Olen Japanissa. Täällä Sumotossa lähettiasunnossa on Uuden Tien vuonna 1989 kustantama kirja Auringonnousun maa. Kirja on Jorma Pihkalan toimittama artikkelikokoelma.
Timo Rämä on kirjoittanut kirjaan artikkelin: ”Miten perustelemme lähetystyötä Japanissa?” Mielenkiintoista lukea, miten lähetystyöntekijä Rämä perusteli lähetystyötä 35 vuotta sitten.
Rämä toteaa aluksi, että Japani on vauras, pitkän historian omaava talousmahti.
Tämä kirjoittaja käy lyhyesti läpi Japanin historiaa. Japani on ollut Kiinan kulttuurivaikutuksen alainen, josta kertoo myös kiinalaisten kirjoitusmerkkien käyttöönotto. Kiinasta tuli Japaniin 500-luvulla buddhalaisuus, josta tuli toinen valtauskonto. Keskiajalla Japanissa oli useita toisiaan vastaan taistelevia ruhtinaita. Virallisena hallitsijana oli keisari. Japanin poliittinen hajanaisuus synnytti useita taloudellisia keskuksia.
Ensimmäiset eurooppalaiset, haaksirikkoutuneet portugalilaiset merimiehet, tulivat Japaniin vuonna 1542. Tämän jälkeen tuli asekauppiaita ja sitten katolisia lähetystyöntekijöitä. Rämä kirjoittaa:
”Poliittisten valtapyrkimystensä seurauksena buddhalaismunkit kokivat näihin aikoihin vainokauden. Sen varjolla puolestaan jesuiittalähetit pääsivät lääninherrojen suosioon ja saattoivat jo runsaan 30 vuoden työskentelyn jälkeen ilmoittaa paaville perustaneensa 200 seurakuntaa, joissa oli kristittyjä 150 000.”
Kristinuskon varhainen kukoistuskausi ei kestänyt pitkään. 1600-luvun alussa ”kristityt ja lähetyssaarnaajat tapettiin, kirkot hajotettiin ja väestön uskonnonharjoitusta alettiin valvoa tarkasti”. Tästä alkoi Japanissa Tokugawa –kausi, jonka aikana maa sulkeutui yli 200 vuodeksi ulkomaailmalta. Kristinusko pakotettiin maan alle.
Japanin eristäytyminen ulkomaailmasta päättyi keisari Meijin johdossa toteutettuun niin sanotuun Meiji-restauraatioon vuonna 1868. Tämä toi mukanansa myös länsimaisia uudistuksia. Japani koki taloudellisen nousun. Japani halusi myös laajentua; ensin valloitettiin Korea, minkä jälkeen sodittiin voitokkaasti Kiinaa vastaan. Venäjää vastaan sodittiin 1904-1905 ja sota päättyi Japanin voittoon. Aiemmin eristäytyneestä Japanista oli tullut teollisuuden ja politiikan alalla maailman johtavia valtioita.
Lähetystyöntekijät pääsivät Japaniin taas 1850-luvulla. Työ oli hidasta ja Rämän mukaan yli kymmenen vuoden työn jälkeen protestanttisia kastettuja oli vasta kymmenen. Kansa oli opetettu kristinuskon vastaiseksi. Vasta vuonna 1873 kristinuskon kieltotaulut poistettiin länsimaiden painostuksesta yleisiltä paikoilta.
1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä kristityt kokivat vaikeuksia japanilaisen kansallismielen noustessa. Keisarin palvonta nähtiin kansalaisten moraalin perustana. Kristittyjen määrä oli vuosisadan vaihteessa noin 36 000. Rämä kirjoittaa:
”Protestanttisen lähetystyön ensimmäiset 70-80 vuotta osoittivat sen suunnan, jonka kristillisen kirkon kasvu on saanut Japanissa. Kristinuskon juurtuminen Japaniin on osoittautunut hitaammaksi ja työläämmäksi kuin kenties ainoallakaan toisella lähetyskentällä, missä on ollut yhtä paljon mahdollisuuksia kristilliseen julistukseen.”
Rämän mukaan japanilainen kansalliskiihko saavutti huippunsa 1930- ja 1940-luvuilla. Japani hyökkäsi Mantsuuriaan 1931. Toisen maailmansodan lopussa Japani joutui antautumaan Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien jälkeen.
Vuonna 1939 Japani sääti lain uskonnollisista yhdyskunnista. Jotta seurakunta voisi tulla hyväksytyksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, siihen tuli kuulua ainakin 5000 jäsentä ja sillä piti olla vähintään 50 paikallisseurakuntaa. Harvalla protestanttisella kirkolla jäseniä ja seurakuntia oli näin paljoa. Siksi perustettiin yksi suuri organisaatio Japanin Yhdistynyt Kristuksen Kirkko (Nihon Kirisuto Kyoodan) vuonna 1941. Vaikka monet kirkot ovat eronneet yhdistyneestä kirkosta, se on edelleen Japanin suurin protestanttinen kirkko.
Toisen maailmansodan jälkeen oli kristillisten kirkkojen kasvun aika. Kerrotaan, että suuria kansanjoukkoja vieraili kirkoissa lähes kaikkina vuorokauden aikoina. Lähetysjärjestöjen into lisääntyi. Myös Kiinan sulkeutuessa monet lähetysjärjestöt aloittivat työn Japanissa. Tämä herätyksen aika meni kuitenkin pian ohi.
Nykyään Japanissa on vähän kristittyjä vaikka lähetystyötä on tehty pitkään. Miksi teemme edelleenkin lähetystyötä Japanissa vaikka se on hidasta? Rämä vastaa historiankatsauksen jälkeen tähän kysymykseen:
”Teemme lähetystyötä, koska Herramme Jeesus Kristus on käskenyt meidän mennä kaikkeen maailmaan saarnaaman evankeliumia. Eikä vain sitä, vaan tekemään kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen.”
”Kristuksen rakkaus vaatii meitä lähtemään ja lähettämään myös Japaniin!”
Kansanlähetyksen lähetystyöntekijät tarvitsevat tukea ja esirukousta.