Sain puhelinsoiton, jossa Jeesuksen seuraaja pohti, että hänen uskossaan on kai jotain vikaa, kun hänellä ei ole ollut erityistä kääntymiskokemusta. Hän vain uskoo Jeesukseen, sanoo Jeesuksen olevan hänen Herransa ja hän on aktiivisena seurakunnan työssä mukana. Onko hän menossa varmasti taivaaseen, kun vain uskoo Jeesukseen.
Meillä oli hyvä keskustelu. Yritin vahvistaa hänen luottamustaan ja uskoaan Jumalan lupauksiin. Rukoilimme yhdessä.
Mitä kristillinen usko on?
On tärkeää ero kristillisessä uskossa luottamuksen ja kokemusten välille.
Kristillinen usko on luottamusta Jumalan antamiin lupauksiin Raamatussa. Se on avunhuutoa Jumalalle: Jumala pelasta minut. Usko on turvautumista Jumalaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Usko on suostumusta Jumalan pelastettavaksi.
Koska usko on myös tietämistä, sillä uskollamme on kohde. Uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan: Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen. Tämä usko on ilmaistu tiivistetyksi kolmessa klassisessa uskontunnustuksessa (Nikea, Apostolinen ja Athanasios). Erityisesti uskon kohteena on Jeesus Kristus sekä hänen pelastuksen vaikuttavat tekonsa ristillä ja ylösnousemuksessa.
Usko näkyy siellä, missä ymmärrämme Jeesuksen pelastustekojen olevan meitä varten, ilahdumme niistä ja laitamme turvamme niihin. Jeesus on tullut minun pelastajakseni.
Mitä usko ei ole?
Usko ei ole luonteeltaan kokemuksia tai hurmostiloja. Eivät ne ole kiellettyjä. Ne eivät ole itse uskoa vaan silloin tällöin tuntuvaa ja koettavaa uskon seurausta. Uskonnolliset kokemukset ovat sallittuja, muttei vaadittuja. Usko ei perustu niihin.
Helposti asetamme erilaiset tunnetilat uskomme mittariksi. Kun tunnen Jumalan läheisyyttä, ajattelen olevani varmasti uskossa. Kun en koe mitään tai koen itseni surkeaksi, ajattelen etten varmaan voi olla uskossa.
Ei näin!
Kokemukset eivät ole uskon merkki vaan mahdollinen – ei suinkaan pakollinen – seuraus.
Uskon kohteena ovat Jumala ja Jumalan lupaukset
Uskon perusta on Jumalan lupauksissa. Usko vetoaa Jumalan ja Jeesuksen sanoihin.
Tässä muutamia Jeesuksen lupauksia:
- ”Joka uskoo ja kastetaan pelastuu” (Mark. 16:15).
- ”sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois” (6:36).
- ”sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.” (Joh. 6:47).
”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä!”
Usko on ennen kaikkea luottamusta, joka tulee näkyväksi esimerkiksi rukouksessa. Eräs vanha rukous kuvaa uskoa hyvin: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä”. Jos olet epävarma uskostasi, rukoile tätä rukousta. Tunnustat siinä Jeesuksen Herraksi ja Jumalan Pojaksi. Tunnustat totuuden pahoista teoistasi ja pyydät armoa. Tämä rukous ilmaisee uskoa.
Voit myös ottaa esille vaikka Apostolisen uskontunnustuksen, lukea sen ja sanoa: Tämän minä uskon.
Vanha viisaus on totta: Ei uskon määrä vaan uskon kohde pelastaa. Jeesus on uskoni kohde.
Uskosta vanhurskas
Olen ollut jo pian neljäkymmentä vuotta hengellisessä työssä vapaaehtoisena ja palkattuna. En voi ansaita pelastusta sillä, mitä olen tehnyt. Pappeuteni ei pelasta minua. Eikä se, että olen ollut lähetystyöntekijänä. Minun ainoa toivoni on Jeesus Kristus ja hänessä oleva Jumalan armo.
Raamatun opetus uskosta vanhurskauttamisesta on minulle rakas. Vanhurskauttaminen on Jumalalle kelpaamista ja syyttömäksi julistamista.
Paavali kirjoittaa, että ”Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat”, Jumala ”tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.” (Roomalaiskirje 3).
Usko Jeesuksen tekee minusta vanhurskaan eli Jumalalle kelvollisen. Olen Jumalan edessä nyt syytön. Kaikki syntini on annettu anteeksi.
Vanhurskautemme tekee meistä syyttömiä, mutta ei vielä synnittömiä. Se toteutuu vanhurskautettujen osalta vasta taivaassa.
Tämä Jeesuksen lahjoittama vanhurskaus on ainoa toivoni Jumalan edessä. Tarvitsen sitä, turvaudun siihen ja iloitsen siitä.
Tämä on uskoa.
TÄTÄ SAA JAKAA
FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN