Kristittyjen yhteys on vaativa laji. Kaste ja ehtoollinen ovat kaikille kristityille tärkeitä. Niiden luulisi yhdistävän, mutta ne erottavat kirkkokuntien välillä ja sisällä. On paljon muitakin samanlaisia opinkohtia ja historian painolastia. Oikea oppi on tärkeä. Raamattu suhtautuu nuivasti vääriin oppeihin ja opettajiin. Samalla kaikki Jeesuksen Kristuksen lunastamat kristityt muodostavat yhden Jumalan perheen, joka on lopullisesti ja näkyvästi yhtä taivaassa. Tarkan oikean opin ja kristittyjen keskinäisen rakkauden ja yhteyden välillä pujottelu on haastavaa, mutta tarpeellista. Molempia painotuksia tarvitaan.
Ruotsalainen helluntaipastori, kirjailija Peter Halldorf esittää Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen Sanansaattaja -lehdessä kultaisen säännön uuden sovelluksen kristittyjen vahvistamiseksi: Rakasta toisen kirkkoa kuin omaasi.
Halldorf kehottaa oppimaan toisilta kristityiltä:
”On laitettava väittely sivuun ja ymmärrettävä, että tie yhteyteen ei kulje sen kautta, että kerrotaan toiselle, että tämä on väärässä ja minä oikeassa. Mutta ei myöskään yhteyden vuoksi sanota toiselle, että hän on oikeassa ja kielletä sitä, joka erottaa. Ennen kuin voimme kohdata sen, mikä meitä erottaa näkemyksissä uskon sisällöstä, meidän on tunnettava toista satuttavat kokemukset niin kuin ne olisivat meidän omiamme. Ei jätetä huomiotta sitä, mistä olemme vakuttuneet ja mitä tunnustamme Raamatun pohjalta, mutta kysytään: ’Millaista valoa voin saada tältä toiselta kristityltä, jotta voin ymmärtää itseäni ja uskoani selkeämmin?'”
”Voisiko toisin ajatteleva kristitty rikastuttaa omaa uskonkokemustani. Mitä lahjoja Jumala voi antaa meille niiden sisariemme ja veljiemme kautta, jotka kuuluvat eri kirkkokuntiin kuin me?”
Mitä sinä olet oppinut toiseen kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen kuuluvalta kristityltä?
(Kuva ja tekstilainaukset ovat SLEY:n Sanansaattaja -lehdestä 13.4.2017)