Jumalan voima ja Jeesuksen risti

Mistä löytyy Jumalan voima ja viisaus?

Tämä kirjoitus perustuu raamattutuntiini Ryttylässä Idäntyön päivillä 14.3.2015.Tekstinä on Ensimmäisen korinttilaiskirjeen luvut 1-2.

Paavali saapui Korintin kaupunkiin toisella lähetysmatkallaan vuonna 50. Siitä kertoo Apostolien tekojen 18. luku jakeissa 1-17. Hän tapasi siellä Akylaan ja Priskillan, ja perusti heidän kanssaan kristillisen seurakunnan. Paavali viipyi Korintissa ainakin puolitoista vuotta. Korintista hän siirtyi nykyisen Turkin länsirannikolla sijainneeseen Efeson kaupunkiin. Efeson rauniokaupunki sijaitsee nykyisen Izmirin eteläpuolella.

Kirjeet korinttilaisille

Paavali kirjoitti korinttilaisille useita kirjeitä. Kahdesta Raamatussa olevasta kirjeestä voidaan päätellä, että kirjeitä Korinttiin oli yhteensä ainakin neljä. Uudessa testamentissa niistä ovat säilyneet toinen ja neljäs ( ks. 1 Kor 5:9 ja 2 Kor 2:3 s. Näissä viitataan hävinneisiin kirjeisiin).

Ensimmäinen korinttilaiskirje on kirjoitettu Vähä-Aasiassa ilmeisesti keväällä 54 (tai 55).

Kirjeen teemoja ovat ristiriitaisuudet seurakunnassa, sukupuolimoraalin löysyys, kristillinen ja pakanallinen jumalanpalvelusateria, armolahjat ja ylösnousemususko.

Varsinaisia syitä kirjeen kirjoittamiseen kirjeestä löytyy kaksi. Ensimmäisessä luvussa Khloen väki kertoo, että Korintin seurakunta on riidoissa keskenään. Seurakunta on jakaantunut erilaisiin ryhmiin. Khloen väki kertoi myös muista vääristymistä seurakunnassa. Paavalin vastaukset Khloen perheväen esittämiin kysymyksiin löytyy luvuista 1-6.

Kun Paavali on kirjoittamassa kirjettä, Korintin seurakunnasta saapuu kolmihenkinen delegaatio Paavalin juttusille. Ryhmään kuuluvat Stefanas, Fortunatus ja Akaikos (1Kor 16:17). Uudet kristityt kyselevät opettajalta neuvoja. Kuuluuko seksi avioliittoon vai pitäisikö siitä pidättäytyä? Pitäisikö kristittyjen purkaa avioliitot? Onko nuorten naisten pysyttävä naimattomina? Voiko markkinoilta ostaa lihaa? Mitä Paavali ajattelet Pyhän Hengen lahjoista? Onko kaikkien puhuttava kielillä? Voisiko Apollos tulla avuksi Korinttiin? Anna neuvoja Jerusalemiin kerättävän kolehdin suhteen? Luvuissa 7-16 Paavali käsittelee näitä kysymyksiä.

Korintti

Korintti oli kirjeen kirjoittamisen aikana kukoistava kauppakaupunki. Satamakaupungin asukkaiden sukupuolimoraali oli kehno. Väitetään, että jossain jumalattaren temppelissä oli yli 1000 maksullista naista. Hillitöntä elämäntapaa kutsuttiin muuallakin sanonnalla ”elää korinttilaisesti”.

Tähän kaupunkiin Paavali tuli. Ja näitä henkilöltä hän halusi auttaa.

Kolmiyhteinen Jumala

Tässä opetuksessa en lue kokonaisuudessaan näitä kahta lukua. Valitsin täksi kerraksi ainakin itselleni uudenlaisen käsittelytavan.

Me uskomme kolmiyhteiseen Jumalan. On yksi Jumala, jossa on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kolminaisuuden persoonilla on erilaiset tehtävät. Siksi pohdin ensin, mitä nämä kaksi Raamatun lukua kertovat kolminaisen Jumalan persoonista ja heidän tehtävistään.

Seuraavaksi käymme Ensimmäisen korinttilaiskirjeen kaksi ensimmäistä lukua kolminaisuusopin näkökulmasta.

Mitä nämä luvut sanovat ISÄSTÄ?

Mitä sanotaan Jumalasta?

  • Jumalan omistaa seurakunnan (1:2) (Ei ole olemassa muuta todellista seurakuntaa kuin Jumalan seurakunta. Se koostuu eri aikoina, eri kansoista ja kielistä Jeesukseen uskovista. Kerran taivaassa vaan yksi Jumalan seurakunta. Kuuli joskus jutun Martti Lutherista. Uskonpuhdistuksen etenemisessä oli vaikeita aikoja. Luther murehti kirkon ja uskonpuhdistuksen tulevaisuuden vuoksi. Kerrotaan, että hän ei saanut stressin vuoksi unta. Lopulta hän sanoi: Jumala tämä on sinun kirkkosi, sinun työsi. Huolehdi sinä siitä. Minä menen nyt nukkumaan! Tämä on tärkeä oivallus taistelun ja vaivannäön keskellä: emme rakenna omaa seurakuntaa vaan Jumalan seurakuntaa!).
  • Jumala on armon ja rauhan lähde (1:3).
  • Jumala on kiitoksen kohde (1:4; 14).
  • Jumalan armo annetaan Jeesuksen kautta (1:4).
  • Jumala on uskollinen (1:9).
  • Jumalan voima tulee näkyviin ristin saarnassa (1:18).
  • Jumalan ”viekkaus” (1:19-21).
  • Jumala valmisti pelastuksen (1:19-31).
  • Jumalan viisaus ja voima on Kristus (1:24).
  • ”Jumalan hulluus” ja ”Jumalan heikkous” (1:25).
  • Jumalan valinta osuu heikkoon (1:26-28).
  • ”Jumalan todistus” (2:1).
  • Jumala lahjoittaa (2:12).

Mitä sanotaan JEESUKSESTA?

  • Jeesus kutsuu apostoleja (1:1).
  • Jeesuksessa uskovat pyhitetään (2:2).
  • Uskovat huutavat avuksi Jeesusta eri puolilla maailmaa (1:2).
  • Jeesus on armon ja rakkauden lähde (1:3). Armo on Jeesuksessa (1:4).
  • Jeesuksessa rikastutaan (1:5).
  • Jeesus tulee takaisin (1:8-9).
  • Uskova on Jeesuksen yhteydessä (1:9).
  • Jeesus on kaikille kristityille yhteinen 1:11-14.
  • Jeesus lähettää julistamaan evankeliumia (1:17).
  • Ristiinnaulittuna Jeesus on saarnan sisältö (1:23; 2:2).
  • Jeesus on Jumalan voima ja viisaus (1:24).
  • Jeesus on Jumalalta tullut viisaus, vanhurskaus, pyhitys ja lunastus (1:30).
  • Jeesus on viisaus, joka on edeltämäärätty ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, se oli kätkettyä, mutta nyt paljastettu (2:7).
  • Jeesus on kirkkauden Herra (2:8).

Mitä sanotaan PYHÄSTÄ HENGESTÄ?

  • Korinttilaisilta ei puutu missään armolahjassa (1:7).
  • Juutalaiset vaativat tunnustekoja (1:22), mutta me julistamme Kristusta.
  • Uskovat ovat saaneet Jumalan Pyhän Hengen ja Pyhän Hengen kautta Jumala ilmoittaa uskoville itsensä. Pyhä Henki opettaa meitä puhumaan jumalallista viisautta (2:11-).

Mitä teksti sanoo Paavalista?

  • Kutsuttu apostoli (1:1).
  • Kiittää Jumalaa (1:4).
  • Piti yhteyttä seurakuntaan (1:11).
  • Ei kokenut kutsumustaan kastajana vaan evankeliumin julistajana (1:17).
  • Saarnaa ristiinnaulittua Kristusta (1:23).
  • Paavalin kokemus evankeliumin julistamisesta oli tällainen (2:1-5) :

Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.

TEEMOJA TEKSTISTÄ

Jumalan voima

Jumalan voima tulee näkyviin ristissä ja inhimillisen heikkouden kautta. Paavalin mukaa Jeesus on Jumalan voima.

Jos etsimme Jumalan voimaa muualta kuin ristin sanomasta saatamme joutua harhaan.

”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1:18 – Vertaa Paavalin sanat roomalaiskirjeen alussa: ”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi” Room 1:16).

Kirjeen kahdessa ensimmäisessä luvussa Paavali hylkää näkemyksen, että Jumalan voima olisi ihmeissä tai viisaudessa (1:22). Paavali opetti, että puhe rististä on Jumalan voima (1:18). Siksi myös 2. luvun alun sanat on tulkittava tämän valossa: kun Paavali puhuu Jumala voimasta, hän puhuu ristin sanomasta. Ei tunnusteoista ja ihmeistä tässä yhteydessä, vaikka ne muuten ovatkin Paavalille tärkeitä:

”Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa,jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan” (2:4-5).

Viisaus Jumalan valtakunnassa

Paavalin mukaan ihmisen järki ei voi tavoittaa Jumalaa (1:18-30). Vaikka älyn ja järjen käyttö on suotavaa, synnin vuoksi nekin ovat sumentuneita.

Ihmisen järki tarvitsee kristillisen uskon ja etiikan kysymyksissä avukseen Jumalan ilmoituksen, Raamatun.
Kirkon tunnustuskirjoihin kuuluvassa Yksimielisyyden ohjeessa tämä todetaan näin:

”Ihmisen järjellä ja luonnollisella ymmärryksellä on tosin tallessa sammumaisillaan olevan kipinän verran tietoa Jumalan olemassaolosta ja (Room. 1:n mukaan) lain sisällöstä. Järki on silti perin tietämätön, sokea ja vääristynyt. Maailman älykkäimmät ja oppineimmatkaan ihmiset, jotka ehkä lukevat ja kuulevat evankeliumin Jumalan Pojasta ja lupauksen iankaikkisesta autuudesta, eivät omin kyvyin pysty sitä havaitsemaan, tajuamaan, ymmärtämään eivätkä uskomaan ja pitämään totena. Mitä uutterammin ja vakaammin he ponnistelevat käsittääkseen järjellään näitä hengellisiä asioita, sitä vähemmän he ymmärtävät ja uskovat. He pitävät tätä kaikkea vain hulluutena tai satuna, kunnes Pyhä Henki heitä valaisee ja opettaa.”

Jumala on antanut meille avuksi Raamatun. Tämän lisäksi myös Jeesus on Jumalan viisaus: ”Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi (1 Kor 1:30).

Risti

Paavali sanoo Jumalan voiman olevan Jeesuksen ristissä. Usein rististä puhutaan Jumalan rakkauden osoituksena. Se on toki sitäkin. Mutta risti on myös Jumalan lain, tuomion ja vihan osoitus.

Minut pysäytti nämä sanat luterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa:

”Kristuksen, Jumalan Pojan, kärsimyksen ja kuoleman julistus on siis ankaraa ja järkyttävää Jumalan vihan saarnaamista ja ilmoittamista.”

Noissa sanoissa risti kuvataan Jumalan vihan osoituksena. Risti julistaa syntieni suuruutta ja Jumalan vihaa minua kohtaan.

Mutta tässä ei ole kaikki! Jeesuksen risti julistaa Jumalan rakkautta. Se on kuin ukkosenjohdatin, johon Jumalan viha kerran osui. Se ei osu enää minuun. Jumala kärsi itse oman vihansa, koska tiesi, että minä en kestäisi sitä ja joutuisin kantamaan sitä ikuisesti kadotuksessa. Voiko olla suurempaa rakkautta!

Jeesuksen ristissä näkyy Jumalan laki ja evankeliumi. Ristin vuoksi minäkin uskallan jättää oman hurskauden rakentelun ja luottaa täysillä Jeesuksen työhön. Pelastukseni ei ole sen varassa, miten onnistun, vaan miten Jeesus onnistui.

Tämän vuoksi Paavali julisti evankeliumia Jeesuksen rististä ja sanoi Jumalan voiman olevan tässä sanomassa.
Ristiä tarvittiin syntiemme vuoksi. Syntimme suuri ongelma on se, että se tekee meidät sokeaksi. Kapina Jumalan tahtoa vastaan sekä väärät teot muuttuva jokapäiväiseksi tottumukseksi ja se ei enää kauhistuta meitä. Se synnissä onkin kamalinta. Siihen paatuu ja se sokaisee. Kuitenkin juuri synnin tähden olemme Jumalan vihan kohteena ja matkalla kadotukseen.

Kolmiyhteinen Jumala tiesi ja tietää parhaiten mitä synti on, siksi hän tuli Jeesuksessa ihmiseksi.
Jumalan maailmansuunnitelmassa ei ole mitään niin suurta kuin tämä. Meidän syntimme on sovitettu. Täydellinen anteeksianto on tarjolla.

  • Kun Jeesus syntyi enkeli sanoi Joosefille: sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa heidän synneistään.
  • Jeesuksen kuolema tapahtui syntien anteeksiantamiseksi.
  • Jeesus asetti ehtoollisen syntien anteeksiantamuksen ateriaksi.
  • Lähetyskäskysssä Luukkaan evankeliumissa Jeesus käski julistaa kaikille kansoille parannusta syntien anteeksisaamiseksi (Luuk 24:47).
  • Kun Paavali kertoi elämästään, hän sanoo, että hänen syntinsä pestiin pois Jeesuksen tähden (Apt 22:16).
  • Johannes kirjoittaa, että Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä (1 Joh 1:7).
  • Koko Vanhan testamentin jumalanpalveluskäytäntö ja uhrit perustuivat siihen, että uhrin veri toi anteeksiannon. Tämä oli vain esikuvaa Jeesuksesta.
  • Ilmestyskirjassa Johannes näkee valkopukuisten joukon taivaassa ja heistä sanotaan: He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Kristuksen veressä (Ilm 7:14).

Tämän vuoksi sana rististä on Jumalan voima! Jumala tekee ihmeitä ja tunnustekoja tänäänkin. Jossain sairas paranee ja ihminen saa muutaman vuoden lisäaikaa. Mutta vain yksi asia voi pelastaa helvetistä taivaaseen: Jeesuksen veri, joka vuosi ristillä syntien sovitukseksi. Siksi risti on kristillisen julistuksen keskipiste.

Paavalin lähetyssaarnan ytimessä oli Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

Jumalan valinta ja rakkaus

Jumalan rakkaus kohdistuu siihen, mikä ei ole itsessään mitään. Kun me rakastamme, haluamme rakkautemme kohteelta jotain hyvää itsellemme. Jumala rakastaa sellaista, jolta ei voi odottaa mitään hyvää.

Jumalan valinta on kohdistunut heikkoon, hulluuteen, vähäpätöisyyteen, halveksittuun ja siihen, mikä ei ole yhtään mitään (1:26-31).

Tämä Jumalan valinta ei kohdistu vain ihmisiin (hullut, heikot, vähäpätöiset, halveksitut, ne jotka eivät ole mitään ) vaan myös pelastuksen sisältöön (Jeesus) ja välineeseen (pelastusta ei tuo viisaus, ihmeet, merkit vaan ristin sanoma).

Paavali rukoilee (1:4-9)

Kirjeissään Paavali alkutervehdyksen jälkeen rukoilee seurakunnan puolesta (paitsi galatalaiskirjeessä). Se muistuttaa hengellisen työn tekijän asennetta ja tehtävää. Seurakunnasta ei huolehdita vain yleisön edessä ja ihmisten tapaamisissa vaan myös Jumalan kanssa seurakunnasta keskustellen.

Jumalan ikuinen pelastussuunnitelma etenee

Paavali sanoi saarnansa sisällöstä näin:

”Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme” (2:7).

Jumala on tehnyt jo ennen aikojen alkua pelastussuunnitelman meitä varten. Olemme mukana suuressa suunnitelmassa.

Tämä Jumalan salainen ja kätketty viisaus on Jeesus Kristus. Häntä me julistamme!

Kevin Vanhoozer on kuvannut Jumalan pelastussuunnitelmaa draaman avulla, jossa on viisi näytöstä.

  1. Luominen
  2. Jumalan ja Israelin välinen suhde
  3. Jeesus
  4. Jeesus lähetti Henkensä luomaan kirkon
  5. Eskhaton

Ensin kolmiyhteinen Jumala suunnittelee käsikirjoituksen pelastushistoriaa varten. Sitten hän luo maailman. Isä valmistelee Poikansa tuloa maailmaan. Tätä varten tarvitaan kansa. Siksi Jumala valitsee Aabrahamin. Jumala tekee liiton Israelin kanssa. Profeettojen kautta kerrotaan Jumalan saapumisesta kansansa keskelle. Jeesus tulee, elää täydellisen elämän, kuolee ristillä syntien sovitukseksi, nousee kuolleista, lähtee taivaaseen ja lähettää Pyhän Hengen. Nyt elämme kirkon aikakautta, jossa evankeliumi julistetaan kaikkialla maailmassa. Jumalan pelastussuunnitelman lopullinen huippu on vielä edessä: Jeesus tulee takaisin ja alkaa ikuisuus (eskhaton).

10 näkökulmaa lähetystyöhön

Raamattutuntini tekstiksi annettiin 1. korinttilaiskirjeen luvut 1-2. Tämän jälkeen oli alaotsikko ”Muutoksen tuulet lähetystyössä”. En käy tässä läpi lähetysteologisia muutoksia, mutta nostan 1. Korinttilaiskirjeen kahdesta ensimmäistä luvusta 10 näkökulmaa lähetystyöhön.

  1. Jumala kutsuu työntekijöitä, kuten hän kutsui Paavalin apostoliksi.
  2. Lähetystyön päämääränä on seurakunnan syntyminen. Paavali oli lähetysmatkallaan perustanut tämän Korintin seurakunnan.
  3. Jumalan seurakunnan elämässä on paljon vaikeuksia. Seurakunnan palveleminen on suostumista nöyryyteen ja vaivan kantamiseen. Kristillisessä seurakunnassakin näkee ihmisyyden koko kirjon. Jos haluaa helpon elämän, ei kannata ryhtyä seurakunnan paimeneksi!
  4. Lähetystyössä keskeistä on sananjulistus. Lähetyksen ja avustamisen suhdetta on pohdittu paljon. Usko ei ole koskaan yksin. Hyvät teot seuraavat evankeliumia. Hyvät teot ovat Jumalan rakkauden osoittamista. Silti Jumalan pelastussuunnitelmassa evankeliumilla on etusija.
  5. Evankeliumin ja sananjulistuksen keskuksena on Jeesuksen risti.
  6. Tuovatko ”Ihmeet ja merkit” herätyksen? Paavali on tässä toista mieltä. Hänen kauttaan tapahtui ihmeitä, hän käski tavoitella armolahjoja. Mutta kristillisen julistuksen keskipisteessä nämä ihmeet eivät saa olla. Keskus on varattu yhdelle asialle: Jeesukselle ja hänen ristilleen! Tämä on lähetyssaarnan ydin. Myös siksi, että tässä ristin sanomassa itsessään on yliluonnollinen voima, mitä ei ole missään muualla. Pyhä Henki yhtyy sanomaan Jeesuksen kärsimyksestä ja ylösnousemuksesta meidän syntiemme vuoksi.
  7. Seurakunta perustettiin aikansa syntisimpään kaupunkiin. Paavali ei pelännyt syntisten seuraa.
  8. Lähetyssaarnaaja pitää yhteyttä työtovereihinsa. Meillä on monesti kiire. Suomalaisen viidesläisen herätyskristillisyyden kansantauti on ollut viidesläinen juoksusairaus. Haluamme tehdä paljon, juosta ja mennä. Joskus tekemistä voi olla niin paljon, että ihmiset jäävät vähemmälle huomiolle. Joskus voi olla aika hiljentää vauhtia ja antaa aikaa lähimmäiselle. Paavali halusi olla yhteydessä seurakuntiin. Hän iloitsi ihmisistä. Hän varasi aikaa kirjoittamiseen ja yhteydenpitoon.
  9. Sananjulistajan tehtävään kuuluu rukous niiden puolesta joita palvellaan. Lähetystyö ei ole inhimillistä työtä. Se on Jumalan työtä, johon tarvitaan Jumalan työ- ja taisteluvälineitä. Rukous on yksi niistä.
  10. Lähetystyö ristin varjossa. Lähetystyössä tarvitaan ristinteologiaa. Ei siksi, että haluttaisiin muokata todellisuutta joksikin toiseksi vaan siksi, että todellisuus on ristinteologian todellisuutta. Monesti Jumalan palvelija tuntee itsensä heikoksi. Silloin hän saattaakin olla vahvimmillaan. Evankeliumin voima ei riipu sananjulistajan vahvuudesta vaan Sanan vahvuudesta. Voima ei ole ihmisen viisaudessa ja voimassa vaan välittämässämme sanomassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>