Kahtena aamuna olen hakenut päivään vauhtia Raamatun Heprealaiskirjeestä. Kirje on vaikuttava ja joissakin kohdin vaikeatulkintainen saarna.
Heprealaiskirjeessä on vakava sanoma kaikkien aikojen uskoville. Myös meidän ajallemme ja kristikansalle.
Tässä yhdeksän teemapoimintaa kirjeestä.
1. Hei! Jumala osaa puhua!
Heprealaiskirje alkaa toteamuksella, että meillä on puhuva Jumala. Hän on puhunut Vanhan testamentin aikana profeettojen kautta. Ja nyt Jeesuksen kautta. Heprealaiskirje yhdistää kolmessa kohden Vanhan testamentin tekstin Pyhän Hengen puheeksi.
Heprealaiskirjeessä on myös ”epäsuoraa puhetta” (typologia), jossa Vanhan testamentin henkilöt tai tapahtuvat viittaavat tulevaisuuteen Jeesukseen tai seurakuntaan. Tällaisia ovat muun muassa uhrit, ylipappi, neljäkymmentä vuotta kestänyt autiomaavaellus sekä sapatti.
2. Jeesus – ei ole toista samanlaista
Koko maailma, nähtävä ja näkymätön, on luotu Jeesuksen kautta. Hän on myös universumia ylläpitävä voima sekä Jumalan olemuksen kuva.
Jeesuksessa Jumala tuli ihmiseksi ja puhdisti verellään ihmiskunnan synneistä. Tämän jälkeen hän astui Jumalan oikealle puolelle. Kirje käyttää Jeesuksesta nimeä ”tunnustuksemme apostoli ja ylipappi” (3:1).
3. Jeesus ylipappina
Vanhan liiton aikana ihmisten joukosta valittiin ylipappi, jonka tehtävänä oli edustaa ihmisiä ja tuoda Jumalalle uhreja syntien sovittamiseksi. Ylipappi sai astua kerran vuodessa temppelin kaikkein pyhimpään. Hänen täytyi uhrata ensin omien syntiensä puolesta ja vasta sitten kansan puolesta.
Jeesus on toisenlainen ylipappi. Hänen pappeutensa on ikuista Melkisedekin pappeutta. Hän uhrasi itsensä yhden ainoan uhrin koko maailman syntien sovitukseksi. Jeesuksen ylipappeus ei päättynyt ristin kuolemaan. Hänen ylipappeutensa jatkuu tälläkin hetkellä taivaassa: ”Hän toimittaa palvelusta taivaan pyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse” (8:1). Tähän palvelukseen kuuluu rukous puolestamme: ”Ollakseen nyt Jumalan edessä puhumassa meidän puolestamme” (9:24).
4. Jeesuksen veri – sinun puolestasi annettu!
Heprealaiskirjeen yksi selkeimmistä opetuksista on, että Jumalan anteeksianto on mahdollista vain uhriveren vuoksi. Jeesuksen jälkeen enää muuta uhria syntien sovitukseksi ei tarvita.
Mooseksen lain määräämät uhrit eivät pystyneet poistamaan syntiä: ”Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit” (10:4). Näiden uhrien merkitys on vuosi vuodelta muistuttaa synnistä. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. Jokaisen.
5. Ankara rangaistus luopujille
Heprealaiskirjeessä on erittäin vakava viesti uskostaan luopuville. En voi olla ajattelematta oman maamme kastettuja, jotka ovat kasteessa kutsuttu Jumalan seuraajiksi. Konfirmaatiossa monet ovat luvanneet uskoa ja seurata Jumalaa. Nämä ovat hyviä asioita.
Meidän sydämemme tulisi särkyä koska nämä lupaukset unohdetaan helposti. Heprealaiskirjeen kirjoittaja kysyy: ”Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty ja häpäisee armon Henkeä!” (10:29)
Tämän vuoksi kirjoittaja käskee pitämään huolen ”siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa” (12:15). ”Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa” (12:17). Kristittyjä kehotetaan mietiskelemään Jeesusta (12:1-3) ja osallistumaan seurakunnan kokouksiin (10:25).
Kirjeessä on kaksi kertaa kehotus: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne”. Pahinta, mitä meille voi tapahtua on se, että Jumala jättää meidät oman onnemme nojaan. Kun Jumala yrittää vielä puhua ja vetää puoleensa, on aika etsiä häntä.
6. Säilytä usko loppuun asti
Kirje on kirjoitettu uskoville. Heitä rohkaistaan pitämään evankeliumia mielessä, etteivät ”ajautuisi virran vieminä harhaan” (2:1). Heidän tulee säilyttää loppuun asti rohkeus (3:6) ja tarkastella sydäntään: ”Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta” (3:12).
Vanhan testamentin erämaavaellus Mooseksen johdolla Egyptistä luvattuun maahan on esikuva myös Uuden testamentin Jumalan kansan vaelluksesta. Suurin osa Mooseksen johdolla matkaan lähteneistä ei päässyt perille epäuskonsa tähden (3:16-19). Kirjoittaja kehottaa kristittyjä valppauteen, ettei ”yksikään teistä saa jäädä taipaleelle” (4:1).
7. Kestävyysjuoksua vaikeassa maastossa
Heprealaiskirje ei kuvaa uskovan elämää helpoksi. Tässä kuvataan ensimmäisten kristittyjen arkea:
”Muistakaa, millaista oli ennen, silloin kun te juuri olitte päässeet valoon. Te kestitte silloin monet kärsimykset ja kamppailut. Toisia teistä pilkattiin ja piinattiin katselijoiden huviksi, toiset jakoivat toveriensa kovan osan. Te kärsitte yhdessä vankilaan teljettyjen kanssa, te suostuitte iloiten siihen, että omaisuutenne riistettiin, sillä te tiesitte omistavanne parempaa, omaisuuden joka pysyy. Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut.” (10:32-36)
Kirjoittaja vertaa uskovan elämää urheilukilpailuun. Laittakaa pois kaikki ylimääräinen paino ja synti, joka kietoutuu meihin ja estää juoksemista. Juoskaa sinnikkäästi kalkkiviivoille asti. Katse suunnattuna Jeesukseen.
Pelkästään vainot ja omat synnit eivät vaikeuta kristillistä elämää. Tässäkin kirjeessä varoitetaan vääristä opeista: ”Älkää antako kaikenlaisten vieraiden oppien johtaa itseänne harhaan” (13:9). Ole siis valppaana autuutesi tähden!
8. Esikuvat kunniaan!
Heprealaiskirjeessä kehotetaan seuraamaan perille päässeiden uskoa. Esikuvien voittoja ja tappiota kuvataan hienossa uskonsankareiden luvussa 11. Sankareiden joukkoon on päässyt myös niitä, joiden elämä päättyi ihmissilmin katsottuna tuhoon, mutta Jumalan näkökulmasta voittoon. Tulee mennä Jumalan sanaan luottaen uskossa eteenpäin olkoon edessä menestys tai menetys.
Myös myöhemmät pyhät ovat roolimalleja meille: ”Älkää päästäkö itseänne veltostumaan, vaan seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut.” (6:12)
9. Tällaisia juhlia ei ole ennen nähty!
Heprealaiskirjeessä uskovien vaellusta kuvataan vaikeaksi matkaksi kohti luvattua maata. Jumalan kansaa odottaa sapattijuhla:
”Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan niiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle” (4:13-14).
Taivas on ”juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa” (12:23). Heprealaiskirjeen mukaan taivaassa on ainakin seuraavat asiat (12:23-24):
- Jumala, kaikkien tuomari.
- Perille päässeiden vanhurskaiden henget.
- Uuden liiton välimies Jeesus.
- Jeesuksen vihmontaveri.
Lopuksi
Heprealaiskirjeestä löytyy sanat myös siunatuksi lopuksi: ”Pyydän teitä kestämään nämä kehotuksen sanat, olenhan kirjoittanut aivan lyhyesti” (13:22). Kehotuksen tarkoituksena on, että pääsemme perille. Hienoa, että kirjeen kirjoittaja haluaa huolehtia toisten pelastuksesta!