Vaimoni Anne Tuovinen saapui juuri ensimmäiseltä 10 päivää kestäneeltä Japanin työmatkaltaan. Tässä nousevan auringon maassa tehtävän työmme lyhyitä kuvauksia matkan varrelta:
- Japanissa opiskellaan englantia ja musiikkia Ullan kanssa – Ulla Pendolin
- HAT-Kobessa Marin ja Danielin kanssa – Mari ja Daniel Nummela
- Yllätysjuhlat Japanissa Lean kanssa – Lea Pihkala
- Juoksemaan luterilaisen pappiskoulutuksen puolesta Japanissa – Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät
- Historian siipien havinaa Japanissa Taijan kanssa – Henry ja Taija Liivola
- Awajilla Eevan ja Arnin kanssa – Arni ja Eeva Hukari
- Nishinomiyassa Asakon ja Laurin kanssa – Lauri ja Asako Palmu
- Japani sydämellä ja rukouksessa – Anne Tuovinen
Japanin 127 miljoonasta asukkaasta alle 1 prosentti on kristittyjä. Olemme mukana Japanissa tehtävässä lähetystyössä ainakin seuraavista syistä:
- Jeesus Kristus käski viedä evankeliumin kaikille kansoille ja jokaiselle ihmiselle. Lähetystyön tulee suuntautua erityisesti sinne, missä kristittyjä ei ole lainkaan tai heitä on vähän.
- Japanilaisillakin on oikeus kuulla, mitä Jumala on heidän puolestaan tehnyt ristillä. Jokaisella maailman ihmisellä tulisi olla mahdollisuus saada niin paljon tietoa Jumalasta, että voi uskoa Jeesukseen ja pelastua.
- Haluamme, että mahdollisimman moni japanilainen uskoo Jeesukseen ja on kerran taivaassa.
- Meille on etuoikeus ja siunaus olla mukana maailman evankelioimisessa.
- Kun julistamme evankeliumia se on myös Jumalan tekojen ylistämistä. Haluamme ylistää Jumalaa ja hänen ihanaa evankeliumia myös Japanissa puhumalla ja laulamalla siitä sekä kutsumalla ihmisiä uskoon.
Lähetystyössämme tarvitsemme lähtijöiden lisäksi lähettäjiä, jotka mahdollistavat työn rukouksin, taloudellisesti ja/tai kertomalla työstä toisillekin. Työ on yhteinen ja olemme suuressa mukana!
Hyviä nuo Japanin terveiset.
Hyvää
– Japanissa keskitytään evankeliumin julistamiseen, ei vain diakoniaan.
Ajateltavaa
– Toisaalta on vuosikymmeniä ajatteluttanut Japanin työn strategia eli paljon pieniä työpisteitä. Toinen tapa voisi olla yksi pitkäjänteisen työn tuloksena syntynyt iso seurakunta. Tässä olisi enemmän armolahjoja käytössä ja seurakunnan kokoontumisetkin tulisivat enemmän seurakunnan kokouksiksi. Japanilaiset itse alkaisivat saarnata nykyistä enemmän omilla kansalaisilleen. Nyt seurakunnat ovat paljolti yhden lähetin armoituksen varassa, mikä on aina yksipuolinen.
Kansanlähetyksen strategiana on tosiaan ollut perustaa uusia seurakuntia ja siirtää niitä sitten paikallisten vastuulle. Ongelma on sekin, että paikallisia seurakunnan johtajia/pastoreita ei vielä kovin paljoa ole, joten siirtäminen on aikaa vievää. Joudumme aina pohtimaan yhteistyökirkon (tässä Länsi-Japanin ev.lut. kirkko) sitä, mikä on paras ja tehokkain tapa hyödyntää lähetystyöntekijöidemme ammattitaitoa ja aikaa. Kiitos tästä lähetysstrategisesta pohdinnasta!
Kiitos Japanin matkakuulumisista vaimosi Annen kertomana. Olen seurannut Japanissa tehtävää lähetystyötä vuosikymmenien ajan. Mielenkiintoista kuulla ja nähdä sitä nuorempien sukupolvien toteuttamana.
Nummelan perhe on kotiseurakuntani lähettiperhe. Tapasin heidät kesällä jumalanpalveluksen ja lähetysjuhlan merkeissä. Intoa ja palavuutta lähetystyölle heillä näyttää riittävän. Siunatkoon hyvä Jumala heidän perhettään ja työtään. Rukouksissa heidän perhettään ja työtään muistaen,
Eeva-Liisa Osamitsu