Vuoden loppuessa
On tämän vuoden viimeiseen tervehdykseen aika sinulle ystäväni. Kiitos kun olet kulkenut mukana. Jotkut rukoillen, toiset taloudellisesti työtäni tukien ja jotkut olemalla mukana tämän kirjeen vastaanottajien joukossa. Olen teistä kaikista kiitollinen!
Vuosi 2015
Tätä vuotta on vielä pari päivää jäljellä. Katsoin juuri kalenteria, jotta muistaisin, mitä kaikkea vuoteen 2015 on sisältynyt.
Lähetysjärjestön johtajana kalenteri täyttyy monenlaisista neuvotteluista ja kokouksista täällä Ryttylässä. Niitä ovat Kansanlähetyksen liittohallitus ja johtoryhmä, teologinen jaos, toimintakertomuksen ja –suunnitelman valmistelut, budjetin laatiminen, työhönottohaastattelut, tapahtumien järjestelyihin liittyvät neuvottelut sekä monet muut. Suuren osan ajasta on vienyt myös Suomen Teologisen Instituutin puheenjohtajuus, Kirkon lähetystyön toimikunta sekä jonkin verran Suomen Evankelisen Allianssin hallituksen jäsenyys.
Olen vuoden aikana käynyt puhujamatkoilla muun muassa Kajaanissa, Porissa, Turussa, Helsingissä, Soinissa, Mynämäellä, Mikkelissä, Kokkolassa, Hakunilassa, Jyväskylässä ja Tampereella sekä pitänyt saarnoja ja luentoja Ryttylässä. Vuoteen mahtui uusien työntekijöiden tehtäväänsiunaamisia, 50-vuotisjuhlia sekä eläkejuhlia. Olin monissa radio-ohjelmissa opettamassa Raamattua sekä kirjoitin säännöllisesti Uusi Tie –lehteen.
Osallistuin Viron ev.lut. kirkon arkkipiispa Urmas Viilman tehtävään siunaamiseen helmikuussa sekä Tarton Paavalin kirkon uudelleen käyttöönottoon syyskuussa. Olin Puolassa European Leadership Foorumissa toukokuussa. Pääsin tapaamaan työntekijöitämme Virossa ja Japanissa. Olin marraskuussa tutustumassa Kirkkojen Maailmanneuvoston ja Luterilaisen Maailmanliiton työhön Genevessä. Lomaviikon vietin – tosin matkanjohtajana – Israelissa.
Vuoden aikana mieleen jäi myös evankelista Matti Karin muistokonsertti Seinäjoen Lakeuden Ristissä tammikuussa, pappisvihkimys Tampereella, jossa Kansanlähetys sai toukokuussa uusia pappeja, lähetystyöntekijöidemme tehtäväänsiunaaminen Hausjärvellä kesäkuussa sekä Turun Kansanlähetyspäivät heinäkuussa.
Tässä oli vain muutamia poimintoja kalenterista. Kaiken keskellä on kiitollinen mieli. Pohdin Timo Junkkaala sanoja keväällä eläkejuhlissaan: ”Kaikki nämä päivät, jotka tulivat ja menivät, enhän minä tiennyt, että se oli elämä.”
Vuosi 2016
Kun käännän katseeni vuoden 2016 kalenteriin, kaikki näyttää tässä vaiheessa olevan hyvin. Työ ja lepo tuntuvat olevan tasapainossa. Kuitenkin mieleeni tulevat erään kristillisen vaikuttajan sanat, joka kiireessään katsoi aina kalenteriaan ja sanoi kotiväelleen: ”Kohta hellittää!” Perheen mukaan koskaan ei hellittänyt vaan tyhjät kohdat kalenterissa täyttyivät sitä mukaan kun kalenterivuosi meni eteenpäin.
Toivon uudelle vuodelle seuraavia asioita:
- Pystyisin järjestämään itselleni enemmän aikaa rukoukseen ja raamatunlukuun.
- En joutuisi työn houkuttelemaan oravanpyörään.
- Osaisin antaa enemmän aikaa läheisilleni ja ystävilleni.
- Viisautta kaikkiin työtehtäviin.
- Voisimme palvella lähetystyöntekijöitämme siten, että heidän uskonsa säilyisi elävänä ja he voisivat levittää evankeliumia mahdollisimman monelle.
- Uudistusta Suomen kristikunnalle.
Sinä, joka rukoilet, ota nämä myös rukousaiheiksesi.
Enkelit, paimenet ja me evankelistoina
Jouluevankeliumissa enkeli ilmoitti paimenille suuren ilosanoman. Uuden testamentin alkukielessä kreikassa kerrotaan enkelin evankelioineen paimenia kertomalla sanoman Jeesuksen syntymästä. Paimenet ottivat viestikapulan vastaan ja lähtivät Betlehemiin. He kertoivat, sen minkä olivat kuulleet ja nähneet. Tässä tavassa he ovat roolimalleja ilosanoman tuojista. Nyt on meidän vuoromme kertoa, mitä olemme nähneet ja kuulleet. Luulenpa, että monet ovat valmiita kuuntelemaan.
Kristikunta Suomessa ei kaipaa vain puhujapöntöissä loistavia esiintyjiä vaan kristittyjen joukkoliikettä, jossa rohkea lähelle ihmistä menevä kristillisyys vaikuttaa kirkoissa ja sen seinien ulkopuolella. Tarvitaan niitä, joilla on aikaa olla ihmisten kanssa ja tuoda sinne teoillaan helpotusta ja rakkautta sekä sanoma evankeliumista ja siitä, miten Jeesus voidaan ottaa vastaan omaan elämään.
Tämän kanssa itsekin kipuilen. Oma aikani menee suurelta osin uskovien keskellä. Mutta eihän evankeliumi sillä tavalla leviä. Tämä on kipuni, ja monet kokeneet työntekijät sanovat, että johtajan täytyy tämä ristiriita vain hyväksyä. Heidän työnsä on toisenlaista. He eivät itse juurikaan pääse eturintamalle, jossa kristityt vievät evankeliumia eteenpäin.
Jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti
Olen taas ihmetellyt ja iloinnut joulun sanomasta. Jumala itse tuli luomaansa maailmaan. Iankaikkinen syntyi luomansa ihmisen kautta. Pienessä Jeesus-lapsessa ”asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti” (Kol 2:9).
Jumala antoi ihmiskunnan suurimman lahjan kokemattomiin, nuoriin käsiin, joiden elämä oli tehty tuolla hetkellä varsin raskaaksi. Enkelitkään eivät jouluyönä ilahduttaneet ja rohkaisseet heitä vaan paimenia kedolla.
Mariaa ja Joosefia yhdisti usko Jumalan lupauksiin: Tämän lapsen nimeksi annetaan Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä. Juuri tämä lapsi, jolta on juuri napanuora leikattu, joka painaa muutaman kilon ja on alle puoli metriä pitkä ja syntyy syrjässä kesken pitkän matkan, on ihmiseksi tullut Jumalan poika. Juuri tätä lasta nuorten, Marian ja Joosefin, on kasvatettava ja pidettävä hengissä suurta tehtävää varten.
Martti Luther kirjoitti:
Tätä aarretta hän ei kuitenkaan laske pelkästään äitinsä syliin, vaan myös minun ja sinun, ja sanoo meille: Hän on sinun omasi; sinä saat nauttia hänestä ja omistaa kaiken, mitä hänellä on taivaassa ja maan päällä.
Onnittelen sinua! Sinullekin on syntynyt Vapahtaja! Uskon kautta Jeesukseen Jumalan suuret siunaukset tulevat myös sinulle nyt ja ikuisesti.
Kyllä! Jumala rakastaa sinua!
Siunausta sinulle toivottaen,
Mika Tuovinen
Lähetysjohtaja
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Ps. Toimin 1.1.2021 alkaen Mission Europen toiminnanjohtajana.