”Kun minulta on kysytty, odotanko minä taivaaseen pääsyä, niin minä olen sanonut, että en ollenkaan. Kyllä siellä sitten kerkiää olla, mutta nyt pitää pelastaa ihmisiä.”
Nämä Päivö Parviaisen sanat olivat Mikkelin hiippakunnan lähetysseminaarin päätöspuheessa, jonka piti Jaakko Rusama.
Päivö Parviainen (1912-2015) tuli uskoon jo lapsena. Hän koki hengelisen uudistumisen 16-vuotiaana, jolloin hän myös liittyi lähetyspiiriin. Lähetyskutsu tuli näyn muodossa vuonna 1934. Päivö näki itsensä kokoamassa tavaroitaan, jotka olivat lähdössä Kiinaan. Hän kuuli neljä lyhyttä lausetta:
”Minä vien sinut Kiinaan, ja tuon sinut sieltä takaisin, ja olen sinun kanssasi, kunnes saatan sinut kirkkauteeni.”
Päivö lähti Kiinaan 12 vuotta tuon näyn jälkeen. Siellä hänet tunnettiin nimellä Valkoinen Kirkas Valo.
Tapasin Päivön kaksi kertaa. Nuorena opiskelijana saarnasin Kansanlähetyksen tilaisuudessa Ryttylässä. Puheeni jälkeen hän meni Jukka Revon luokse ja kiitti häntä hyvästä saarnasta. Toinen kohtaaminen oli Tartossa Paavalin kirkon takapihalla. Juttelin Päivön kanssa ja hän antoi lähetyssaarnaajalle vahvan kehotuksen harrastaa paljon liikuntaa.
”Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti – sanoo Henki – he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä” (Ilmestyskirja 14:13).