Kirjoitan kuukausittain niille, jotka mahdollistavat palvelutyöni seurakunnissa ja kristillisissä järjestöissä. He lähettävät minut matkaan taloudellisella tuella, rukouksella ja rohkaisulla. Kutsun heitä lähettäjäpiirikseni. He ovat lähettäjiäni. Kukin on sitä omalla tavallaan. Joku haluaa tietää vain, mitä kuuluu. Joku on aktiivisempi. Ketään ei painosteta mihinkään. Jos haluat saada kirjeeni ja tulla lähettäjäkseni, tule rohkeasti. Lue tästä lisää. Tässä alla on otteita tammikuun 2025 kirjeestäni.
”Mikään tässä maailmassa ei ole niin särkynyttä ettei kaikkivaltias Jumala voisi korjata sitä.”
Kirjoitan tätä viestiäni holokaustin uhrien muistopäivänä 27.1.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta toisen maailmansodan ja holokaustin päättymisestä.
Juutalaisten tuhoaminen kaasukammioissa ja joukkoteloituksissa oli hirveää. Siinä näkyy ihmisen pahuus sekä paholaisen viha Jumalan valintoja ja suunnitelmia kohtaan. En ole vielä ehtinyt katsoa Klaus Härön elokuvaa Ei koskaan yksin. Se kertoo Suomesta Saksaan luovutetusta kahdeksasta juutalaisesta ja heidän auttajastaan Abraham Stilleristä.
Toivon merkitys
Eräs kolmen vuoden keskitysleirijaksosta selviytynyt oli itävaltalainen psykiatri Viktor Frankl. Rankoissa olosuhteissa häntä vahvisti toive saada teoksensa (suomeksi Olemisen tarkoitus) valmiiksi ja halu olla perheen kanssa. Kun kirjan käsikirjoitus löytyi, se tuhottiin Auschwitzissa. Halu jatkaa kirjoittamista varastetuille papereille jatkui. Frankl huomasi, että vangit, joilla oli merkitys elämässään, selvisivät paremmin kuin toivonsa menettäneet.
Frankl väitti, ettei toivo perustu olosuhteisiin vaan tarkoituksen näkemiseen. Tarkoitus antaa syyn jatkaa eteenpäin. Keskitysleirin ahdistuksessa Frankl pakotti ajatuksensa uudelle raiteelle: Hän näki itsensä seisomassa miellyttävässä luentosalissa, jossa kiinnostuneet kuuntelijat istuivat pehmustetuilla tuoleilla. Frankl näki itsensä puhumassa keskitysleirin psykologiasta. Hän halusi nousta kärsimystensä yläpuolelle. Joku vanki osoitti tarkoitusta putsaamalla syöpäläiset pois itsestään saadakseen paremman unen.
”Se mitä ihminen tarvitsee, ei ole toimeton tila, vaan pikemminkin ponnistelu jonkin hänelle tärkeän asian hyväksi. Se, mitä tarvitsemme ei ole päästä lepoon ja mukavuuteen hinnalla millä hyvänsä, vaan vastata sen merkityksen kutsuun, joka odottaa meidän toteuttamistamme.” (Viktor Frankl).
Ei tapeta toivoa kristikunnassa
Moni näkee länsimaisen kristikunnan tilanteen synkkänä. Maallistuminen ja suolan menetys ovat vieneet kristikunnan ghettoon, jossa voi elää, mutta ei vaikuttaa ympäristöön. Jollekin ainoa toivo kutistuu hengissä pysymiseen, jolloin tehtävämme ulospäin unohtuu.
Raamattu on alusta loppuun toivon kirja. Vanhassa testamentissa toivoa pitivät vaikeissa maanpaon vuosina esillä profeetat. Jumala rohkaisi kansaansa toivolla: Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Uudessa testamentissa Jeesus antoi sen monille. Apostolit kirjeissään muistuttavat elävästä toivosta, joka meillä on Jeesuksessa.
Minulle toivon ajatus on tärkeä, sillä se pitää minut liikkeellä. Kun kylväjä lähtee töihin, hän kylvää toivossa, että sato tulee pian.
Lähettäjäni! Välinpitämätön maailma tai pessimistinen kristillinen kulttuuri ei saa estää intoamme ja työtämme.
Päinvastoin. Nyt meitä toivon tuojia tarvitaan Euroopassa, Suomessa, seurakunnissa, yhteisöissä ja ihmisten keskellä. Lopulta on kyse siitä, että ihmiset pelastuvat. Se tuo maanpäällisen ja taivaallisen toivon.
Toivon missiota ja teologiaa
Omassa toivon teologiassani näen seuraavaa:
Jokaisella on toivo. Kaikki ovat tervetulleita Jumalan valtakuntaan. Tuhlaajapojan ei tarvitse jäädä kurjuuteensa. Julistan evankeliumia, jotta yhä useampi löytäisi uskon Jeesukseen ja uskovat löytäisivät armon. Tehdään voitavamme ”ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta” (Hepr 12:15).
Hengellisen uudistuksen toivo. Moni meistä kaipaa uutta kipinää uskonelämäänsä. Teen työtä auttaakseni uskovia kokemaan uudistuksen ajan elämässään. Ja tarvitsen itsekin jatkuvasti voimaa Jumalan sanasta ja rukouksesta.
Kristikunnan uudistuksen toivo. En usko, että ainoa suunta Suomen kristikunnalle on näivettyminen ja sisäänpäin kääntyminen. Uskon, että Jumala haluaa uudistaa olemassaolevia kirkkokuntia, seurakuntia ja järjestöjä. Näin herätyksen Henki tulee uudistamaan kuolleet luut eläväksi. Katso Hesekiel 37.
Herätyksen toivo. Kaikki tämä on hengellistä herätystä. Olemme tilanteessa, jossa kuivan sateettoman kauden jälkeen tähyämme Elian tavoin taivaalle ja odotamme sadetta. Pienet pilvet lupaavat rankkasateen tuloa ja valtavaa riemua.
Ikuisen elämän toivo. Sanomani ydin on syntien anteeksiantaminen ja ikuinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä toivo kuuluu jokaiselle Jumalan lapselle, huonoimmalle ja vahvimmalle. Jokaisella uskovalla on täysi ja täydellinen pelastus. Kuolemakaan ei erota meitä Jeesuksesta. Eivätkä vaikeudet. Tässä on toivomme.
Olen lukenut Raamatun viimeisen luvun. Saan siitä toivon työhöni. Jumala kokoaa kansaa valtakuntaansa. On valtava ilo tehdä kanssasi ikuista hedelmää kantavaa työtä.
Tapahtunutta
Tammikuu oli varsin tiivis. Puhuin muun muassa Savonlinnassa, Riihimäellä ja Ryttylässä. Opetin kaksi päivää Kansanlähetysopistolla. Osallistuin rukouspäivään kotiseudulla Hausjärvellä, vierailin Tallinnassa virolaisten suuren mission aloituksessa, toteutimme televisio-ohjelmia ja suunnittelimme uusia, valmistelimme syksyn Kristus-päivää Lahteen.
Tiimikokous
Erityisen riemastuttavaa oli tavata Mission Europen työtovereita kolmen päivän aikana Turussa. Mukana oli ensimmäistä kertaa nuorisovahvistuksemme Matti Hernesaho. Virosta tervehdyksen toi Joel Reinaru kesällä perustamastamme Mission Europe Estoniasta.
Sitouduimme taas evankelioimistehtävään, rukoilimme, jaoimme kokemuksiamme ja Raamatusta Jumalan sanaa toisillemme. Emme olleet sammuttamassa valoja tai iskemässä hanskoja tiskiin, vaan sytyimme aikamme kylvämisen ja leikkaamisen mahdollisuuksista.
Olen kiitollinen työntekijöistämme ja tiimin yhteydestä. Tässä joukossa on miltei 300 vuotta hengellisen työn kokemusta kansainvälisestä johtamisesta evankelioimiseen ja kouluttamiseen. Saan johtaa hämmästyttävää joukkoa!
Kiitos
Viime kirjeessä kerroin taloudesta ja esitin haasteen: ”Voisitko olla mukana rukoilemassa ja toimimassa, jotta saisimme vuonna 2025 uusia taloudellisesti kannattavia lähettäjiä mukaan 30. Työtä on paljon ja Suomessakin on avautumassa uusia mahdollisuuksia ja sanoman vastaanottavaisuus kasvaa.”
Kiitos monista viesteistä. Rukoilethan edelleen, että löydämme uusia lähettäjiä toivon tehtävään.
Suurimman toivon ja tarkoituksen elämällemme tuo se, että olemme Jumalan rakastamia ja hän kutsuu meitä lapsikseen. Rakkaudella, Mika.
Ole rukousvastaus: Tule lähettäjäksi!
TÄTÄ SAA JAKAA
FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN