”Seuraavana päivänä Johannes oli Betaniassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan. Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa!” Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta” (Joh. 1:35-37).
Tässä kolme asiaa tästä tekstistä:
1. ”Seuraavana päivänä” / ”Betaniassa”.
Raamatun tapahtumat ovat todella tapahtuneet ajassa ja paikassa. Jeesus ei ole historiaton mielikuvitusolento. Hän pystyi kulkemaan, kerrotaan missä ja milloin hän liikkui ja että hänet havaittiin. Myös hänen kuolemansa ristillä ja ylösnousemus tapahtui tiettyyn kellonaikaan tietyssä paikassa. Kyse on tapahtuneista asioista.
2. ”Katsokaa: Jumalan Karitsa”
Karitsa oli juutalaisille tuttu. Karitsan veri oli pelastuksen merkki kun juutalaiset vapautuivat Egyptistä (2. Moos.). Jesaja 53 kertoo karitsasta, jonka päälle Jumala tulee laittamaan syntikuorman. Ja nyt Johannes sanoo: Katsokaa tuossa Betanian tiellä kävelee tämä Jumalan Karitsa! Myöhemmin ristillä tietyssä historian vaiheessa, tiettynä perjantai-iltapäivänä Jerusalemissa kaupungin muurien ulkopuolella Golgata-nimisellä kumpareella Jeesuksesta todella tuli Jumalan Karitsa, joka vuodatti verensä ihmiskunnan syntien sovitukseksi.
3. ”he lähtivät seuraamaan Jeesusta”
Johannes Kastajan puhe Jeesuksesta Jumalan Karitsana synnytti uskon ja halun seurata Jeesusta. Kristillinen usko on Jeesuksen seuraamista. Johannes Kastajan kuvaamat opetuslapset tiesivät, milloin lähtivät Jeesuksen seuraan. Moni tietää nytkin ajan, paikan ja tunnelman, joka liittyy omaan kertomukseen uskon löytämisestä. Toiset eivät osaa sanoa aikaa eikä paikkaa; he tietävät, että nyt uskovat Jeesukseen. Usko Jumalan Karitsaan pelastaa, ei uskon syntyhetken tietäminen. Jeesuksen seuraaminen on Jeesuksen asettamista elämän herraksi.