Luin suuressa mukana-sivustolta kertomuksen, miten pyyntö ”Voisinko rukoilla puolestasi?” muutti yhden ihmisen elämän.
Eri puolilla Suomea leviää uudenlainen evankelioimisen muoto. Tässä ensikohtaamisen päähuomio ei ole todistuksella vaan rukouksella. On hyvä rukoilla kaikkien ihmisten puolesta, mutta evankelioiminen ei voi koskaan typistyä vain esirukoukseen. Evankeliumi on tietty sanoma, mikä tulee julistaa kaikille ihmisille. (Selvimmin evankeliumin sisältö on ilmaistu 1 Kor 15:1-11). Evankelioimiseen kuuluu myös kutsu ottaa evankeliumi vastaan. Tässä on kertomus siitä, miten rukous ja evankelioiminen yhdistyivät.
Seurakuntalaisten kanssa kohtasimme ihmisiä kaupan edustalla, kylmänä pakkaspäivänä lämmintä juomista ja tuoretta piirakkaa tarjoten, jutellen. Kysyimme, että saisimmeko rukoilla ihmisten puolesta. Kuten aina, jotkut kiersivät meidät kaukaa, jotkut tuijottivat uteliaasti, toiset lähestyivät ujosti ja jotkut tulivat suoraan luokse pyytämään rukousta. Mahtava päivä!
Yksi kohtaamisistani oli vanhan naisen kanssa. Menin kuuman mehun ja piirakan kanssa hänen luokseen, kun hän oli parkkeeraamassa rollaattoriansa. Juttelimme niitä näitä ja sitten sanoin: ”Me olemme täällä tänään kertomassa Jumalan rakkaudesta ja rukoilemassa ihmisten puolesta. Uskon, että Jumala kuulee rukoukset ja vastaa niihin. Voisinko rukoilla puolestasi?” Nainen meni hämilleen ja sanoi epäröiden: ”No, ei nyt tarvitse… tuonne kauppaanhan minun pitäisi tästä lähteä…”. Kiitin juttelutuokiosta, toivotin siunausta ja jatkoin muiden ihmisten pariin.
Muutaman päivän jälkeen sain kuulla, että nainen oli soitellut ja kysellyt minua. Hän toivoi, että menisin käymään hänen luonaan ja niin meninkin. Hän kertoi kotiin palattuaan ymmärtäneensä, että oli menettänyt ainutlaatuisen tilanteen: ”Olen 85-vuotias. Kukaan ei koko elämäni aikana ole kysynyt, että saisiko rukoilla puolestani. Kysymyksesi oli niin yllättävä, etten siihen osannut oikein vastata. En kuitenkaan halua menettää mahdollisuutta. Rukoilisitko nyt puolestani?”
Kertomuksen kirjoittaja vieraili naisen luona. He keskustelivat ja tutkivat yhdessä Raamattua. Nainen kertoi surullisen asian: Kukaan ei ollut koskaan rukoillut naisen puolesta hänen pitkän elämänsä aikana. Kukaan ei ollut myöskään kertonut hänelle, miten Jeesus Kristus voidaan oppia tuntemaan pelastajana.
Kirjoittaja rukoili naisen puolesta, johdatti hänet uskomaan Jeesukseen ja opasti, miten elää kristittynä ja hoitaa uskoa.
Tämä oli kirjoittajalle ainutlaatuinen, riemukas hetki. Mutta samalla hän kysyy: Miksi naisen piti odottaa tätä 85 vuotta?