Lähetysjohtajan työhön kuuluu juhliminen. Olin juuri kahden maakunnallisen kansanlähetyspiirin 50-vuotisjuhlilla. Tasan puoli vuosisataa sitten syntyi paljon uutta, kuten Ryttylän lähetyskeskus ja monet piirijärjestömme. Tuon ajan Uusi Tie -lehtiä lukiessani huomasin, että erityisesti nuoret olivat liikkeellä omatoimisesti liikkeelle. Teineillä ja vähän varttuneimmilla ei ollut järjestöissä johtoasemaa, mutta he johtivat toiminnallaan toisia liikkeelle. Jos kaksikymppiset olivat tuolloin tulen sytyttäjiä, voisivatko he olla sitä tänäänkin. Vai olemmeko luoneet kristillisen kulttuurin, jossa nuorten palo tukahdutetaan?
Vanhoja lehtiä selatessani oli selvää, että nuoret sai liikkeelle suuri näky. Ei heitä kiinnostanut jonkun organisaation rakentaminen vaan sielujen pelastus kotimaassa ja lähetyskentillä.
Sydämen janoa
Vietimme Suomen Lähetysneuvoston 100-vuotisjuhlaa Tampereella. Neuvosto koostuu kolmestakymmenestä lähetystyötä tekevästä järjestöstä. Puheet olivat hyviä. Mutta sydämeni roihusi kahdesti. Ensin kun Salla Kurppa-Silva ja Toni Linjama vetivät minut hetkeksi kohtaamaan haastattelun avulla Tampereen katujen kulkijoita. Kysymykset liittyivät lähetystyöhön ja uskoon. Heti alussa kohtasimme naisen, joka kertoi elämänsä olevan surkeassa jamassa. Hän koki itsensä mitättömäksi. Emme menneet haastattelussa pidemmälle, koska hänen piti pian lähteä. Kerroimme Jumalan rakastavan häntä. Kerroimme, että hän on ainutlaatuinen ja arvokas. Samaan aikaan kuin vuoroin puhuimme, kyyneleet alkoivat valua tämän naisen silmistä. Sitten kaveri haki hänet mukaansa ja kyseli mennessään: Miksi itket? Mitä ne meni sanomaan sinulle?
Olet arvokas!
Kristitty on toivon tuoja. Kuvittele mielessäsi jana, jonka päädyissä lukee mitättömyys ja arvokkuus. Jumala sijoittaa meidät janan arvokas-päätyyn. Moni sijoittaa itsensä vastakkaiseen. Tehtävämme on kuljettaa heidät kohtaamaan itsensä Jumalan silmin. Salla ja Toni, kiitos kun veditte lähetysjohtajan mukaan näkemään Jumalan rakkauden nälkää. Sydämeni lämpeni.
Kengät ylös, jotka haluatte seurata Herraa!
Sydän lämpeni toistamiseen päätöstilaisuudessa Kalevan kirkossa. Nuoria haastettiin lähtemään lähetystyöhön ja antamaan elämän ohjat täysin Jumalalle. Merkiksi sai ottaa kengät jalasta ja nostaa ne ylös. Nousevat kengät kertoivat, että nuorilla on tänäänkin näkyä: Laitan peliin koko elämäni! Lähetystyö ei ole loppumassa. Ehkä uutta lähetysherätystä on jo ilmassa!
Jättiläinen liikkeelle!
Ympärillämme on Jumalan rakkauden nälkää, johon jokainen kristitty voi vastata. Jumalan seurakunta on nyt nukkuva jättiläinen. Jos tämä kansa lähtee liikkeelle, jotain tässä maassa muuttuu. Pysähdy hetkeksi toisen lähelle ja kysy, mitä kuuluu. Esitä kysymys niin, että toinen ymmärtää, että haluat oikeasti kuulla. Kerro omat kuulumisesi. Myös se, että Jumalan tunteminen on elämäsi perusta. Ja kutsu hänet samalle tielle. Silloin saattaa taivaskin juhlia.
Kirjoitukseni Uusi Tie -lehdessä 31.10.2019. Otsikot lisätty tähän.