Danielin kolme ystävää osoitti rohkeutta seistä vakaumuksensa takana kovassa paineessa, jopa kuoleman vaarassa. Yksinkertainen kertomus on rohkaissut lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia kautta aikojen.
Huomasin, että ortodoksisessa kirkossa muistetaan tänään 17.12. Danielia ja hänen kolmea ystäväänsä. Lapsesta asti minua on puhutellut kolmen miehen rohkeus kultaisen kuvapatsaan ja kuninkaan käskyn edessä.
Pakkosiirtolaisuus – uudet ajat ja tavat
Daniel oli toisten juutalaisten tavoin viety pakkosiirtolaisuuteen vieraaseen maahan noin 600 vuotta ennen Kristuksen syntymää.
Vieraassa maassa oli myös vieraat jumalat. Daniel piti kiinni lapsena omaksumasta uskostaan.
Danielilla oli kolme juutalaista ystävää: Hananja, Miisael ja Asarja. Heille oli pakkosiirtolaisuudessa annettu uudet nimet: Sadrak, Meesak ja Abed-Nego. Kolme kaveria olivat kohonneet Babylonian kuninkaan hovissa merkittävään asemaan.
Kun käsketään toimia Jumalan sanaa vastaan
Erään kerran Sadrak, Meesak ja Abed-Nego joutuivat tiukkaan paikkaan.
Babylonian uskonnoissa palvottiin kuvapatsaita. Kuningas Nebukadnessar rakensi yhden sellaisen kullasta ja kaikkien tuli palvoa sitä.
Kuningas kutsui kaikki johtajat kuvapatsaan vihkimisjuhlaan. Satraapit, käskynhaltijat, maaherrat, neuvonantajat ja muut virkamiehet tulivat patsaan eteen.
Käsky oli selvä: Kun muusikkojen soitto alkaa, jokaisen tulee kumartaa kultaista kuvapatsasta!
Valinnan paikka
Nämä kolme Juudeasta ehkä Jerusalemista tuotua nuorta olivat tiukassa tilanteessa. He olivat eläneet Jumalan sanan kyllästämässä kulttuurissa ja säännöllisen jumalanpalveluselämän keskellä. Nyt he olivat pakanallisen kulttuurin keskellä, jossa vaadittiin uskollisuutta, kumartamista uusille aatteille ja jumalille.
He pohtivat, mitä tekevät kun soitto alkaa. Tuleeko antaa periksi? Voisiko vain kerran kumartaa?
Päätös
He päättivät: Tuollainen epäjumalien kumartaminen on Jumalan sanan vastaista. Emme voi tehdä sitä.
Kun kansanjoukot kumarsivat, nämä kolme miestä ei.
Kolme seisovaa hahmo maahan kumartaneiden keskellä huomattiin ja valtaapitävä vihastui. Mutta he saivat vielä mahdollisuuden ajatella toisin. Valtaapitävä antoi käskyn:
”ellette kumarra, niin teidät heti paikalla heitetään tuliseen pätsiin; ja kuka on se jumala, joka pelastaa teidät minun kädestäni?”
Sadrak, Meesak ja Abednego vastasivat kuninkaalle:
”Nebukadnessar! Ei ole tarpeellista meidän vastata sinulle tähän sanaakaan. Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.”
Heidät heitettiin kuolemaan. Suuressa tulisessa uunissa heidän keskelleen ilmestyi hahmo – ihmisen kaltainen – joka suojeli heitä. Kolme miestä kutsuttiin suuresta pätsistä pois.
Meidän valintamme?
Millaisia kultaisia kuvapatsaita sinua kutsutaan kumartamaan? Millainen merkitys Jumalalla ja hänen Raamatussa ilmoitetulla sanalla on elämässäsi? Ketä tottelet tiukassa tilanteessa kun elämä, ura, maine, asema on vaakalaudalla? Nämä ovat vaikeita ja isoja kysymyksiä.
Ole uskollinen
Sadrakin, Meesakin ja Abednegon valinta on rohkaissut vainottuja ja ahtaalla olevia kristittyjä vuosisatojen ajan. Jumala ei pelastanut kaikkien elämää vaan heidän kuolemansa oli todistukseksi.
Siitä kertoo myös katakombimaalaus vainojen ajalta toisen vuosisadan lopulta tai kolmannen alusta. Kuva on otsikkokuvana sekä vielä tässä alla. Jeesus myös muistuttaa tästä:
”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun” (Ilm. 2:10).