Olen pikkuhiljaa lueskellut Thomas Wilcoxin (1549–1608) kirjaa Kallis hunajan pisara. Kirjan lopussa on kristityille aina ajankohtainen kehotus toisten kristittyjen rakastamiseen.
Hahmotan Wilcoxin kirjan ytimen näin:
Jumalan tuntemiseksi, helvetistä pelastumiseksi, taivaaseen pääsemiseksi, oikean uskon omistamiseksi, sydämenrauhan saavuttamiseksi, levon ja luottamuksen löytämiseksi on vain yksi tie. Jeesus.
Miten tämän kaiken – maailman suurimman aarteen – voi saavuttaa? Ajattelen, että näin:
Etsi kaikkea tätä vain Jeesuksesta Kristuksesta, hänen verestään ja sovituskuolemastaan. Lähesty siihen vedoten Jumalaa. Jumalan edessä usko Jeesukseen on ainoa asia, joka riittää. Oman pyhyytensä repaleiset vaatteet voi jättää naulaan ja vaihtovaatteeksi pukeutua Kristuksen antaman kalliiseen – mutta meille täysin ilmaiseen – juhlapukuun. Tämä tuo monelle Jumalaa etsivälle levon. Itselläni ei ole mitään ansioita, mutta saan kaiken Jumalalta lahjana kun tulen hänen luokseen Jeesukseen turvautuen.
Ja se Wilcoxin loppukehotus liittyy toisten kristittyjen – veljiemme ja siskojemme – kunnioittamiseen ja rakastamiseen.
”Sinä, joka olet nähnyt, että Kristus on kaikki kaikessa ja ettet itse ole yhtään mitään, sinä joka teet Kristuksen koko elämäksesi ja olet kuollut kaikelle muulle vanhurskaudelle, sinä olet kristitty, suuresti rakastettu ja olet löytänyt armon Jumalan edessä, olet suosittu taivaassa.
Tee Kristukselle se palvelus kaiken hänen sinua kohtaan osoittamansa rakkauden tähden, että rakastat hänen köyhiä pyhiänsä ja hänen seurakuntansa halvimpia, ja heikoimpia siitäkin huolimatta, että heidän käsityksensä voivat olla erilaisia.
Ne ovat kaiverretut hänen sydämeensä, niin kuin Israelin lasten nimet Aaronin rintakilpeen, 2 Moos. 23:21. Anna heidän olla niin kaiverrettuina sinunkin sydämeesi.”