Timo Soini antoi ajatuksien lentää Elämä-lehden haastattelussa. Sanan säilä osuu terävästi koulujen joulujuhliin, suvivirteen, Päivi Räsäseen, naispappeuteen, kirkkoon, vakaumuksen ihmisten pelotteluun, uskonnonvapauteen, sananvapauteen ja uuspakanuuteen. Juttu löytyy myös seurakuntalainen.fi -sivustolta.
Facebookin uutisvirta täyttyi pääosin ihailevista jutun jaoista ja kommenteista. Mitä Soini sanoi kun se synnytti pienen tulvan somessa? Syy ei ole vain hänen suorassa tavassaan sanoa, vaan myös sanotun sisällössä.
Kutsu rohkeuteen
Varmaan Petri Vähäsarjan kirjoittaman artikkelin otsikko puhutteli paikoin väsähtänyttä ja johtajuutta kaipaavaa kristikuntaa: ”Taistelu voitetaan, jos se uskalletaan käydä”. Tuossa oli sekä kutsu kamppailuun että voitonvarmuus.
Ja heti tämän jälkeen tulee kylmää kritiikkiä kansankirkolle:
”Valtakirkon flirttailu hengellisen monimuotoisuuden kanssa on kamalaa katsottavaa, sanoo Timo Soini.”
En pohdi Soinin ajatuksia Perussuomalaisista, Sinisestä tulevaisuudesta ja puoluepolitiikasta. Mutta mitä luterilaisesta katoliseksi kääntynyt politiikan moniottelija sanoo kristillisyydestä ja kristinuskon tilasta Suomessa?
Katolisena luterilaisessa maassa
Miksi Soini rupesi katoliseksi kristityksi? Eräs syy luterilaisen kirkon jättämiseksi Soinilla oli naispappeuden hyväksyminen luterilaisessa kirkossa vuonna 1986. Soini ihmettelee sivusta naispappeuden hyväksymisen vaatimusta:
”En tänä päivänäkään hyväksy sitä päätöstä. Meillähän voi olla nyt pappina, jos ei usko Jumalaan ja ylösnousemukseen, mutta ei voi olla pappina, jos ei hyväksy naispappeutta. Tähän on tultu.”
Osuuko Soini kärjistyksessään oikeaan? Nyt kirkon virkoihin ja pappisvihkimyksiin käytännön edellytyksenä on suostuminen yhteistyöhön kaikkien pappien kanssa jumalanpalveluksissa. Mutta vaaditaan myös sitoutuminen Raamattuun ja uskontunnustuksiin. Kirkossa on vielä tänäänkin pappeja seurakuntaviroissa ja järjestöissä, jotka eivät hyväksy naispappeutta. Kirkossa on myös pappeja, jotka eivät sitoudu uskontunnustuksien opetukseen Jumalasta ja Jeesuksesta. Monet seurakunnat tekevät kirkon lähetysjärjestöille kysymyksiä lähetysmäärärahojen jaon yhteydessä. He eivät kysele uskostamme Jumalaan, käsitystämme Jeesuksesta tai pelastuksesta vaan suhtautumisestamme naispappeuteen ja avioliittoon. Ne usein ratkaisevat. Haluaisimme kertoa enemmän työstämme maailmalla.
Katolinen usko toi Soinille mukanaan ripin:
”Ripillä käyminen ei ole helppoa. Pitää tunnustaa ajatukset, sanat, teot ja laiminlyönnit. Onhan Kristus vetänyt esimerkiksi aviorikoksen rajan tosi tiukalle. Siinä ei taida puhtaita papereita jäädä kenellekään.”
Soini kuvaa ensimmäistä rippiään: ”Piti kertoa siihenastisen elämän syntihistoria.” ”Pääpiirteitäin.” ”Pappi antoi absoluution (synninpäästön) ja katumusharjoituksia. Sitten hän pani tupakaksi. Mulla loksahti suu auki, ja huomasin sanovani, että anna mullekin yksi.”
Soinille erityisen merkittävä oli paavi Johannes Paavali II.
”Hän oli antikommunisti ja kieltäytyi pahan valtakunnan palvelemisesta Puolassa, jossa oli kommunistinen diktatuuri.”
”Johannes Paavalilla oli selvä linja kaikissa kysymyksissä.”
Puolalainen Johannes Paavali II toimi paavina 1978-2005. Kommunistisen hallinnon hedelmiä maistaneella paavilla oli merkittävä rooli kommunismin romahtamiseen Itä-Euroopassa ja Neuvostoliitossa. Hän oli myös arvokonservatiivi.
Vakaumuksen julkinen ilmaisu
En ihmettele, että keskustelun kohteeksi nousee myös Päivi Räsänen. Olemme kulttuurissamme siirtyneet pois kristillisyyden hallitsevasta asemasta; nyt sen mukaisesta uskonilmaisusta voi joutua vaikeuksiin, poliisikuulusteluihin ja oikeuden eteen. Tämä on hämmästyttävä muutos, johon maamme kristikunta ei ole valmistautunut. Seurauksena on vaikeneminen.
”Mutta ennen kristillinen kulttuuri oli vallitseva. Hannu Salamaa syytettiin jumalanpilkasta. Nyt tilanne on päälaellaan. Minulla oli ministerinäkin kokemusta siitä, että kristillinen vakaumus saa olla, mutta siitä ei saa puhua mitään.”
”No eihän sellainen vakaumus mikään vakaumus ole.”
Tässä Soini koskettaa uskonnon- ja sananvapauden perusteita. Saako kristillinen vakaumus näkyä ja kuulua puheena ja kirjoituksena? Saako julkisesti tunnustaa Raamattuun perustuvaa kristinuskoa? Epäilemättä perustuslaissa ilmaistua vapautta tullaan arvioimaan:
”Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.”
– Suomen perustuslaki 11 §
Soini seuraa kulttuurimurrosta Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa. Siksi hän ei ylläty Päivi Räsäsen ”raamattutwiitin” ja vanha homoseksuaalisuutta käsittelevän kirjasen tutkimista. Tämä on kulttuurimme suunta tällä hetkellä. Hänen mukaansa onneksi polttopisteessä on Päivi Räsänen:
”Hyvä, että se jota tutkitaan on juuri Päivi Räsänen. Hän kestää. Tavallinen ihminen murtuisi, jos hakattaisiin julkisuudessa tuolla tavalla.”
”Kyllä ne, jotka agendaansa ajavat, tietävät ettei Päivi Räsänen ole peloteltavissa hiljaiseksi. Mutta he tietävät myös sen, että kirkonmiehet pysyvät hiljaa. On surkeaa, etteivät piispat astu asiassa julkisuuteen.”
Tämä kirkon johtajien hiljaisuus on puhuttanut monia. Kun jaoin näitä Soinin ajatuksia Facebookissa, eräs kommentoija kysyi tätä samaa: ”Ettekö te siellä kansanlähetyksessä saa piispoja haastettua pois piiloistansa?? Hiljaisuus huutaa!!”
Piispat eivät ole olleet aivan hiljaa. Helsingin piispa Teemu Laajasalo puolusti Räsäsen uskonnon- ja omantunnonvapautta, mutta kertoi olevansa Räsäsen teksteistä eri mieltä. Mikkelin piispa Seppo Häkkinen koki valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen päätöksen aloittaa Räsäsen 15 vuotta vanhasta kirjasta esitutkinnan ”koettelevan ymmärrettävästi monen oikeustajua” ja arvioi ”juuri Raamattuun ja raamatuntulkintaan liittyvän rikosepäilyn herättävän erityisiä huolenaiheita.” Piispa Häkkisen mukaan periaattellinen ongelma on siinä, että valtio tai poliisi pyrkii määrittämään kirkon uskontulkintaa. Silloin helposti puututaan uskonnonvapauteen.
Palataan taas Timo Soinista kertovaan artikkeliin. Artikkelin kirjoittaja Petri Vähäsarja jatkaa:
”Agendalla” Soini tarkoittaa niin sanottua viher-vasemmistolaista politiikkaa ja sen mukaisia arvoja. Toisin sanoen pride-kulkueita ja sitä, että ”kaikki mielipiteet eivät ole sallittuja”. Ei-sallittuihin näkemyksiin kuuluu esimerkiksi Päivi Räsäsen kanta homoseksuaalisuuteen.
– Olen suorastaan profeetallisen varma tästä asiasta: Jos tälle agendan tielle lähdetään, se jakaa tämän maan syvemmin kuin osataan arvata. Päivi Räsäsellä ei ole paljon julkisia puolustajia, mutta hiljainen enemmistö on suuri. He toivovat, että tämä hulluus loppuisi.”
Antikristilliset voimat pyrkivät hiljentämään kristityt
Maatamme yritetään määrätietoisesti antikristillistää. Timo Soini kutsuu kristittyjä pitämään ääntä perinteistä kristillisten arvojen puolesta. Kiistat koulujen joulujuhlista ja Suvivirren laulamisesta kertovat tästä. Soini kehottaa:
”Kristityt eivät tässäkään asiassa saa vaieta. Taistelu voitetaan, jos se uskalletaan käydä. Nyt poliittinen korrektius painaa niin voimallisesti, että joku ajattelee, että meidän pitää häveliäisyyssyistä olla hiljaa omasta kristillisestä perinteestämme. Vastapuoli on hyvin militantti. On sitten kysymys antikirkollisuudesta tai Setasta, mikään ei riitä.”
”Luullaan, että jos annetaan siimaa, sitten helpottaa. Ei tule helpottamaan koskaan! Vaatimustaso päinvastoin kasvaa.”
”Kristittyjen pitää herätä vaatimaan uskonnonvapautta ja sananvapauden säilyttämistä. Pitää olla aktiivinen ja tukea niitä ihmisiä, jotka joutuvat myllyyn.”
Harhakäsitys: vaikeneminen tuo rauhan
Ei pidä luulla, että jossain asiassa periksi antaminen tuo helpotusta tai rauhallisemman mahdollisuuden elää kristittynä.
Kristityillä ei ole syytä väheksyä uskoaan ja sen perusteita. Ne ovat olleet tärkeitä hyvän yhteiskunnan luomisessa. Kristinuskon syntyvaiheessa kristilliset arvot toivat vähitellen Rooman valtakuntaan suuren muutoksen. Ennen kaikkea elämän arvostus nousi: syntymättömien ja vastasyntyneiden arvostus kasvoi, tyttöjen ja naisten asema parani ja vanhuksista ja köyhistä huolehdittiin uudella innolla. Kristinusko toi myönteisen muutoksen.
Nautimme yhteiskunnassamme vielä kristinuskon kasvattamia hedelmiä. Mutta kun Raamattu ja kristillinen usko siirretään sivuun, luulemmeko löytävämme yhteiskunnalle, lapsillemme ja lapsenlapsillemme paremman yhteiskunnan. Monet antikristilliset yhteiskunnat ovat olleet surullisia ihmiskokeiluja.
Kaikki sopii -kristillisyyttä?
Artikkelissa aikamme kristillisyyden ja kirkollisuuden kritiikki jatkuu. Ihminen on uskonnollinen, ja kirkon tulisi rohkeasti tuoda kristinuskon vastauksia ihmisen etsintään. Soini sivaltaa:
”Nykyihminen haluaa olla hengellinen: pikkuisen kabbalaa, vähän buddhaa ja jotain armoa. Sellaisella ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Valtakirkon flirttailu hengellisen monimuotoisuuden kanssa on kamalaa katsottavaa.”
”Jos kristinusko haluaa elää, sen täytyy pitää opista kiinni. Kun puhutaan, että mennään jälkikristilliseen aikaan, mennään samalla esikristilliseen aikaan, jossa alkukirkko eli. Jos hyvin käy, kirkko voi tulevaisuudessa humahtamalla nousta sieltä. Tyhjiö täyttyy ja ihminen uskoo aina johonkin.”
Niinpä! Kristinusko syntyi uskonnollisen monimuotoisuuden keskelle. Kristittyjen varmuus Jumalan ihmiseksi tulosta Jeesuksessa Kristuksessa ja henkilökohtainen uskonkokemus toivat rohkeuden opettaa ja elää uudella yhteiskunnan arvoista poikkeavalla tavalla.
Ensimmäisen kolmen vuosisadan aikana moni uskova maksoi siitä hengellään. Jeesuksesta lähti liikehdintä, joka mursi vainoojansa, Rooman valtakunnan, ja levisi kaikkialle maailmaan. Kristityt osoittivat uskonsa Jumalan sanan mukaisella elämäntavalla ja uskon todistamisella kuten kertoo muun muassa kirje Diognetokselle.
Jälkikristillisen ajan jälkeen voi tulla uusi kristinuskon nousu.
Timo Soini kertoo rukoilevansa päivittäin. Hänelle Raamatun lukeminen ei ole ollut viime aikoina päivittäistä eikä hurskaasta aikomuksesta huolimatta käy joka sunnuntai kirkossa.
Soini kehottaa kristittyjä verkostoitumaan keskenään. Hän kehottaa luterilaisia uskovia vaikuttamaan kirkon sisällä. Soinin mukaan hänen entinen kirkkonsa on tehnyt paljon hyvää ja se on tärkeä osa yhteiskuntaamme.
”Pidän tärkeänä, että meillä on voimakkaat kristilliset traditiot. Mutta niiden suhteen ihmisten tieto on nykyään Suomessa liian ohutta. Tässä tarvitaan korjausliike”.
Jumalan rakkaudesta Soini sanoo kauniisti:
”Ihme ei olekaan se, että me rakastamme Jumalaa, vaan se että hän rakastaa meitä. Mehän olemme vain kasa hiiltä ja vetyä.”
Tämä on tärkeä muistaa kohdatessamme erilaisia ideologioita ja ihmisiä. Jumala rakastaa kaikkia, ja haluaa että jokainen löytäisi pelastuksen Jeesuksessa. Kaikkia ihmisiä tulee kunnioittaa, vaikka emme olisi samaa mieltä heidän kanssaan.
Kaksi kutsua
Elämä-lehden artikkeli sai paljon huomiota Timo Soinin persoonan ja vahvan rohkaisevan sanoman tähden.
Minulle siitä nousee vahvasti kaksi asiaa:
Ensiksi kristittyjen ei pidä pysyä poissa politiikasta. Se on tärkeä kutsumus monille. Ei kaikille. Toivon, että useampi kokisi yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisen ja politiikan kutsumukseksi. Jokaisen täysi-ikäisen kristityn tulee käyttää äänioikeuttaan kaikissa vaaleissa.
Toiseksi kristittyjen on rohkeasti tunnustettava Raamattuun perustuvaa uskoa ja pyrkiä opettamaan kansoille, mitä Jeesus käski opettaa. Maailmankatsomukset ja hallitsijat tulevat ja menevät. Jumalan sana pysyy. Sille rakennettu yhteiskunta voi hyvin.
Kirjoittaja on Mission Europen toiminnanjohtaja.
JAA KLIKKAAMALLA ETEENPÄIN
FACEBOOK / TWITTER / LINKEDIN