Viro on monelle suomalaiselle tuttu ja läheinen: sama meri, sama historia, tutulta kuulostava kieli ja paljon yhteistä kulttuuria. Siksi voi tuntua oudolta puhua Virosta lähetyskenttänä.
Silti juuri sitä se monessa mielessä on. Viro on maa, jossa kristinuskon historia näkyy yhä kaupunkien silueteissa, mutta jossa suuri osa ihmisistä elää ilman elävää yhteyttä seurakuntaan ja ilman selkeää tietoa evankeliumista.
Tässä artikkelissa kokoan yhteen Viron hengellisen tilanteen taustaa, syitä lähetystyön tarpeelle ja sen, miten suomalaiset ovat jo pitkään kulkeneet rinnalla. Kerron, myös miksi tuo tuki on edelleen ajankohtaista.
1) Lähetystyö Virossa ei ole uusi ajatus
Suomalaisten yhteys Viron kirkolliseen työhön ei alkanut 1990-luvulla. Varhaisin nimeltä tunnettu suomalainen pappi, joka osallistui Viron kristillistämiseen, on Petrus (Pietari) Kaukovalta, joka lähti Viroon jo 1200-luvulla. Hän ei jäänyt viimeiseksi.
Viron lähetystyön ja kirkon historian kaari on pitkä: katolisen ajan lähetystyö, uskonpuhdistuksen nopea leviäminen, Ruotsin ajan kirkollinen järjestäytyminen, herätysliikkeiden (mm. herrnhutilaisuuden) voimakas vaikutus, ja lopulta 1900-luvun myrskyt, jotka muuttivat kaiken.
2) Neuvostoaika katkoi sukupolviketjun
Kun Neuvostoliitto valloitti Viron uudelleen vuonna 1944, kirkoille koittivat vaikeat ajat. Uskonnonopetus kiellettiin, teologinen koulutus ajettiin alas, kristillisen kirjallisuuden painaminen ja levittäminen estettiin, seurakuntien toimintaa rajoitettiin ja kirkkoa valvottiin. Pappeja painostettiin, osa vangittiin ja lähetettiin leireille.
Tällä oli pitkä varjo: kokonainen sukupolviketju katkesi. Moni lapsi ja nuori kasvoi ympäristössä, jossa kristinusko jäi vieraaksi ja jopa paheksutuksi, ja seurakuntayhteys heikkeni voimakkaasti.
3) Kirkon nousun lyhyt aika
Vapauden tuulet alkoivat puhaltaa 1980-luvun lopulla. Seurakunnissa koettiin herätyksen aikaa, ja kirkon rooli kansallisessa heräämisessä oli näkyvä. Viro itsenäistyi uudelleen 20.8.1991.
Mutta vaikka toimintavapaus palautui, tilanne ei “korjaantunut itsestään”. Neuvostovuosien jäljiltä kirkko oli pieni, resurssit olivat vähäiset ja hengellinen tyhjiö suuri. Uusi sukupolvi – lapset, nuoret, keski-ikäiset – tulivat suurella joukolla mukaan aiemmin kielletyn ja vainotun seurakunnan toimintaan. Kasteiden ja konfirmaatioiden määrä nousi huimasti. Mutta 1990-luvun puolivälissä niiden määrä ja seurakuntien jäsenmäärä oli jo laskusuunnassa.
4) Viro on lähetyskenttä lähialueellamme
Viron hengellinen tilanne on monin tavoin Euroopalle ennakkokuva: kirkkojen jäsenmäärät pienenevät, mutta ihmisten hengelliset kysymykset eivät katoa. Moni etsii merkitystä, toivoa ja yhteyttä, mutta seurakunta ei ole itsestään selvä paikka, josta niitä haetaan.
Lisäksi Viron kirkkojen tilanne on taloudellisesti haastava. Monet kirkkokunnat ja seurakunnat ovat pieniä. Suurimmat kirkot luterilainen ja ortodoksinen kirkko eivät toimi suomalaisen kirkollisverojärjestelmän kaltaisen mallin varassa. Kaupungeissa seurakuntien talous on parempi kuin maaseudulla. Monella seurakunnalla ei ole varaa kokoaikaiseen työntekijään.
Tässä tilanteessa suomalaiset voivat antaa sekä taloudellista että henkistä ja hengellistä tukea.
Viron ev.lut. kirkon johtajat ovat todenneet, että toimimme omassa maassa lähetystilanteessa. He ovat toivoneet myös suomalaisia lähetystyöntekijöitä kirkkoon.
Heitä onkin lähetetty monia. Minäkin olin siellä vuosina 1995-1998, 1999-2004 ja 2008-2010. Nyt Mission Europen työntekijänä olen lähetystyöntekijä Euroopassa, joten Viron työ kuuluu myös toimenkuvaani. Mielelläni olen Viron seurakuntien tukena vierelläkulkijana, rohkaisijana, kouluttajana ja evankelistana.
5) Mitä lähetystyö Virossa käytännössä on?
Lähetystyö ei ole vain “tapahtumia” tai “kampanjoita”, vaan pitkäjänteistä arjen rakentamista. Oma kokemukseni Viron kirkon työstä on vahvistanut yhden perusasian:
Kestävän työn avain on paikallisten kouluttaminen ja rohkaiseminen.
Tartossa perustimme seurakuntakoulun, jotta seurakunta voisi jatkaa elinvoimaisena myös meidän jälkeemme. Opetimme kristityn elämän perusteita ja rohkaisimme ihmisiä palvelemaan: puhumaan uskostaan, rukoilemaan yhdessä ja lukemaan Raamattua.
Viron seurakuntatyössä on ollut monia tarpeita. Suomalaisten lähetystyöntekijöiden panos on kohdistunut mm. seuraaviin työmuotoihin:
- lapsi- ja nuorisotyötä
- seurakuntakoulutusta ja maallikkojen varustamista
- evankelioimista ja raamatunopetusta
- jumalanpalveluselämää ja maaseudun seurakuntakierroksia
- diakoniatyö
- perheneuvonta
- musiikkityö
- kristillistä media- ja radiotyötä (monelle ainoa tapa kuulla sanaa)
6) Uusien seurakuntien istutus – esimerkkinä Lasnamäe
Tallinnan Lasnamäe on Viron suurin kaupunginosa. 120 000 asukkaan lähiö on käytännössä kaupunki kaupungissa. Lasnamäeltä puuttui pitkään luterilainen seurakunta. Kun Lasnamäelle alettiin istuttaa uuttaluterilaista seurakuntaa, työ lähti aivan alusta: lähetystyöntekijöiden johdolla oli kokoontumisia kulttuurikeskuksessa, opetusiltoja ja rukousta.
Luterilainen kirkko on perustanut uusia seurakuntia Lasnamäen, Sakun ja Sauen alueella. Näissä lähetystyöntekijöiden rooli on ollut merkittävä.
7) Suomalaiset ovat kulkeneet rinnalla – ja sitä tarvitaan edelleen
Suomalaiset kristityt olivat Viron kristittyjen tukena jo Neuvostoliiton aikana. Monesti tukea annettiin salaa. Kristillistä kirjallisuutta ja Raamattuja kuljetettiin Viroon ja Viron kautta Neuvostoliittoon. Kristittyihin pidettiin yhteyttä ja pyrittiin rohkaisemaan heitä. Suomen radion ja television jumalanpalvelukset ja radiohartaudet olivat monelle tärkeä hengellinen tuki.
Neuvostoajan jälkeen Suomen kristityt alkoivat tukea sukulaiskansaamme ja sen seurakuntia. Ystävyysseurakuntasopimuksia tehtiin, lähetystyöntekijöitä lähetettiin seurakuntien tuella ja yksityiset ihmiset sekä ryhmät antoivat aikaansa ja varojaan.
Luterilaisen kirkon lähetysjärjestöt ja seurakunnat ovat lähettäneet yli kolmenkymmenen vuoden aikana kymmeniä työntekijöitä. Lisäksi muut kirkkokunnat ovat tehneet samoin. Monet ovat tehneet lähetysmatkoja Viroon. Monella seurakunnalla on ystävyysseurakunta Virossa.
Moni lähetystyöntekijöiden opetuksessa ollut on nykyään vastuunkantaja ja työntekijä seurakunnassa. Joku on lähtenyt itsekin lähetystyöhön. Työ on kantanut hedelmää.
8) Miksi lähetystyötä tarvitaan juuri nyt?
Tiivistettynä:
- Kristillisen kasvatuksen sukupolviketju katkesi Neuvostoliiton vuosina eikä monilla se ole korjaantunut. Monilta puuttuu edelleen perusymmärrys kristinuskosta.
- Seurakunnat ovat pieniä ja työvoima vähäistä: työntekijöitä tarvitaan varustamaan ja kouluttamaan paikallisia.
- Uudet ikäluokat ovat avainkysymys: lapsi-, nuoriso- ja perhetyö on ratkaisevaa tulevaisuuden kannalta.
- Viro on meille lähilähetysmaa: sukukansa, jonka rinnalla kulkeminen on sekä luonnollista että hengellisesti välttämätöntä.
- Euroopan suunta näkyy Virossa: siksi Viro on myös meille oppimisympäristö siitä, miten evankeliumi juurtuu jälkikristilliseen kulttuuriin.
9) Miten sinä voit olla mukana?
Viron työ ei tarvitse vain ”tukijoita” vaan ystäviä ja esirukoilijoita, rinnalla kulkijoita ja käytännön auttajia. Mitä sinä voit tehdä?
- Rukoile Viron seurakuntien puolesta, erityisesti lasten ja nuorten tavoittamiseksi.
- Tue taloudellisesti seurakuntia. Monille seurakunnille pienikin säännöllinen tuki on merkittävä.
- Tue taloudellisesti lähetysjärjestöjä. Moni järjestö kuten Mission Europe tekee työtä Virossa.
Etsi yhteyttä lähetysjärjestöön tai virolaiseen seurakuntaan ja kysy, miten voisit olla työssä mukana. - Pidä Viro sydämelläsi: pidetään huolta lähellä olevasta sukulaiskansasta. Rukoile ja toimi.
10) Mission Europen työ Virossa
Virossa toimii tällä hetkellä suomalaisista luterilaisen kirkon yhteydessä olevista järjestöistä ainakin Kansanlähetys, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (SLEY), Evankelinen Lähetysyhdistys ELY, Lähetysyhdistys Rauhan Sana ja Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK).
Mission Europe on ollut Viron työssä vuodesta 1991, jolloin Kalevi Lehtinen ja Markku Happonen olivat mukana Haapsalun ja Pärnun missioiden järjestämisessä.
Tällä hetkellä Mission Europe tekee yhteistyötä Viron ev.lut. kirkon Lähetyskeskuksen (EELK Misjonikeskus) kanssa ja paikallisten seurakuntien kanssa eri kirkkokunnista. Työntekijöistämme Ilkka Puhakka, Seppo Niemeläinen ja Mika Tuovinen tekevät puhujamatkoja Viroon. Erityisen merkittävää on yhteistyö kristittyjen yhteisen rukouspalvelutoiminnan Kokonaisvaltaisen terveyden palvelutyön kanssa (Tervikliku Tervenemise Teenistus), joka järjestää rukoustapahtumia suurissa kaupungeissa. Vuonna 2024 perustimme Viroon Mission Europe Estonian, jota johtaa Joel Reinaru.
Mika Tuovinen
Kirjoittaja on työskennellyt pitkään Virossa nuorisotyössä, seurakuntatyössä ja ev.lut. kirkon lähetyskeskuksen johtajana.. Tällä hetkellä hän toimii Mission Europen lähetystyöntekijänä Euroopassa.
Lahja Mikan työlle – Tule lähettäjäpiiriin.
TÄTÄ SAA JAKAA
FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN