Tänään (21. sunnuntaina helluntaista) kirkossa luettiin epistolatekstinä 2. Tim. 4:1-5. Tottakai se herätti ajatuksia.
”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät” (2 Tim 4:1-5).
”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta”
On tärkeä huomata, mitä Paavali kirjoittaa juuri ennen tuota tekstiä. Hän kehottaa luottamaan Jumalan sanaan.
”Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsuudestasi asti tuntenut pyhät Kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen ja varustautunut kaikkiin hyviin tekoihin.” (2. Tim. 3:14-17).
Jumalan palvelijan tulee itse pysyä Jumalan sanassa. Klassisen teologian mukaan uskomme, että Jumala on ilmoittanut ja oman tahtonsa itsensä Vanhan ja Uuden testamentin kirjoituksissa.
Tätä käsitystä haastetaan erityisesti kahdelta suunnalta. Liberaaliteologia väittää, että Raamattu ei ole luotettavaa Jumalan ilmoitusta. Hurmahenkisyys nostaa sisäisen sanan tai muut hengelliseksi ajatellut ilmiöt Jumalan sanan rinnalle. Kummassakaan Raamattu ei ole määräävä tekijä uskon ja elämän kysymyksissä.
Julista evankeliumia, sillä tuomion päivä tulee
Paavali ei kehota lopun ajan sananjulistajia piiloutumaan ja vaikenemaan.
Päinvastoin, nyt on julistettava evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.
Nyt tarvitaan Jumalan sanan opetusta.
Tarvitaan rohkeutta, sillä lopun aikoina ihmiset eivät halua kuulla totuutta vaan sanomaa, joka tukee heidän pahuuttaan tai välinpitämättömyyttään.
Paavali kirjoittaa neljännen luvun alussa:
”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen.”
Miksi meidän pitää julistaa Jumalan sanaa? Ensimmäiseksi syyksi Paavali mainitsee viimeisen tuomion näköalan. Jeesus tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Raamatun opettaminen ja sen sanoman julistaminen on samanaikaisesti sekä mielettömän iloisen että äärettömän vakavan sanoman julistamista.
On olemassa taivas ja kadotus. Molemmat ovat iankaikkisia. Jos joku joutuu kadotukseen, hän ei pääse sieltä milloinkaan pois. Ei voi olla suurempaa pettymystä. Ei ole enää mitään toivoa kun Jumala on kääntänyt selkänsä.
Tuomio on toisille pelastustuomio ja pääsy ikuiseen juhlaan. Jumala on tehnyt Jeesuksessa pelastusteon täydelliseksi. Meidän vastuullamme on hyväksyä se itsellemme.
Me tiedämme tuomiosta, taivaasta ja kadotuksesta, koska Jumala on ilmoittanut tämän Raamatussa! Siksi meillä kristityillä on suuri vastuu. Nyt meidän on saarnattava sanaa, astuttava esiin, nuhdeltava, varoitettava, kehotettava pitkämielisyydellä ja opetuksella.
Jeesuksen takaisintulo ja viimeisen tuomion todellisuus on yksi syy, miksi tulee julistaa.
Julista, sillä nyt opetus otetaan vielä vastaan
Toiseksi syyksi Paavali mainitsee tämän:
”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.”
Joskus yhteiskunnassa ja kirkossa saattaa tulla tilanne, jossa Raamatun opetus laitetaan syrjään ja haetaan oppi jostain muualta.
Lopun aikoina Raamatun sana halutaan vaieta. Yhteiskuntaan ja seurakuntaan tulee tilanne, jossa Raamatun sanoma ei kokonaisuudessaan kelpaa.
Tämä ei tarkoita opittomuutta vaan opin määrittelee ihminen itse. Paavali sanoo, että lähtökohtana on ihmisen omat himot. Silloin he kaipaavat ja ylistävät opettajia, joka tukevat heidän väärää elämäntapaansa. Pahinta on, jos kristillinen kirkko lähtee tälle tielle.
Paavalin vastaus tähän on järkevänä pysyminen ja uskollinen totuuden sanan julistaminen.
Tee evankelistan työ
Paavali käskee Timoteusta julistamaan evankeliumia. Joissakin raamatunkäännöksessä Timoteusta käsketään tekemään evankelistan työ.
Evankelista on henkilö, jolle Jumala on antanut erityisen kutsumuksen, halun ja kyvyn viedä evankeliumin sanoma niille, jotka eivät vielä pelastuksen tietä tunne. Koska kansamme vieraantuu kristillisestä uskosta, tarvitsemme nyt enemmän ihmisiä, joilla on evankelistan kutsumus. Heidät tulee varustaa ja asettaa kutsumuksensa mukaisiin tehtäviin.
Evankelistojen lisäksi tarvitsemme todistajia. Todistajan tehtävä on jokaista kristittyä varten. Todistajan rooli on kertoa siitä, mitä on kokenut ja nähnyt. Jokainen kristitty on kutsuttu todistajaksi kertomaan, mitä usko hänelle merkitsee.
Paimenille ja kaikille muillekin evankeliumin saarnaajille: julista Jumalan sanaa rohkeasti
Miksi tarvitsemme rohkeutta? Ehkä pelkäämme, ettei evankeliumia oteta vastaan. Ehkä pelkäämme, että se suututtaa ihmisiä.
Silloin käy helposti niin, että vaihdamme sanomamme. Pyrimme muuttamaan sanomamme – Jumalan sanoman! – sellaiseksi, että se otettaisiin paremmin vastaan. Tarvitsemme toki sen pohtimista, miten sanoma esitetään nykyaikana, mutta vaarana on, että sanoma itsessään muuttuu Jumalan sanomasta meidän sanomaksemme. Silloin meistä saattaa tulla Paavalin mainitsemia korvasyyhyyn opettavia.
Evankeliumin julistaminen vei Paavalin vankilaan. Tämä on luultavasti hänen viimeinen kirjeensä. Heti edellä kuvattujen sanojen jälkeen Paavali sanoo:
Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni (2. Tim. 4:6-7).
Hän odotti kuolemaansa. Rooman kansalaisena hän ei joutunut gladiaattoriareenalle leijonien ruuaksi vaan sai armollisen kuoleman kaulan katkaisemisella. Hän ei kehottanut nuorta työtoveriaan Timoteusta mihinkään sellaiseen, mihin ei olisi itse ollut valmis. Paavali oli valmis kärsimään evankeliumin tähden. Loppuun asti.
Meidän on tänä aikana perehdyttävä uudella innolla Jumalan sanaan. Siinä on sanomamme ja uskomme perusta.
Tarvitsemme tulevaisuuden Suomessa rohkeutta enemmän kuin aikaisemmin. Raamatun mukaiset kristilliset arvot joutuvat yhteiskunnassa sivuun. Osa kristikunnasta menee uusien ajan aatteiden mukana. Tässä tilanteessa kristittyjen tulee elää Jumalan sanan mukaisesti sekä yksityisesti ja julkisesti opettaa samalla tavoin kuin aiemmin Raamatusta kiinni pitäen.
Silloin kristillinen kirkko voi olla profeetallinen vähemmistö kansakunnan parhaaksi.