Mitä nuori lähetystyöhön lähtevä mies pohti matkallaan kohti tuntematonta Afrikkaa? Eräs pohdinta löytyy virsikirjastamme.
Olin mukana Suomen Lähetysseuran juhlilla Lapualla. Matkustin sinne Soinista. Tämä pieni paikkakunta tuli esille myös Lapuan piispa Matti Salomäen mainittua puheessaan sekä Soinin että sieltä lähtöisin olevan Heikki Saaren (1879 – 1958).
Lähetyssaarnaaja Heikki Saarella oli vahva lähetysnäky, joka on sen jälkeen palanut Soinin pitäjässä vuosikymmenestä toiseen. Soinista on lähtenyt useita lähetystyöntekijöitä ja siellä on ollut vahva tuki lähetystyölle.
Kun Matti Salomäki mainitsi Soinin ja Heikki Saaren, muistoni menivät myös omaan historiaan.
Olemme vaimoni Annen kanssa saaneet itsekin olla Soinin seurakunnan nimikkolähettejä ja kokea käytännössä, mitä suomalainen ja soinilainen lähetysrakkaus parhaimmillaan on: rukousta, rohkaisua, uskollisuutta ja tukemista. Siitä sydämellinen kiitos soinilaisille.
(Olen työssäni ollut monenlaisissa tehtävissä, mutta kyllä lähetystyöntekijänä oleminen nousee niistä korkealle; ehkäpä ne vuodet olivat uran huippua.)
Heikki Saaren elämää
Heikki Saaren elämässä on jotakin pysäyttävää. Hän haki lähetyskouluun jo alle 20-vuotiaana aikana, jolloin maailmalle lähtemisessä oli paljon enemmän epävarmuutta ja uhrausta kuin nykyään. Hän valmistui lähetyssaarnaajaksi vuonna 1903 ja lähetettiin samana vuonna vain 24-vuotiaana Ambomaalle, nykyiseen Namibiaan.
Miten paljon nuoret miehet ja naiset laittoivatkaan peliin niiden hyväksi, jotka eivät olleet kuulleet evankeliumia Jeesuksesta! Kyllähän siinä herää kysymys, mitä minä teen ja olen valmis tekemään ja antamaan lähetystyön hyväksi.
Heikki Saarelle lähetystyö oli vuosikymmeniä kestänyt elämäntyö. Saari palveli Ambomaalla useissa jaksoissa: 1903–1911, 1917–1922, 1924–1931 ja vielä 1933–1947.
Käytännössä hän antoi suuren osan elämästään evankeliumin viemiselle kaukana kotimaastaan. Lähetystyö ei ollut vain lyhyt ulkomaan komennus vaan monille elämänmittainen kutsumus vaikeissa olosuhteissa. Monet myös menehtyivät kohdemaassaan.
Lähetystyö ei tarkoittanut vain saarnojen pitämistä. Lähetystyöntekijät olivat usein opettajia, kielenopiskelijoita, kirjailijoita, sielunhoitajia, rakentajia ja kulttuurien välisiä sillanrakentajia. He elivät ihmisten keskellä vuosikymmeniä.
Ensimmäisenä suomalaisena lähetystyöntekijänä Ambomalle – nykyisen Namibian pohjoisosaan – lähti Martti Rautanen vuonna 1868. Seuraavana vuonna hän saapui Hereromaalle ja vuonna 1870 Ambomaalle.
Martti Rautanen keskellä vuonna 1899.
Lauluntekijä ja runoilija
Heikki Saari oli myös runoilija. Hänen laulunsa jäivät elämään Namibiaan, missä niitä on laulettu sukupolvien ajan.
Lisäksi yksi hänen virsistään löytyy edelleen Suomen virsikirjasta – virsi 254. Sen sävel on hankala, mutta sanat ovat koskettavat.
Virsi on sijoitettu osastoon ”Kirkon virka, vihkimys- ja siunaustoimitukset”, mutta sen sanoma sopii paljon laajemminkin rukoukseksi kaikille hengellisen työn vastuunkantajille. On hyvä aina muistaa: ”Sun työhös Herra kutsun sain.”
Virsikirjan nettiversiossa virren sanojen kerrotaan syntyneen Heikki Saaren matkalla. Mitä lie ollut pitkällä matkalla nuoren miehen mielessä, kun hän kirjoitti tämän runon.
”Suomesta matkasi vuonna 1903 lähetystyöhön Ambomaalle, nykyisen Namibian pohjoisosaan, 24-vuotias Heikki Saari (1879 – 1958). Tuolla matkalla syntyi virsi Sun työhös, Jeesus, kutsun sain.”
Työtä tarvitaan edelleen – mikä on sinun paikkasi?
Heikki Saaren palvelutyössä näkyy eräs hengellisen työn hedelmä: ihminen tekee oman aikansa työtä uskollisesti, mutta vaikutukset jatkuvat vielä kauan hänen jälkeensä. Heikki Saaren kohdalla usealla mantereella ja tulevissa sukupolvissa.
Kun ajattelee Heikki Saaren kaltaisia lähetystyöntekijöitä, mieleen nousee kysymys: millainen näky saa ihmisen antamaan elämänsä lähetystyöhön? Vastaus löytyy lopulta rakkaudesta Kristukseen ja ihmisiin. Sellainen rakkaus synnyttää myös lähettäviä seurakuntia ja paikkakuntia. Kuten pieni Soini.
Lähetys ei ole vain historiaa. Se on edelleen kristikunnan ja kirkon sydämenlyönti. Tarvitaan edelleen nuoria ja vanhoja, jotka sitoutuvat lähetystyöhön lähtemällä itse tai lähettämällä toisia rukouksin, rahoittamalla ja puhumalla lähetystyön merkityksestä.
Nuoren lähetystyöntekijän rukous: Sun työhös, Herra, kutsun sain
Tässä Heikki Saaren virren 254 sanat. Tämä on hyvä rukous ja muistutus myös itselleni. Sanat kirjoitettiin matkalla kohti tuntematonta yli 120 vuotta sitten. Vaikeuksien tullessa on tärkeää muistaa, keneltä kutsu on tullut.
1. Sun työhös, Jeesus, kutsun sain, suo, että sen mä muistan vain, suo voimaa työhös mulle. Suo kunniaas mun etsiä, maailma turha hyljätä ja elää yksin sulle.
2. Sun, Herra, pyhä tahtosi tee aina mulle rakkaaksi, mua heikkoa sä kanna. Mua totuudessas varjele, sun seurakuntaas suojele ja viimein ilos anna.
