Laki ja evankeliumi

Tasapainoinen kristillinen elämä pelastuksesta pyhitykseen perustuu lain ja evankeliumin oikeaan ymmärtämiseen. ”Laki ja evankeliumi” ovat Raamatun ja myös luterilaisuuden kaksi keskeistä sanaa.

Laki

Laki kertoo, mitä meidän tulee tehdä. Se kertoo mikä on oikein, ja käskee meitä toimimaan sen mukaisesti. Laissa on lupaus: jos teet tämän, saat palkinnon. Jokainen ihminen kulttuurista riippumatta tuntee Jumalan luonnollisen moraalilain vaatimukset. Nämä lain vaatimukset saattavat johtaa ihmisen toteuttamaan erilaisia uskontoja voidakseen niiden avulla pelastua. Luonnollinen laki on synnin vuoksi vääristynyt, siksi Jumala antoi oman lakinsa, jonka keskuksena on 10 käskyä. Ne kertovat, miten tulee elää Jumalan ja lähimmäisen kanssa. Synnin seurauksena emme voi kuitenkaan täyttää Jumalan lain vaatimuksia.

Evankeliumi

Evankeliumi kertoo Jeesuksen meille ansaitsemasta pelastuksesta. Kaikki on valmiina. Pelastuksen lahja annetaan kaikille ihmisille uskon kautta Kristukseen. Laissa oli lupaus: jos pystyt täyttämään tämän, saat palkinnon. Evankeliumissa on lupaus: saat kaikki pelastuksen aarteet, vaikka et pysty itse tekemään mitään. Laki on kaikkien ihmisten sydämessä, mutta evankeliumi opitaan tuntemaan vain Raamatun opetuksen kautta.

Laki ja evankeliumi kertovat Jumalan olemuksesta ja toiminnasta

Sekä laki että evankeliumi kertovat Jumalan rakkaudesta ja vanhurskaudesta. Luterilainen usko ottaa molemmat Jumalan puhetavat huomioon, sillä molemmat kuvaavat kolmiyhteistä Jumalaa.

Julistamme sekä lakia ja evankeliumia, mutta samalla teemme erotuksen näiden välille. Evankeliumi antaa sen, mitä käskyt vaativat. Lutherin mukaan ”Käskyjä on saarnattava syntisten kauhistuttamiseksi ja heidän syntiensä paljastamiseksi, jotta he katuisivat ja kääntyisivät.” Tämä jälkeen on saarnattava Kristusta, joka kantoi syntiemme rangaistuksen ja antaa meille vapauden. Lailla ja evankeliumilla on erilaiset tehtävät.

Usein väitetään, että ihmistä ei kiinnosta enää vanha kysymys: ”Miten löydän armollisen Jumalan?” Vaikka tämä kysymys ei kiinnostaisi, kirkon tulee jatkuvasti esittää se. Tai sitten moni luulee: ”Totta kai Jumala on armollinen”. Aikamme ihmiselle on vaikea uskoa Jumalaan, joka tuomitsee synnin ja syntisen. Laki ja evankeliumi antavat vastauksen kumpaankin väitteeseen.

Laki ja evankeliumi lähetystyössä

Myös lähetystyössä lain ja evankeliumin ymmärtäminen on tärkeää. Esimerkiksi islamia kohdatessa lähetystyöntekijän on asetettava lain rima oikealle korkeudelle, jotta muslimi huomaisi, että hän ei omin voimin voi täyttää käskyjä. Tämän jälkeen lähetti voi kertoa, miten hän on löytänyt ratkaisun Jumalan täydellisten vaatimusten edessä. Toinen aiheeseen liittyvä teema on kirkon tekemä humanitaarinen työ. Jos tätä tärkeää asiaa lähestyy lain ja evankeliumin näkökulmasta, kuuluu se lain julistukseen, sillä se ei kerro mitään Jeesuksesta. Vain sanallinen todistus Kristuksesta tuo ikuisen pelastuksen. Siksi kirkon lähetystyö ei saa muuttua pelkäksi avustustoiminnaksi.

Evankeliumissa on voima muuttaa

Ihmisluonnon on helpompi hyväksyä laki kuin evankeliumi. Myös uskovan elämässä laki saa helposti yliotteen. Kun haluamme seurata Jeesusta, saatetaan sanoa: kun antaudumme täydellisesti Kristukselle, Pyhä Henki saa uudenlaisen toimintatilan meissä. Uskonkilvoitus voi muuttua epäjumalanpalvelukseksi, jos keskipisteenä ovat meidän tekomme eikä Kristuksen sovitustyö. Vain evankeliumi ja Kristuksen rakkauden kokeminen voi saada aikaan muutosta meissä.

Lain ja evankeliumin julistus

Lain ja evankeliumin oikea julistus on luterilaisen uskonkäsityksen perusta. Voimme joutua väärälle tielle ainakin kolmella tavalla.

  1. Ensiksi vaikenemme Jumalan täydellisestä laista. Syynä voi olla ihmispelko tai ajatus, että Jumalan täydellisten vaatimusten, lain, synnin ja kadotuksen mainitseminen estää ihmisiä turvautumasta Kristukseen.
  2. Toiseksi vaikenemme täydellisestä evankeliumista, jolloin Kristuksen täydellinen sovituskuolema hämärtyy.
  3. Kolmanneksi evankeliumi voi hävitä kokonaan jos puhutaan armollisesta Jumalasta, mutta vaietaan Jumalan armon perustasta. Paradoksaalisesti juuri tällainen ”armollisesta Jumalasta” puhuminen ilman Kristusta johtaa ihmisen armottoman Jumalan kohtaamiseen viimeisenä päivänä.

(Tämä kirjoitus on johdanto Uusi Tie -lehden kirjoitussarjaan 2013.)

Jätä kommentti