Facebookin muistot on kivoja. Tänään huomasin, että neljä vuotta sitten olin kirjoittanut Malmivaaran virren rukouksesta: Ah vuodata, Herra, jo henkesi näin:
Mielessäni on soinut ja muuttunut rukoukseksi virsi 504, jossa rukoillaan Suomen nuorten pariin hengellistä herätystä, virvoitusaikoja, sytyttävää hengen liekkiä, joka saisi nuorison laulamaan Jeesuksen lunastustyöstä.
Tämä on väkevä virsi, ja hyvä rukous. Eikä herätysrukous koske vain nuorisoa.
Tätä rukoillaan, koska herätys on Jumalan lahja.
Tätä rukoillaan, koska herätys on maamme, kirkkojemme, seurakuntiemme ja kristillisten järjestöjemme suuri tarve.
Kansamme ihmiset ja yhteiskunnan arvot ja rakenteet liikkuvat vauhdilla antikristilliseen suuntaan, jonka suuntaan vain Jumala armossaan voi tuoda muutoksen. Rukous ja Jumalan antama herätys voi muuttaa tilanteemme. Tässä jokaisella kristityllä on historiaa muuttava rukouksen voima käytössä. Älä laita sitä vakan alle. Rukoile sydämestäsi vaikka tämän virren sanoin.
Olethan rukouksessa mukana!
Tämä on ollut minulle rakas rukous.
Nuorena tein seurakunnassani paljon nuorisotyötä, ensimmäinen varsinainen työpaikkani oli nuorisotyössä, minut lähetettiin lähetystyöhön Viroon nuorisotyöhön. Vähitellen tehtävät muuttuivat johtamiseen. Viimeisen neljän vuoden aikana olen ollut taas enemmän nuorten parissa puhujana ja rippikouluopettajana. Toimin myös Opiskelija- ja koululaislähetyksen, OPKO:n liittohallituksen puheenjohtajana.
Iloitsen nousevasta hengellisestä aktiivisuudesta nuorten parissa. Jokin aika sitten kyselin, onko kristinusko palaamassa takaisin nuorisoliikeeksi?
Monet kertovat hengellisestä etsinnästä nuorten parissa. Monet nuoret ovat innokkaita kertomaan uskostaan. Monet ovat saaneet lähetys- ja evankelioimisnäyn. Jotain uutta on syttymässä Suomen nuorison parissa.
Ja samalla tämä into ja hedelmä on sitä, mitä vanhojen herätysten aikana on nähty: monet tulevat uskoon ja tulee valtava tarve lähteä viemään evankeliumia lähelle ja kauas. Myös Raamattu tulee rakkaaksi. Raamattu, lähetys ja herätys kuuluvat yhteen.
Virsi 504 – Ah vuodata, Herra, jo Henkesi
Tässä on ensin virret 504 sanat, virren sisällön avaamista, tietoja virren kirjoittajasta Väinö Malmivaarasta ja lopuksi ajatuksia virren merkitystä.
Virren 504 sanat
1.
Ah vuodata, Herra, jo Henkesi
ja herätä nuoriso Suomen.
Se johdata armossa tiellesi,
suo maahamme kaivattu huomen.2.
Me pyydämme Henkesi kastetta
ja parannusarmoa uutta.
Me varromme kevättä tuoretta,
me pelkäämme suruttomuutta.3.
Et, Herramme, kuoleman valtojen
nyt salline kansaamme voittaa,
kun ennenkin virvoitusaikojen
soit tulla ja armosi koittaa.4.
Siis sytytä taas pyhä liekkisi
nyt sydämeen nukkuvan nuoren,
niin että hän synnistä nousisi
ja näkisi Siionin vuoren.5.
Me uskomme Henkesi nostavan
näin kansamme kuoleman yöstä,
sen nuorison kiitosta laulavan
taas Poikasi lunastustyöstä.6.
Oi Kristus, nyt kanssamme rukoile,
ja Isäsi sinua kuulee.
Niin saapuvat herätysaikamme
ja taivaasta maan yli tuulee.
Virren sisällöstä
Pekka Kivekäs nostaa virrestä seuraavia näkökulmia: Väinö Malmivaaran virsi ilmestyi 1933 hänen Rukousvirsiä-kokoelmassa. Se on rukous nuorten puolesta ja erityisesti hengellisen herätyksen puolesta nuorten parissa. Virressä näkyy myös isänmaallisen herätyksen kaipaus. Malmivaara lienee ollut huolissaan ateismin ja kommunismin leviämisestä Neuvostoliitossa ja sen vaikutuksesta nähden ne ”kuoleman valtoina” ja ”kuoleman yöstä”. Toki näillä ilmaisuilla on myös vahva teologinen merkitys.
Kun luen ja rukoilen tätä virttä kiinnitän huomioni seuraaviin asioihin:
- Voimme rukoilla Jumalalta herätystä. Se onkin Jumalan lahja, itse emme voi saada herätystä aikaan.
- Pyhän Hengen voima (tässä ilmaisu Hengen kaste) on välttämätön kansan ja kirkon hengelliseen uudistukseen.
- Suruttomuutta tulee pelätä. Se on hengellistä välinpitämättömyyttä, henkilökohtaisen uskon väheksymistä ja synnin hyväksymistä, jonka tähden ei etsitä eikä haluta etsiä Jumalaa. Erityisen vaarallista on jos suruttomuus iskee niihin, jotka ovat sananjulistajan tehtävissä, sillä he eivät voi ohjata toisia uskoon ja Jumalan tuntemiseen.
- Kansaamme uhkaavat viholliset kansan ulkopuolelta, mutta myös sisältä. Kansan sisällä suruttomuus ja synti vievät Jumalan siunauksen pois.
- Rukoilemme etteivät synnin ja kuoleman vallat voita kansaamme. Tätä varten tarvitaan sellaisia virvoitusaikoja ”kun ennenkin”. Jumala on ennenkin antanut herätyksen aikoja. Rukoilemme niitä taas.
- Rukoilemme tässä, että Jumala sytyttäisi tulen (”pyhän liekin”) hengellisesti nukkuviin nuoriin ja he nousisivat synnin tieltä uskoon ja alkaisivat laulaa kiitosta Jeesuksen lunastustyöstä. Jumala nostaa nuorten palvelijoiden joukon maahamme.
Väinö Malmivaara
Virren kirjoittaja on Väinö Malmivaara (1879-1958). Hän oli herännäisjohtaja Wilhelmi Malmivaaran (1854-1922) poika. Olen kirjoittanut Wilhelmi Malmivaarasta tänne aiemmin.
Väinö Malmivaara oli pappi ja herännäisyyden johtaja. Hän toimi myös kansanedustajana (1927-1933) ja Oulun hiippakunnan piispana (1943-1954).
Kuten virrestä 504 näkyy, herätys oli Malmivaaralle tärkeä aihe ja rukous. Hän oli vahva herätyssaarnaaja. Kirjoitin aiemmin Väinö Malmivaarasta näin:
”Mökillä on vanhoja hengellisiä kirjoja. Illalla käteeni sattui piispa Väinö Malmivaaran (1879-1958) puheista ja saarnoista koottu kirja Se armo on sanomaton (Herättäjä-Yhdistys, 1960).
Väinö Malmivaara oli Wilhelmi Malmivaaran poika ja Niilo Kustaa Malmbergin pojanpoika. Niilo Kustaa Malmberg on ollut yksi merkittävimmistä hengellisistä johtajista ja saarnaajista Suomen historiassa.
Kirjassa piispa Väinö Malmivaara osoittautuu herätyssaarnaajaksi, jonka puheiden keskuksena oli ikuisuuden näköala (taivas ja kadotus), viimeisen tuomion todellisuus, eron tekeminen uskovien ja ei-uskovien välille. Malmivaara kutsuu ihmisiä kääntymään ja seuraamaan Jeesusta. Hän puhuttelee kohtikäyvästi kuulijoita ja ottaa kantaa paikkakuntien hengelliseen tilaan. Kaikki tähtää siihen, että kuulija suostuisi Jumalan armahdettavaksi. Siitä kertoo tämän suomalaisen herätyssaarnaaja-piispan saarnakokoelman nimikin: ”Se armo on sanomaton”.
Tässä pieni ote Väinö Malmivaaran puheesta. Tämä on kuva kirjan perussanomasta.
”Saanen muistuttaa eräästä hetkestä, jonka Lapuan yhteiskoulun merkittävin opettaja sai aikanansa viettää Herran käsissä. Hän riensi sairaalaan, missä hänen oma rakas tyttärensä läheni kuoleman hetkeä. Millään hän ei olisi lapsestaan luopunut. Häntä rupesi siinä ahdistamaan kysymys: ”Miten käy minun lapseni sielun, ja miten minun, hänen äitinsä?” Ja niin on kerrottu, että hän polvistui silloin tyttärensä vuoteen viereen, risti kätensä, sormensa tyttärensä sormien läpi ja siinä opeteltiin tätä vaikeata rukousta. Siinä huudettiin: ”Jeesus, turvaks tule aina!” Se on: ”Me olemme syntisiä, mutta Jumala, ole meille syntisille armollinen!”
Tuo kuvaa Väinö Malmivaaran vahvaa herätyshenkeä ja vanhan herännäisyyden selkeää tavoitetta löytää Jumalan armo uskossa Jeesuksen sekä johdattaa toisia tietoiseen uskoon.
Virren 504 merkitys
Virressä on valtava kaipuu kansan, kirkon ja kristikunnan hengelliseen uudistukseen. Tässä on sen yksi suuri merkitys: Se avaa ymmärryksemme näkemään herätyksen ja uudistuksen tarpeen. Tässä tunnustetaan hengellinen tilamme, rukoilemme varjelusta suruttomuudelta ja Pyhän Hengen uudistusta. Tämä on erittäin ajankohtainen viesti myös meidän ajallemme.
Virsi muistuttaa, että herätys on Jumalan lahja. Rukoilemme, että Jumala antaisi sen. Tämä rukous on tärkeä tänäänkin.
Malmivaara kirjoitti virren aikana, jolloin hänen herätysliikkeessä (herännäisyydessä) kaivattiin hengellistä uudistumista. Tämä on kaikkien herätysliikkeiden, kirkkokuntien ja seurakuntien suuri tarve edelleen.
Virsi on evankelioimisen ja lähetyksen virsi, sillä siinä rukoillaan evankeliumin leviämistä. Herätykset ovat synnyttäneet voimistuvan lähetystyön ja evankelioimisen innon.
Tämä virsi on vahvimpia rukousvirsiä kansamme historiassa. Toivottavasti uusi sukupolvi löytää tämän virren, jossa rukoillaan nuorisoherätystä maahamme ja alkavat laulaa sitä rukouslaulunaan.
Tule Pyhä Henki, ja herätä kansamme nuoret ja vanhat. Aamen.
TÄTÄ SAA JAKAA
FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN