Uskonpuhdistuksen muistopäivä on hyvä lopettaa Martti Lutherin virteen Jumala ompi linnamme. Virsi kertoo sekä Lutherin uskonvarmuudesta että ulkoisesta ja sisäisestä ahdistuksesta omassa, kirkon ja yhteiskunnan elämässä. Hänen aloittamansa kirkon uudistus oli kesken ja Rooman kirkon johdon kanssa oli vaikeuksia. Lisäksi Keski-Eurooppaa uhkasivat turkkilaisten sotajoukot.
Kaikkien vaikeuksien ja ahdistusten keskellä Martti Luther löysi uskonvarmuutensa Raamatusta.
Jumala ompi linnamme virren alku perustuu Psalmiin 46. Psalminkirjoittaja sanoo muun muassa:
”Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.” (Ps 46:2)
”Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.” (Ps 46:3)
”Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala, kaikkia kansoja mahtavampi, korkein koko maailmassa.” (Ps. 46:11)
Tässä taisteluvirressä on vaikeuksien keskellä nouseva rohkaisun sana. Vaikka kirkko, seurakunta tai kansakunta kokisi vaikeita hetkiä, niiden keskellä voidaan kääntyä Jumalan puoleen. Kolmiyhteinen Jumala (Isä, Poika ja Pyhä Henki) voi auttaa, kun muualta apua ei löydy. Tämä virsi on kutsu rukoukseen ja itsessään rukousta.
Jumala ompi linnamme Suomessa
Suomessa tämä Virsikirjan virsi 170 on laajasti tunnettu. Turusta luettuun julurauhan julistuksen yhteyteen tämä virsi tuli sortokauden ollessa pahimmillaan vuonna 1903.
Virsi on ollut kansamme vaikeina hetkinä henkisenä ja hengellisenä tukena. Esimerkiksi kun syksyllä 1939 maamme neuvottelijat lähtivät Moskovaan neuvottelemaan talvisota edeltäneissä jännitteisissä oloissa, tämä virsi oli monen rukous. Perimätiedon mukaan Helsingin päärautatieasemalla väkijoukko viritti Jumala ompi linnamme -virren, kun Suomen neuvottelijat – muun muassa J. K. Paasikivi ja Väinö Tanner – lähtivät junalla kohti Moskovaa.
Virsi on sittemmin säilynyt suomalaisessa hengellisessä perinteessä vahvana lohdun ja toivon kantajana erityisesti kriisiaikoina, muistuttaen Jumalan uskollisuudesta ja suojeluksesta silloinkin, kun ulkoiset olosuhteet horjuvat. Lutherin taisteluvirrestä on tullut tavallaan kansallinen juhlavirsi. Se on rohkaissut mieliä isänmaan kohtalonhetkinä.
Ensimmäiset suomalaiset lähetyssaarnaajat saatettiin 1868 matkaan kohti nykyisen Namibian Ambomaata Jumala ompi linnamme -virrellä.
Kolme vuosikymmentä sitä ennen joukko pappeja ja maallikkoja oli Kalajoen käräjillä saanut tuomion laittomasta seurojen pidosta ja varojen keräämisestä pakanalähetykselle. Kun syytetyt astuivat ulos käräjätalosta 30.7.1839, heitä oli tullut tervehtimään suuri joukko uskovia. He kajauttivat laulun Jumala ompi linnamme (”Meidän linnam’ on Jumal’ taivaast’ ”). Kuin tuon kirkkomme historian surullisen tapahtuman kaikuna se virsi soi jokakesäisten herättäjäjuhlien juhlavirtenä.
Jumala ompi linnamme – Ein feste Burg ist unser Gott – virrellä on vahva sanoma tämänkin päivän uskoville.
Jeesuksen seuraajan tie on ristin tie. Paholainen ja sen palvelijat voivat viedä meiltä maineemme, omaisuutemme, läheisemme ja henkemmekin, mutta olemme aina Jumalan käsissä. Meillä on ikuinen valtakunta. Pahalla on ikuinen kadotus.
1.
Jumala ompi linnamme
ja vahva turva aivan,
on miekkamme ja kilpemme
ajalla vaaran, vaivan.
Se vanha vainooja,
kavala, kauhea,
on kiivas, kiukkuinen
ja julma, hirmuinen.
Vain Herra hänet voittaa.2.
On turha oma voimamme
vääryyden valtaa vastaan.
Me turman vallat voitamme
Herrassa ainoastaan.
Hän, Kristus, kuningas,
on voitonruhtinas,
lyö joukot helvetin,
ne tallaa jalkoihin
ja voiton meille saattaa.3.
Jos täyttyisikin maailma
nyt valheen enkeleistä,
niin pimeys ei voittoa
kuitenkaan saisi meistä.
Ne olkoot raivoissaan
ja syöskööt kiukkuaan.
Nyt valheen vallat on
jo saaneet tuomion.
Ne yksi sana kaataa.4.
Se sana seisoo vahvana,
ne ei voi sitä kestää.
Kun kanssamme on Jumala,
ken meiltä voiton estää?
Jos veis he henkemme,
osamme, onnemme,
ne heidän olkohon,
vaan meidän iät on
Jumalan valtakunta.