Luterilaisessa kirkossa tänään saarnatekstinä oli Jeesuksen kehotus kääntymiseen (Luuk 13:1-5). Jeesus sanoi kaksi kertaa: Te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny!
Radikaaleja sanoja! Puhuuko totta vai erehtyykö hän?
Jos hän puhuu saarnatekstissämme totta, vakavat sanat koskevat kaikkia, minuakin. Luullakseni Jeesus puhuu kadotuksesta. On vaara, että olen ikuisen tuhon oma, jos en käänny.
Kääntyminen (uusi käännös) ja parannuksen tekeminen (vanha käännös) tarkoittavat ainakin kahta asiaa:
- Käännymme Jumalan puoleen pyytäen häneltä Jeesuksen sovituskuoleman perusteella lahjaksi uskoa, syntien anteeksiantamusta ja pelastusta ikuisesta kadotuksesta. Nämä Jumala lupaa iloiten lahjoittaa.
- Luovumme ja käännymme pois asioista, jotka elämässämme eivät ole Jumalan tahdon (löytyy Raamatusta) mukaisia. Se ei aina ole helppoa, mutta meille ja lähimmäisillemme aina parasta.
ILOSANOMA: Kun käännyn Jumalan puoleen Jeesuksen nimessä, en ole tuhon oma. Olen pelastettu, lunastettu, Jumalan lapsi, taivaan perillinen ja ihmettellen tässäkin voin nyt hyräillä:
On armo suuri, ihmeinen.
Se muutti sydämen.
Mä kuuro, sokea sain ihmeen kokea.
Nyt kuulla, nähdä voin.Tää armo poisti tuomion,
toi rauhan tuntohon.
Sen hetken muistan ain, kun Herran armon sain.
Nyt siihen luotan vain.Kun vaarat vaanii tiellä maan,
saan käydä suojassaan.
Tää armo varjelee ja tieni valaisee,
kun kuljen taivaaseen.On siellä juhla voittajain
ja päivä kestää ain.
Kun vuosituhannen soi laulu pyhien,
se alkusoitto vain.