Jeesuksen veli Jaakob oli seurakunnan johtaja, joka koki marttyyrikuoleman Jerusalemissa. Eusebiuksen kirkkohistoria kertoo Jaakobin pyhyydestä ja rukouselämästään seuraavaa:
Hyvin tarkkaan kertoo hänestä Hegesippus, joka eli ensimmäisen apostolien jälkeisen sukupolven aikana (n. 160). Muistiinpanojensa viidennessä kirjassa hän kertoo seuraavalla tavalla:
”Seurakunnan johdon sai apostolien ohella Herran veli Jaakob, jota kaikki Herran ajasta tähän saakka ovat nimittäneet vanhurskaaksi, sillä oli useita Jaakob nimisiä. Tämä oli aina äidinkohdusta asti ollut pyhä, hän ei juonut viiniä eikä päihdyttävää juomaa, eikä myöskään syönyt mitään eläinkunnasta; partaveitsi ei tullut hänen päänsä päälle; hän ei voidellut itseään öljyllä eikä käyttänyt kylpyä. Hänen yksin oli sallittu mennä sisään temppelin pyhään. Hän ei käyttänyt villavaatteita vaan liinavaatteita. Hänellä oli tapana mennä yksin temppeliin ja hänet tavattiin siellä makaamasta polvillaan ja pyytämästä anteeksi kansan puolesta. Hänen polvensa kovettuivat kuten kameelin siitä, että hän aina lankesi polvilleen kunnioittaakseen Jumalaa ja pyytääkseen anteeksiantoa kansalle. Ylen suuren vanhurskautensa takia hänelle annettiin lisänimi ’vanhurskas’ ja ’oblias’, joka kreikaksi merkitsee kansan suoja ja vanhurskaus, kuten profeetat (Jes. 3:10 ?) sanovat hänestä. Muutamat kansassa olevasta seitsemästä lahkosta (ks. edempää IV 22:7), jotka olen ennen maininnut Muistiinpanoissani, kysyivät häneltä, mikä oli Jeesuksen ovi (vrt. Joh. 10:9). Hän vastasi, että se oli Vapahtaja. Sen johdosta muutamat uskoivat, että Jeesus oli Kristus.
Minua puhuttelee tässä erityisesti Jaakobin rukous kansansa puolesta: ”Hänellä oli tapana mennä yksin temppeliin ja hänet tavattiin siellä makaamasta polvillaan ja pyytämästä anteeksi kansan puolesta. Hänen polvensa kovettuivat kuten kameelin siitä, että hän aina lankesi polvilleen kunnioittaakseen Jumalaa ja pyytääkseen anteeksiantoa kansalle.”
Vieläkö meidän aikanamme on pyhiä, jotka menevät kirkkoon tai mualla rukoilevat kansamme puolesta ja pyytävät Suomelle anteeksiantoa sen synneistä. Jaakobin polvetkin kärsivät rukouksesta.
Antaisipa Jumala keskellemme tällaisia rukoilijoita. Ja olisinpa itsekin sellainen.