Siunauspuhe Seija Järvenpään hautajaisissa 30.8.2014

Hyvät Seija Järvenpään sukulaiset ja ystävät!

Meitä on kokoontunut suuri joukko saattamaan Seija Järvenpäätä viimeiselle matkalle. Seija syntyi 3. heinäkuuta 1960 Lehtimäellä ja kuoli 54-vuoden iässä Heratissa, Afganistanissa. Tuo torstai 24. heinäkuuta on ollut äärettömän kova isku läheisille. Se tuntuu myös ystävien luissa ja ytimissä. Monet itkut on itketty sekä avoimesti että salaa. Kyyneleet ovat seuranamme myös täällä Törnävän kirkossa.

Seija Järvenpään ja Kaija Martinin kohdatessa kuolema koko kansamme havahtui. Radio, televisio, internet ja lehdet nostivat nämä kaksi työnsä vuoksi matalaa profiilia pitänyttä naista uutisten pääaiheeksi. Kuolema pysäytti, koska järki sanoi, että nyt tapahtui vääryys. Hyvää tehneet tapettiin. Köyhän kansan puolustajien työ jäi kesken.

Kolme kutsua

Seija Järvenpään elämässä oli kolme suurta kutsua, joihin kaikkiin hän vastasi.

Ensimmäinen niistä oli kutsu Jumalan valtakuntaan. Seija vastasi Jumalan kutsuun 27-vuotiaana. Hänen elämässään tapahtui uskoontulon ihme. Hänestä tuli Jumalan lapsi ja taivaan perillinen. Tämän uskoontulokutsun vuoksi tänään surun keskellä meillä on myös vahva taivaan todellisuuden taju.

Toinen kutsu Seijan elämässä oli kutsu Kristuksen palvelijaksi. Tämä toinen kutsu tuli heti uskoontulon yhteydessä. Kutsu vei kahteen otteeseen Viroon, mutta varsinaiseen kutsumuksensa maahan Afganistaniin Seija pääsi maaliskuun ensimmäinen päivä vuonna 1998.

Juuri ennen Afganistaniin lähtöä Seija kysyi ystäviltään kirjeessään: ”Mikä saa minut menemään heidän luokseen?” Seija vastasi itse: ”Todella lyhyesti vastattuna, Raamattu kehottaa niin!”

Seijan siskon Hannelen puoliso teki laulun surullisen kuolinpäivän iltana. Laulun nimeksi tuli ”Sinun täytyi lähteä”. Kohta kuulemme tuon Jorma Uimosen kirjoittaman laulun, joka kertoo maailman hädästä ja siitä nousevasta kutsusta. Tämä kutsu kaikui maailmassa, mutta jäi miljoonilta kuulematta. Monet vain kohauttivat olkapäitään nähdessään maailman hädän. Seija kuuli, näki ja toimi. Laulussa sanotaan:

”Sinä kuulit heidän äänensä” – Siksi sinun täytyi lähteä!
”Sinä näit heidän kasvonsa” – Siksi sinun täytyi lähteä!
”Sinä tunsit heidän tuskansa” – Siksi sinun täytyi lähteä!

Seija lähti. Hän lähti työhön kansan keskelle, jota hän rakasti. Hän sanoi joskus: Haluan elää elämäni loppuun asti täällä.

Seijan kolmas kutsu tapahtui 24. heinäkuuta. Silloin Jumala kotiutti Seijan. Taivaskutsu tuli yllättäen. Mutta siellä hän on nyt Vapahtajamme seurassa ja kaikkien pyhien joukossa. Sinne hän meni edeltä ja odotamme hänen tapaamistaan kun on meidän aikamme jättää matkasauva lepäämään.

Kaikissa näissä kolmessa kutsussa Jeesus tuli vierelle ikään kuin sanomaan: Minulla on sinulle jotain paljon suurempaa ja parempaa kuin itse olisit osannut aavistaa. Minulla on varattuna sinulle pelastus, tehtävä ja ikuinen ilo.

Seija esikuvana ja rohkaisijana

Minulle Seijan kuolema on tärkeä kolmella tavalla. Ensiksi Seija on minulle nyt esikuva. Seija oli rohkea nainen ja rohkeus on tarttuvaa tautia. Seijan esimerkki muistuttaa minua varmaan elämäni loppuun saakka uskollisesta palvelemisesta. Seija ikään kuin kuiskaa hymyillen: Älä pelkää ketään muuta kuin Jumalaa. Mitä voi ihminen sinulle tehdä? Elä rohkeasti ja palvele Kristusta, että sinäkin voisit kerran sanoa Paavalin tavoin: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni.” Seijan esimerkki antaa meille rohkeutta Jumalan seuraamisessa.

Toiseksi Seijan elämä osoitti, että rakkaus vaatii tekoja. En voi rakastaa kaukaa. Pelkkä positiivinen ajattelu ei tuo muutosta. Pitää mennä lähelle.

Palveleminen ja auttaminen vaativat aikaa, rahaa, taitoja, tietoja ja henkilökohtaista sitoutumista. Jos uimari on hukkumassa, meidän täytyy hypätä veteen auttamaan häntä. Jos jollain on murhe, tulee mennä hänen luokseen. Jos joku ei ole kuullut Kristuksesta, hänen luokseen tulee mennä ja kertoa. Pelkästä sympatiasta ei ole hyötyä.

Olen usein katsellut Seijan ja hänen ystävänsä Kaijan kuvia. Silloin rukoilen: Jumala, anna minullekin enemmän tuollaista rakkautta.

Seija rakasti niin paljon, että oli valmis antamaan elämänsä. Seijan muisto kysyy: Mitä minä olen valmis antamaan tai tekemään niiden puolesta, joilta puuttuu maallinen ja iankaikkinen toivo. Seija luopui kaikesta. Lopulta elämästäänkin.

Kolmanneksi Seijan kuolema on tärkeä, sillä se muistuttaa taivaasta. Seija pääsi kotiin ja hänellä on nyt asiat paremmin kuin kenelläkään meistä. Hän muistuttaa meitä siitä, että oma matkammekin tulee kerran päättymään. On tärkeää valmistautua omaan viimeiseen päivään Seijan tavoin uskossa Herramme Jeesukseen Kristukseen.

Seija on minulle esikuva kristillisestä rohkeudesta, rakkaudesta ja kristityn päämäärästä.

Kuoleman edessä tärkein kirkastuu

Kuoleman edessä elämässä olennaisin kirkastuu. Maallinen vara, maine ja kunnia menettää merkityksensä. Tärkeintä on se, että Jeesus on sovittanut minun syntini ja siksi taivas odottaa.

Minulla on tässä siunaustilaisuudessa Afganistanista tuotu stoola, jossa on punaista marttyyrien väriä ja valkoista puhtauden symbolia. Värit sopivat tähän tilanteeseen erinomaisesti.

Pian teen hiekasta risti arkun päälle. Se muistuttaa, että me olemme maan tomua. Kuitenkin kallista ja Jumalan rakastamaa. Risti muistuttaa, että kuolema on voitettu. Tänään siunauksessa käytämme Afganistanista tuotua hiekkaa. Seijan haudassa hänelle kaksi rakasta maaperää, Lehtimäen ja Afganistanin hiekka, yhdistyvät odottamaan suurta Kristuksen paluun ja ruumiin ylösnousemuksen riemullista päivää.