Luen juuri kolmatta kertaa Martti Lutherin Galatalaiskirjeen selitystä. Martti Luther oli Wittenbergin yliopiston teologian professori ja hän luennoin yksinomaan raamatun tekstejä.
Luther käsitteli Galatalaiskirjettä luennoissaan muutamaan otteeseen, mutta vasta syksyllä 1531 pitämissään luennoissa hän katsoi esittäneensä kirjeen keskeisen asian, opin syntisen vanhurskauttamisesta, sillä tavalla, että siitä on apua jälkipolville. Galatalaiskirjeen selitys on koottu Lutherin luentojen pohjalta vuonna 1535.
Peili saarnaajalle
Selittäessään jaetta 1:4 Luther kirjoitti sanat, jotka pysäyttivät minut. Minun tehtäväni kristittynä ja pappina on auttaa ihmisiä Kristuksen tuntemiseen.
Luther asettelee sanoja väärästä julistuksesta ja väärästä vanhurskaudesta tavalla, jotka laittoivat itseni rukoilemaan, että voisin olla oikea Jumalan palvelija, oikea opettaja, joka auttaa ihmisiä Kristuksen vanhurskauteen ja sielun pelastukseen. Tämä on toki ollut rukoukseni vuosien ja vuosikymmenten ajan.
Mutta nämä Lutherin sanat ovat hyvä peili, joita haluan silloin tällöin mietiskellä, etten minä joka muille saarnaan, joutuisi itse kerran hylätyksi (1. Kor. 9:27) enkä olisi estänyt muita uskomaan ja pelastumaan.
Omalla viisaudellasi sinä peität Kristuksen viisauden ja tuntemuksen; väärällä opetuksella sinä estät ihmisiä pääsemästä armoon ja Kristuksen osallisuuteen.
Sinä kehut ja julistat omaa vanhurskauttasi ja pyhyyttäsi, mutta Kristuksen vanhurskauden, joka yksin voi tehdä meidät vanhurskaiksi ja eläviksi, sinä mitä pontevimmin torjut ja tuomitset muka vääränä ja perkeleellisenä.
Kyvykkyydelläsi sinä hävität Kristuksen valtakuntaa, sinä käytät sitä väärin hävittääksesi evankeliumin juurineen, vainotaksesi ja surmataksesi Kristuksen palvelijoita ja tuhotaksesi kaikki heidän kuulijansa.
Niinpä se sinun viisautesi, joka on ilman Kristusta, on kaksinkertaista typeryyttä, sinun vanhurskautesi on kaksinkertaista syntiä ja jumalattomuutta: se ei tunne Kristuksen viisautta eikä vanhurskautta vaan herjaa ja vainoaa sitä.
Siitä syystä Paavali aivan oikein nimittää maailmaa pahaksi; se on pahimmillaan silloin kun se on parhaimmillaan.
Uskonnollisissa, viisaissa ja oppineissa ihmisissä maailma näyttää parhaat puolensa, mutta juuri heissä se on kaksin verroin paha.
En viitsi puhuakaan lihallisista paheista, joita maailma on täynnä, sellaisista kuin aviorikos, haureus, ahneus, varkaus, murha, kateus ja viha; vähäisiä ne ovat edellisiin verrattuna.
Valkoinen Perkele, joka tekeytyy valon enkeliksi, on se varsinainen Perkele.
-Martti Lutherin sanat Galatalaiskirjeen selityksessä (1:4).