Polykarpos Smyrnalainen syntyi vuosien 69 ja 81 välillä. Hän marttyyrikuolemansa tapahtui vuosien 155-167 välllä. Nimi Polykarpos tarkoittaa ”paljon hedelmää” ja viittaa hänen hyviin tekoihinsa.
Alla oleva ote löytyy verrattomasta SLEYn kustantamasta kokoelmasta Kirkon aarteita, joka minulla on USB-tikkuna.
Polykarpoksen marttyyriosta
”Kun Polykarpos sitten tuli kilparadalle, kuului taivaasta ääni: ”Polykarpos, ole luja ja miehekäs!” Kukaan ei nähnyt puhujaa, mutta ne meikäläiset, jotka olivat saapuvilla, kuulivat äänen. Kun hänet sitten lopulta oli tuotu esiin, vallitsi hirveä meteli; olihan saatu kuulla, että Polykarpos oli pidätetty.
Nyt kun hänet oli tuotu prokonsulin eteen, tämä kysyi häneltä, oliko hän Polykarpos. Saatuaan myöntävän vastauksen hän kehotti häntä kieltämään uskonsa sanoen: ”Ota huomioon korkea ikäsi” ja niin edelleen sen mukaan kuin heidän tapansa on sanoa: ”Vanno keisarin onnettaren kautta, muuta mielesi, sano: ’Alas jumalankieltäjät!’.”
Silloin Polykarpos katsahti vakavin ilmein koko kilparadalla olevaan ihmisjoukkoon, jumalattomiin pakanoihin, viittasi kädellään heihin päin, huokasi ja katsahti taivaalle ja lausui: ”Alas jumalankieltäjät!”
Mutta kun prokonsuli yhä ahdisti häntä ja sanoi: ”Vanno, niin minä päästän sinut! Herjaa Kristusta!”, Polykarpos lausui: ”Jo kahdeksankymmentä kuusi vuotta olen häntä palvellut, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata kuningastani, joka on minut pelastanut?”
Prokonsuli pysyi kuitenkin itsepintaisena ja sanoi: ”Vanno keisarin onnettaren kautta!”
Silloin Polykarpos vastasi: ”Jos olet sen harhaluulon vallassa, että minä tulen vannomaan keisarin suojelushengen kautta, niin kuin sanot, etkä ole tuntevinasi minua, kuka olen, kuule nyt, kun avoimesti sanon sinulle: Minä olen kristitty. Jos taas tahdot saada selkoa, mikä oppi kristinusko on, määrää päivä ja kuuntele.”
Prokonsuli sanoi: ”Vakuuta kansa tästä.”
Polykarpos puolestaan lausui: ”Sinut minä olen katsonut sen arvoiseksi, että puhun asiasta. Meitä on nimittäin opetettu hallitusmiehille ja esivallalle, jotka Jumala on asettanut, antamaan heille kuuluva kunnioitus, mikäli siitä ei ole meille vahinkoa. Mutta noita tuolla minä en pidä sen arvoisina, että puolustautuisin heidän edessään.”
Prokonsuli sanoi: ”Minulla on petoja ja heitän sinut niiden joukkoon, jollet muuta mieltäsi.”
Mutta hän sanoi: ”Käske ne tänne, mutta minä en voi muuttaa mieltäni niin, että kääntyisin paremmasta huonompaan; hyvä vaihdos sen sijaan on siirtyminen pahasta oikeaan”.
Prokonsuli sanoi taas hänelle: ”Minä käskenkin polttaa sinut tulessa, jos halveksit petoja, jos kerran et mieltäsi muuta”.
Mutta Polykarpos sanoi: ”Sinä uhkaat tulella, joka hetkisen palaa ja vähän ajan päästä sammuu. Sinähän et tunne tulevan tuomion tulta, joka odottaa jumalattomia heidän iankaikkiseksi rangaistuksekseen. Mitä vitkastelet? Pane toimeen, mitä tahdot!”
Kun Polykarpos tätä puhui ja vielä muuta sen lisäksi, hänet täytti rohkeus ja ilo, ja hänen kasvonsa säteilivät viehätysvoimaa. Näin ollen ei hän suinkaan masentunut eikä joutunut kauhun valtaan sen johdosta, mitä hänelle sanottiin, vaan päin vastoin prokonsuli joutui suunniltaan ja lähetti airuensa keskelle kilparataa kolmesti kuuluttamaan: ”Polykarpos on tunnustanut olevansa kristitty.”
Kun airut oli tämän sanonut, koko väenpaljous, pakanat ja Smyrnassa asuvat juutalaiset, huusivat hillittömän raivon vallassa suureen ääneen: ”Tämä on tuo Aasian opettaja, kristittyjen isä, meidän jumaliemme hävittäjä, joka opettaa monia olemaan uhraamatta ja osoittamatta kunnioitusta”.
Näin he huusivat ja pyysivät Filipposta, asiarkkia, laskemaan leijonan Polykarpoksen kimppuun.
Mutta tämä vastasi, ettei hänen ollut lupa niin tehdä, sillä eläinnäytäntöjen aika oli ohi.
Silloin he näkivät hyväksi yhteen ääneen huutaa, että Polykarpos piti polttaa elävältä.
Sen näyn nimittäin, jossa hän oli nähnyt pieluksen, piti käydä toteen; hänhän oli rukoillessaan nähnyt pieluksensa palavan ja kääntyen seurassaan olevien uskovien puoleen lausunut profeetallisen sanan: ”Minä joudun elävältä poltettavaksi”.
Kaikki tämä pantiin toimeen tavattoman nopeasti, nopeammin kuin sanottiin.
Kansanjoukko toi oitis paikalle puita ja kuivia risuja työmailta ja kylpylöistä ja varsinkin juutalaiset antoivat tässä apuaan tapansa mukaan.
Kun rovio sitten oli valmis, Polykarpos riisui kaikki vaatteensa. Vyönsä avattuaan hän koetti ottaa kengätkin jalastaan, vaikka se ei ennen kuulunut hänen tapoihinsa syystä, että kaikki uskovat aina kilpailivat, kuka ensinnä pääsisi koskettamaan hänen ruumistaan. Hän oli näet kaikessa arvossa pidetty hyvän vaelluksensa tähden jo ennen marttyyrikuolemaansakin.
Pian olikin hänen ympärillään laitettu kaikki roviolla polttamista varten tarpeelliset välineet. Kun hänet tahdottiin myös naulita kiinni, hän sanoi: ”Antakaa minun olla niin kuin olen. Hän, joka auttaa minua kestämään tulen, auttaa minua myös pysymään hievahtamatta roviolla ilman teidän nauloistanne saatavaa varmistusta.”
Niinpä häntä ei naulittu kiinni, sidottiin vain. Hän pani kätensä selän taakse, ja näin sidottuna hän oli kuin ylevä oinas, joka on valittu suuresta laumasta uhriksi, otollinen, Jumalalle valmistettu polttouhri. Sellaisena hän kohotti katseensa taivasta kohti ja lausui:
”Herra Jumala, kaikkivaltias, rakkaan ja siunatun Poikasi Jeesuksen Kristuksen Isä, hänen jonka kautta olemme oppineet sinut tuntemaan, enkelten ja valtojen ja koko luomakunnan Isä, samoin myös koko vanhurskasten sukukunnan, jotka elävät sinun edessäsi. Minä ylistän sinua siitä, että olet katsonut minut tämän päivän ja tämän hetken arvoiseksi, pääsemään marttyyrien lukuun ja tulemaan osalliseksi sinun Kristuksesi kalkista ylösnousemukseksi iankaikkiseen elämään sielun ja ruumiin puolesta Pyhän Hengen katoamattomuudessa. Kunpa minut otettaisiin sinun edessäsi tänään näiden joukkoon lihavana ja otollisena uhrina sen mukaan kuin olet kaiken ennalta valmistanut ja ilmoittanut ja pannut täytäntöön, sinä luotettava ja totinen Jumala. Siitä syystä minä kaikesta sinua ylistänkin, kiitän ja kunnioitan, iankaikkisen ja taivaallisen ylipapin Jeesuksen Kristuksen, sinun rakkaan Poikasi kautta. Hänen kauttaan sinulle ynnä hänelle ja Pyhälle Hengelle kunnia nyt ja tuleviin aikoihin. Aamen.”
Kun hän oli aamenensa lausunut ja näin rukouksensa päättänyt, tulta hoitamaan määrätyt palvelijat virittivät tulen.
Mutta kun valtava liekki oli leimahtanut, näimme ihmeen, me joiden se sallittiin nähdä ja jotka myös varjelluimme muille kertomaan, mitä tapahtui.
Lieska näet muodosti eräänlaisen holvin, niin kuin laivan purje, kun tuuli sitä pullistaa, ja ympäröi marttyyrin ruumiin. Ja mitä sen keskellä oli, ei ollut kuin poltettava ruumis, vaan kuin paistettava leipä tai kuin kulta tai hopea, joka ahjossa hehkuu. Saimme myös sieltä vastaamme niin sanomattoman hyvän tuoksun, ikään kuin suitsuke tai jokin kallis hajuaine olisi tuoksunut.
Kun nuo jumalattomat ihmiset olivat nähneet, ettei tuli voinut tuhota Polykarpoksen ruumista, he lopulta käskivät pyövelin mennä hänen luokseen antamaan tikarilla armonisku. Kun tämä oli sen tehnyt, pulppusi ulos niin suuri määrä verta, että tuli siihen sammui ja koko kansanjoukko ihmetteli, mikä suuri ero vallitsi epäuskoisten ja Jumalan valittujen välillä.
Näihin viimeksi mainittuihin nyt siis oli kuulunut tämäkin ihailtava mies, Polykarpos, meidän aikoinamme elänyt apostolinen ja profeetallinen opettaja, Smyrnan katolisen seurakunnan piispa. Kaikki puhe, mitä hänen huuliltansa lähti, on käynyt ja on vastedes käyvä toteen.”