Olen pitkäperjantai-ihminen. Jumalakin tekee suuria tekoja perjantaisin. Kaksi perjantaita nousee yli muiden: luomisen perjantai ja lunastuksen perjantai.
Olen syntynyt pitkäperjantaina. Tuon päivän valossa ymmärrän Jumalan maailmaa koskevan pelastussuunitelman keskipisteen, Jeesuksen ristin. Uskallan ristin valossa tunnustaa myös oman pahuuteni. Mutta myös suostumaan Jumalan rakkauden kohteeksi.
Ristin salaisuus
Saarnasin pitkäperjantaina Soinin kirkossa (tekstinä Matt. 27:33-54).Kirkon alttaritauluna on kuvattu Jeesus ristiinnaulittuna. Alttarikaiteella oli viisi ruusua kuvaamassa Jeesuksen viittä haavaa.
Saarnassani käsittelin ristin salaisuutta, jossa Jumala ilmaisee sekä oman vihansa että rakkautensa.
Kirkko on lähetty julistamaan ristiinnaulittua Kristusta.
Paavali kirjoitti galatalaisille: ”Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä” (Gal 6:14).
Hän kirjoitti roomalaisille: ”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi” (Room 1:16).
Apostoli kirjoitti korinttilaisille: ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1:18).
Suurin ihme
Jos sanoma Kristuksen sovitustyöstä katoaa kirkossamme ja maassamme, silloin sulkeutuvat myös taivaan ovet. Ristillä vuotanut Jeesuksen veri sovittaa syntimme ja avaa taivaan oven.
Tässä on suurin ihme.
En voi järjelläni ymmärrä ristin ja anteeksiannon merkitystä tässä ja nyt, eikä se aina tunnu miltään. Mutta Raamattu Jumalan ilmoituksena kertoo, että Jeesuksen ristillä hankkima syntien anteeksiantamus on elämäni tärkein asia ikuisuuden kannalta.
En voi kaikkea ymmärtää, mutta voin ottaa kaiken vastaan. Pyytämällä ja suostumalla Jumalan rakkauden kohteeksi.