Pidin raamattutunnin Hakunilan kirkossa 7.10.2015. Seurakunnan raamattutunneilla opiskellaan Jeesuksen vuorisaarnaa (Matteus 5-7).
Matteuksen evankeliumi luku 7
Raamatunselittäjä John Stottin mukaan Matteuksen 7. luvun punainen lanka on ihmissuhteet. Tässä ote Stottin kirjasta:
-”Tuntuisi aivan luonnolliselta, että Jeesus keskittyi lopuksi kristityn ihmissuhteisiin kuvattuaan ensin hänen ominaispiirteitään, vaikutustaan, vanhurskauttaan, hartaudenharjoitustaan ja tavoitteitaan. Kristillinen vastakulttuuri ei kosketa vain yksilöä vaan kokonaista yhteisöä ja siksi suhteet yhteisön sisällä ja muihin yhteisöihin ja ihmisiin ovat ensisijaisen tärkeitä. Niinpä Matteuksen 7. luvussa annetaan kuvaus siitä ihmissuhteiden verkosta, johon me Jeesuksen seuraajina joudumme. Se voitaisiin esittää seuraavasti:
1. Suhteemme veljiin, joiden silmissä saatamme näyttää lahkolaiselta ja joita meidän on velvollisuus auttaa, ei tuomita (1-5).
2. Suhteemme ihmisiin, joita yllättävästi kutsutaan ”koiriksi” ja ”sioiksi”. He ovat kyllä ihmisiä, mutta ovat luonteeltaan niin eläimellisiä, että meitä kielletään jakamasta evankeliumia heidän kanssaan (6).
3. Suhteemme taivaalliseen Isäämme, jota lähestymme rukouksessa luottaen siihen, että hän antaa meille ainoastaan ”hyviä asioita” (7-11).
4. Suhteemme ihmisiin yleensä: kultaisen säännön tulisi saada ohjata asennoitumistamme ja käyttäytymistämme heitä kohtaan (12).
5. Suhteemme uskonsisariin ja –veljiin, jotka kulkevat kanssamme kaidalla tiellä (13-14).
6. Suhteemme vääriin profeettoihin, jotka meidän on tunnistettava ja joita meidän tulee kavahtaa (15-20).
7. Suhteemme Jeesukseen, meidän Herraamme, jonka opetukset meidän on otettava huomioon ja noudatettava niitä (21-27).”
Matteus 7:1-6 Älkää tuomitko
1 ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.
2 Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.
3 Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?
4 Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa kun otan roskan silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi?
5 Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.
6 ”Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä.
Stott jakaa tämän kahteen osaan:
- suhtautumisemme veljiin (1-5)
- suhtautumisemme ”koiriin” ja ”sikoihin” (6)
On ainakin kahdenlaista tuomitsemista. Ensinnäkin se, mikä tapahtuu oikeusistuimessa kun tuomitaan väärät teot. Tuomion perustana on valtakunnan laki. Toiseksi sanalla tarkoitetaan moraalista tuomitsemista, kun joku tekee jotain, mikä meidän mielestämme on väärin. Tuomion perustana on omat arvomme.
Mitä Jeesus sanoo tuomitsemisesta näissä jakeissa. Tässä muutama asia.
- Jeesus puhuu tässä veljien keskinäisestä suhteesta.
- Tässä on realistinen kuva, mitä seurakunnassa voi tapahtua.
- Tässä ei puhuta oikeuslaitoksesta vaan seurakunnasta. Tässä ei kielletä maallisten tuomioiden lausumista.
- Älä asetu Jumalan asemaan. Olet ihminen, et Jumala.
- Olet itsekin tuomittavien joukossa (viimeistään viimeisellä tuomiolla).
- On tilanteita, joissa on tuomittava toisten väärä käyttäytyminen tai opetus. Jeesus ei kiellä tuomitsemista vaan sanoo, että on ensin otettava tukki omasta silmästä. Vasta sitten voi käsitellä veljen/siskon silmässä olevaa roskaa.
- Ennen kuin tuomitset muita, tuomitse myös itsesi. Tunne omat syntisi ja Jumalan armo.
- Meillä on taipumus nähdä toisten ihmisten erheet ja synnit suurina, mutta olemme sokeita omillemme.
- Kun puutumme toisten pieniin synteihin tai laiminlyönteihin syyllistymällä itse suurempiin, olemme tekopyhiä fariseuksia.
- Tuomioiden lausumisessa tulee olla varovainen, sillä emme tunne ihmisten motiiveja ja elämäntilanteita.
- Meillä on vastuu veljistämme. Mutta ensin on selvitettävä omat asiat Jumalan kanssa. Jeesus opetti myöhemmin, että meidän on joskus mentävä ja nuhdeltava veljiämme kahden kesken (Matt 18:15).
- Rikka/roska ei kuulu silmään. On kaikille hyväksi, että se saadaan silmästä pois. Ei ole rakkautta, jos emme tee mitään, kun näemme rikan jonkun silmässä.
Jumalan tuomiot
Miten Jumala tuomitsee? Raamatun pohjalla voidaan nähdä ainakin seuraavia tapoja. Jumalan tuomio tulee:
- Toisten ihmisten tai kansojen kautta.
- Maallisen tuomioistuimen kautta.
- Raamattua lukiessa sana tuomitsee jotain lukijan elämässä.
- Jumalan sanan saarnaa kuuntelemalla voimme kuulla Jumalan tuomion.
- Elämän oma laki tuomitsee. Mitä ihminen kylvää, sitä hän leikkaa. Tyhmät tekomme tulevat eri tavoin meille takaisin.
- Veljen antama tuomio. Jeesus puhuu edellä olevassa raamatunkohdassa juuri tästä.
- Viimeisellä tuomiolla tuomitaan kaikki ihmiset.
- Golgatalla Jumala tuomitsi synnin. Siellä meidän syntimme rangaistus osui Jeesukseen.
- Jumala vaikenee. Jos Jumala ei enää puhu, vaan on jättänyt ihmisen rauhaan, tilanne on äärimmisen vakava.
Jumalan tuomio tässä ajassa voi olla kutsu parannukseen ja anteeksiantamiseen. Siksi se on Jumalan rakkautta.
Pyhää koirille ja helmiä sioille
Mitä pyhän heittäminen kulkukoirille ja helmien heittäminen sioille tarkoittaa? Selityksinä on nähty muun muassa:
- Alkukirkko vetosi tähän sanaan sulkiessaan kastamattomat pois ehtoolliselta (Didakhe 9:5)
- Tässä puhutaan ihmisistä, jotka tietoisesti torjuvat evankeliumin.
Pyhä tarkoittanee jumalanpalvelusalttarilla ollutta uhrilihaa, joka oli tarkoitettu papeille. Jos tämä uhriliha annetaan koirille, ne syövät sen samalla tavoin kuin muunkin lihan, tietämättä sen pyhyydestä. Jos sioille heittää kalliita helmiä, ne tallaavat helmet likaisilla sorkillaan.
Yksikään pappi ei heittäisi pyhäkön lihaa alttarilta koirille. Vain hullu antaisi helmiä sioille. (Meillä on kuitenkin käsky viedä evankeliumi kaikille.)
Yksi sovellus tästä liittyy Suomen ev.lut. kirkkoon. Monien julistuksessa kirkon perussanomaksi näyttää muodostuneen kaksi sanaa: armo ja rakkaus. Molemmat ovat hyviä sanoja. Mutta ne yksin antavat yksipuolisen ja vääristelevän kuvan Jumalasta ja hänen valtakunnastaan. Jos kansa luulee ja on nukutettu tilaan, jossa Jumalan pyhyyttä, viimeistä tuomiota, helvetin mahdollisuutta, parannuksen teon välttämättömyyttä ei myönnetä, ja julistamme heille ”halpaa armoa”, silloin heitämme helmiä, joita he eivät osaa arvostaa. Ei se heitä kiinnosta. Armon sana tallotaan jalkoihin. Jumalan sanan saarnassa pitää tänäänkin kaikua selvänä sekä laki että evankeliumi.