Hei! Kirjoitan kerran kuukaudessa kirjettä sille joukolle, joka mahdollistaa kristillisen palvelutyöni. Olen siis vapaaehtoisten lahjoitusten ja rukousten varassa tässä työssäni Mission Europen toiminnanjohtajana ja evankelistana.
Tässä otteita heinäkuun 2023 lähettäjäkirjeestäni. Kirjoitan tätä viestiä Indonesian Jakartasta, jossa olen IFESin (International Fellowship of Evangeligal Students) neljän vuoden välein olevassa kokouksessa (IFES World Assembly 2023). Olen myös Opiskelija- ja koululaislähetyksen liittohallituksen puheenjohtaja, ja OPKO on IFESin jäsen. Olen täällä pääsihteeri Jussi Miettisen ja kahden suomalaisen opiskelijan kanssa.
Voit lukea lähettäjäpiiristäni lisää täältä. Ja tässä alla laitan kirjeeni tulemaan sinulle.
Ystäväni,
eräs lääkefirma vie insinöörinsä kohtaamaan niitä, joiden henki on pelastettu firman laitteiden avulla. Kohtaaminen lisää oman työn intoa ja arvoa.
Traktorifirma John Deere antaa silloin tällöin työntekijöidensä luovuttaa upouuden traktorin avaimet, jotta he näkevät innon farmarin silmissä.
Oman elämän ja työn arvon näkeminen on valtavan tärkeää. Jokaisella on kaksi perustarvetta. Ensinnäkin vaistonvaraisesti pyrimme pysymään hengissä. Tiukoissa paikoissa tähän menee kaikki voimat. Toinen tarve on tehdä jotain sellaista, missä voimme käyttää lahjojamme, kykyjämme, koemme yhteenkuuluvuutta ja tajuamme, että meitä tarvitaan. Tutkimusten mukaan hyvän tekeminen lisää elämän mielekkyyttä.
Viime viikolla rippileirillä pohdin, olenko kokenut tulleeni tarvituksi ja onko elämäni jättänyt jälkeä toisiin. Hengellisessä työssä palautteen määrä on kokemukseni mukaan aika pientä.
Pohdin, millaista palautetta olen viimeisen viikon aikana saanut. TV7-ohjelmista tulee palautetta melkein viikoittain. Riparilla joku kertoi, että olen ollut hänelle merkittävä vaikuttaja viimeisen vuoden aikana. Eräs hengellisessä järjestössä työskentelevä kertoi, että heidän yhteisöönsä tuli nuori mies, jonka uskoontulossa blogikirjoitukseni oli ollut merkittävä. Toinen sanoi, että olen hänelle esimerkkinä hyvän puhumisesta toisista. En tiennyt näistä asioista, mutta kiva oli kuulla!
Kirjoitin tuon edellisen kahdesta syystä.
Ensinnäkin siksi, että meidän on keskimäärin vaikea ottaa vastaan hyvää palautetta, myös minun. Sen sijaan luontevampaa on kuunnella varsinkin omasta sisimmästä nousevaa työn ja omien kykyjen vähättelyä. Siksi on tärkeää antaa ja saada palautetta. Sillä on uskomaton vaikutus!
Toiseksi haluan kiittää sinua siitä, että saan sinun tuellasi olla valtavan tärkeässä tehtävässä mukaan. Olemme työtovereita Jumalan valtakunnan työssä. Yhteinen työmme saa sydämeni iloitsemaan kuin John Deeren avaimet käteensä saaneen farmarin.
Opetuslapseusleirillä
Heinäkuun huippukokemukseni oli 13 vuorokauden nuorten opetuslapseusleiri Ryttylässä. Olimme aamusta iltamyöhään yhdessä, rukoilimme, lauloimme, pelasimme ja opiskelimme.
En voi kertoa tässä luottamuksellisia asioita, mutta Jumala teki uutta luovaa ja uudistavaa työtään nuorten parissa. Tästä joukosta löytyy myös tulevaisuuden vastuunkantajia hengelliseen työhön. Leirin lopussa luimme uskontunnustuksen, ja kysyin: ”Tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne?” Vastauksena kaikunut ”Tahdon” tuli sydämestä. Kyseessä oli Kansanlähetyksen Sportti-tanssi -rippikoulun konfirmaatio.
Muita tärkeitä hetkiä olivat sadan hengen latoseurat Juha Akonniemellä Soinissa sekä osallistuminen Kansanlähetyspäiville Ryttylässä heinäkuun alussa. Oli mahtavaa nähdä monia teistä Ryttylässä ja Soinissa!
Kaksi kertomusta
Tällä viikolla Facebookissa alkoi olla viestejä, joissa muisteltiin 24.7.2014 Afganistanissa surmattuja työtovereitani Seija Järvenpäätä ja Kaija Martinia. He olivat niitä, jotka eivät halunneet vain selvitä elämässä vaan palvella toisia. Samoin kuin 30.12.1980 Afganistanissa surmattu Laukaasta lähtöisin oleva Eeva Barendsen hollantilaisen Erik-miehensä kanssa.
Joitakin päiviä surmatyön jälkeen Eevan äiti sai surutyönsä keskelle Jumalalta yliluonnollisen näyn: Eeva ja Erik astuivat käsi kädessä taivaan juhlaan. Heillä oli sädehtivät kruunut päässään, pukuina hohtavat valkoiset vaatteet ja kasvot loistivat. Kasvot loistivat myös Seijalla ja Kaijalla viimeisenä iltana ennen kuolemaansa. Heidän ystävänsä kertoi iltatapaamisessa ihmetelleensä oudon loisteen tarkoitusta. Syy selvisi aamulla.
Näin nuorena opiskelijana Ryttylässä Kansanlähetyksen kappelin seinällä Barendsenin muistotaulun. Kolme vuosikymmentä myöhemmin olin asettamassa seinälle uutta taulua, jossa olivat Seijan ja Kaijan nimet. Muistotaulut kutsuvat minua palvelemaan, rakastamaan ja toteuttamaan Jumalan antamaa kutsumusta kaikkialla, mihin hän johdattaa.
(kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen…)
Suuri kutsumus
Olen tällä viikolla järjestellyt vanhoja papereita kotona. Löysin myös 16 vuoden takaisen ”näynpäivityspaperin”.
Kutsumukseni ensimmäisenä asiana mainitsin evankelioimistyön: ”Jumala on kutsunut minut ennen kaikkea evankelistaksi.” Kirjoitin mm. ”Varo keskittymistä tehtäviin, jotka tarjoavat helppoa toimeentuloa, asemaa tms. Keskity siihen, mihin olet kutsuttu ja varustettu.”
Toisena mainitsin opetustyön.
Kolmantena luterilaisen kirkon tukemisen evankeliumia julistavaksi kirkoksi sekä työntekijöiden tukeminen evankelioimisessa.
Neljäntenä mukana olemisen lähetystyössä, ja viidentenä kristittyjen yhteyden vahvistamisen: ”Työmme (maailman evankelioiminen) on niin suuri, että siihen tarvitaan koko Jumalan seurakunta.”
Huomaan että neljän sivun mittainen pohdinta osoitti jo tuolloin siihen suuntaan, missä nyt olen. Tavoitteena on mahdollisimman monen saattaminen Jumalan valtakuntaan ja taivaaseen.
Pelkoa sydämessä
Vaikka kutsumustietoisuus kasvaa huomaan voimien vähenevän. Ne riittävät kaiken normaalin kokoustoiminnan ja opetustoiminnan toteuttamiseen. Mutta maamme tarvitsemme nyt enemmän kuin vain normaalia totuttua hengellistä toimintaa.
Ristiriita todellisuuden ja tarvittavien uusien askelien ja tekojen välillä rasittaa sisintäni. Käteni ovat jo nyt täynnä monia työtehtäviä. Tarvitsen seuraavia asioita:
- Kykyä priorisoida tehtäviä, ja sen mukaisesti sanoa asioille ”kyllä”, ”ei” tai ”ei ihan vielä”.
- Uusia työtovereita, jotka tulevat apuun pyydettyjen seurakuntatapahtumien ja missioiden suunnitteluun. Erityisesti tarvitsemme tiimiimme kyvykästä kokonaisuuksia hallitsevia missioiden vetäjää.
- Lähettäjiä minulle ja meille kaikille.
Rukoilethan näiden toteutumista.
Lauantaina 29.7. matkustan Opiskelija- ja koululaislähetyksen pääsihteerin Jussi Miettisen kanssa Indonesiaan. Suomen OPKO:n hallituksen puheenjohtajana osallistun kansainvälisen IFES (International Fellowship of Evangelical Students) -järjestön neljän vuoden välein olevaan konferenssiin keskustelemaan opiskelijamaailman evankelioimisesta. Muistathan kahden viikon matkamme rukouksin.
PS. Kuvassa suunnittelen Jussin kanssa matkaa Indonesiaan. Tällä hetkellä olemme jo täällä. Olemme tavanneet kristittyjä johtajia kaikkialta maailmasta. Tänään satuin samaan ruokapöytään surinamilaisen osallistujan kanssa. Kerroin, että Suomesta lähti Surinamiin jo 1700-luvulla lähetystyöntekijä Mattias Nyberg tuolla vuosisadalla syntyneen herrnhutilaisen herätysliikkeen lähettämänä (Nikolaus Ludwig von Zinzendorf oli tässä keskeinen henkilö.). Surinamilainen kuului näiden lähetystyöntekijöiden perustamaan kirkkoon (Moravian Church), ja hän kiitti suomalaisia lähetyspanoksesta. Mattias kuoli jo vuoden jälkeen sairauteen. Kuulin, että niin kävi monelle muullekin, mutta työ kantoi vahvaa hedelmää. Elokuun kirjeessä lisää terveisiä täältä! Kiitos OPKOlle, että saan olla tällä matkalla.
Tietoa lähettäjäpiiristäni – Lahja työlle – Tietoa Mission Europesta
Kiitos kirjoituksistasi, Mika Tuovinen. Ne ovat rohkaisevia ja uskoa vahvistavia, myös eläkeikäiselle.