Uskon tunnustaminen kuuluu kristityn elämään. Se on myös kristillisen yhteisön, kirkon tehtävä.
Jo Uudessa testamentissa on lauseita, jotka näyttävät ensimmäisten kristittyjen lyhyiltä uskontunnustuksilta (esim. Matt 16:16-17; Joh 20:28; Ap.t. 4:8-12; Room 1:3-4; Ef 1:3-14; Fil 2:5-11).
Kirkon historiassa tunnustukset laajenivat ja niissä otettiin kantaa sen puolesta, mikä on oikea kristillinen oppi ja mikä on väärää opetusta, jota kirkossa ei tule hyväksyä. Näin syntyi myös Apostolinen uskontunnustus, Nikaian uskontunnustus sekä Athanasioksen uskontunnustus.
Eri kirkot ovat määritelleet opetustaan tunnustusteksteillä. Muun muassa anglikaaneilla on 39 uskontoartiklaa, reformoiduilla Westminsterin tunnustus ja luterilaisilla Augsburgin tunnustus.
Luterilaiset kokosivat tunnustustekstinsä Yksimielisyyden kirjaan (Liber concordiae) vuonna 1580.
Yksimielisyyden ohje
Tänään olen lukenut näihin luterilaisiin Tunnustuskirjoihin kuuluvaa Yksimielisyyden ohjetta (Formula concordiae), joka on tunnustusteksteistä viimeinen. Kirja koostuu kahdestatoista luterilaisten keskuudessa olevasta kiistanalaisesta opista ja tuodaan niiden oikea tulkinta. Nämä 12 uskonkohtaa ovat
- Perisynti
- Vapaa tahto
- Jumalalle kelpaava uskonvanhurskaus
- Hyvät teot
- Laki ja evankeliumi
- Jumalan lain kolmas käyttö
- Pyhä ehtoollinen
- Kristuksen persoona
- Kristuksen laskeutuminen helvettiin
- Kirkolliset tavat, joista käytetään nimitystä adiafora eli ehdonvallan asiat
- Jumalan iankaikkinen ennaltatietämys ja valinta
- Muuta joukkiot ja lahkot
Näissä selvitetään ensiksi, millainen oppi luterilaisten keskuudessa on aiheuttanut riitoja. Sen jälkeen esitellään oikea oppi, johon sitoudutaan ja lopuksi opit, joita ei hyväksytä.
Tekstien lukeminen on hyvä myös hengelliseksi lukemiseksi. Näidenkin tunnustustekstien tarkoitus on, että kristityt voisivat luottavaisemmin mielin turvata Jumalan armoon ja pelastukseen Jeesuksessa Kristuksessa. Ja että oikea pelastava opetus säilyisi kirkossa.