Tämä on viimeinen lähetysjohtajan Polttopisteessä-puheeni Kansanlähetyspäivillä.
Olen ilmoittanut Kansanlähetyksen liittohallitukselle, työntekijöille ja julkisuuteen, että työsuhteeni Kansanlähetykseen päättyy tämän vuoden lopussa. Tämä on täysin oma päätökseni. Se ei ollut helppo päätös, sillä minulla on takana yli 30 vuotta yhteistä taivalta tämän liikkeen kanssa. En ole kuitenkaan lähdössä tästä liikkeestä pois. Jatkossa olen yksi vastuunkantaja, joka tarvittaessa ja kysyttäessä laittaa kätensä auraan erityisesti sananjulistustehtävissä.
Työpaikkani muuttuu pieneen Mission Europe -lähetysjärjestöön. Mission Europe on Kalevi ja Eine Lehtisen sekä Markku ja Aulikki Happosen 29 vuotta sitten perustama järjestö, joka keskittyy evankeliumin julistamiseen. Mission Europe antanee minulle mahdollisuuden palvella kristikuntaa toisella tavalla kuin nyt.
Miksi tällainen siirto vielä 53-vuotiaana? Suurimpana vaikuttimena on henkilökohtainen halu keskittyä vapaammin evankeliumin julistamiseen ja evankelioimisnäyn vahvistamiseen maassamme ja muuallakin ilman ison organisaation johtamisen taakkoja.
Olen kiitollinen näistä vuosikymmenistä, kun olen saanut toimia Kansanlähetyksen piirijärjestöissä nuorisosihteerinä ja piirijohtajana, ulkomailla lähetystyöntekijänä, keskustoimistossa Ryttylässä kotimaantyön aluekoordinaattorina ja lähetysjohtajana. Tämä on minulle tärkeä kansanliike, ja työn ystävät eri puolilla Suomea ovat tulleet läheisiksi ja rakkaiksi.
Mitä haluan sanoa rakkaalle kansanlähetysjoukolle tässä viimeisessä Polttopiste-puheessani?
Sanomani pohjaksi olen valinnut pitkän otteen Paavalin toisesta kirjeestä Timoteukselle. Käsittelen tässä jakeita 3:1-4:8. Toivottavasti sinulla on Raamattu lähellä, jotta voit seurata tekstiä sieltä. Tämä Paavalin viimeiseksi jäänyt kirje on hyvin ajankohtainen.
Puheessani on viisi pääkohtaa:
1. Lopun ajan ihmisten kuvaus
2. Ensimmäinen ohje: Arvosta hengellisiä juuriasi
3. Toinen ohje: Pysy Jumalan sanassa
4. Kolmas ohje: Annan valon loistaa
5. Neljäs ohje: Säilytä usko loppuun asti
Paavali puhuu Toisessa timoteuskirjeessä lopun ajoista. Ensin hän kuvaa lopun ajan ihmisiä, ja antaa sitten ohjeita, miten kristityn – erityisesti Jumalan valtakunnan työntekijän – tulee elää lopun aikana ennen Jeesuksen paluuta.
Lopun ajan ihmisten kuvaus (3:1-9)
Luvun kolme alussa Paavali kuvaa lopunajan ihmisiä. Luen viisi jaetta luvun alusta.
”1. Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. 2. Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, 3. rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, 4. petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, 5. he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. Karta sellaisia! (6. Nämä näet tunkeutuvat koteihin ja kietovat valtaansa syntien rasittamia, monenlaisten oikkujensa riepottelemia naisparkoja, 7. jotka ovat aina alttiita uusille opetuksille mutta eivät voi koskaan päästä selville totuudesta. 8. Niin kuin Jannes ja Jambres1 vastustivat Moosesta, niin tuollaiset villitsijät vastustavat totuutta. He ovat menettäneet järkensä, ja heidän uskonsa on kelvoton. 9. Mutta kauan he eivät menesty, sillä heidän järjettömyytensä paljastuu pian kaikille, kuten noille kahdellekin kävi.”)
Ensin Paavali painottaa Timoteukselle, että ”sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat” (3:1). Tämä on siis hyvä tietää. Paavali kuvaa monisanaisesti ihmisen valloilleen päässyttä pahuutta: väkivaltaisuus ja raakuus nousevat yhteiskunnassa esille. Ihmiset rakastavat nautintoja, itseään ja rahaa. Lisäksi herjaaminen, jumalattomuus ja rakkaudettomuus lisääntyvät.
Kiinnitän tässä erityistä huomiota yhteen lopun ajan merkkiin. Se koskee uskonnon harjoittamista. Paavali kirjoittaa: Viimeisinä päivinä on ulkonaisesti hurskaita, jotka kieltävät Jumalan voiman. Mitä Jumalan voiman kieltäminen tarkoittaa?
Voisiko olla, että se on uskonnollisuutta, jossa joku pyrkii toimimaan oikein, elää oikein, mutta kukaan ei ole johdattanut häntä henkilökohtaiseen Jeesuksen tuntemiseen. Uskon syntyessä me saamme Pyhän Hengen voimaksemme, kun pääsemme osallisuuteen kolmiyhteisen Jumalan elämästä.
Tai ehkä Jumalan voiman kieltäminen liittyy Raamatun asemaan. Raamatun sana on voima, joka herättää ja ylläpitää uskoa.
Jumalan voiman kieltäminen voi olla myös hurskaan kuuloista uskonnon harjoittamista – myös kristinuskon – jonka ytimessä ei ole sanoma Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen rististään.
Lopun ajan kristillisyyttä saattaa siis kuvata ulkonainen hurskaus ilman henkilökohtaista uskoa, Jumalan sanan halveksunta tai kristinusko ilman Jeesuksen ristiä ja sovituskuolemaa.
Paavali kuvaa lopun ajan ihmisiä siksi, ettemme säikähdä, kun näemme jumalattomuuden lisääntyvän ja uskovana eläminen tuntuu vaikealta. Se on merkki lähestyvästä Kristuksen paluusta. Pidä vain huoli siitä, että itse et ole mukana pahuuden teoissa.
Mitä tällaisessa tilanteessa tulee tehdä? Meidän kristittyinä ei tule suinkaan mennä piiloon bunkkeriin, vaan jatkaa työtä. Paavali antaa tämän tilannekatsauksen jälkeen neuvoja Timoteukselle ja meille.
Ensimmäinen ohje: Arvosta hengellisiä juuriasi (2. Tim. 3:10-13)
Ensimmäisenä ohjeena Paavali nostaa itsensä Timoteukselle esikuvaksi.
”10. Sinä olet uskollisesti seurannut minun opetustani, elämäntapaani, pyrkimystäni, uskoani, kärsivällisyyttäni, rakkauttani ja kestävyyttäni11. niissä vainoissa ja kärsimyksissä, joita sain osakseni Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Millaisia vainoja olenkaan saanut kestää! Ja kaikista Herra on minut pelastanut. 12. Mutta vainon kohteeksi joutuvat kaikki ne, jotka haluavat elää hurskaasti Kristuksen Jeesuksen omina.13. Kelvottomat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessa yhä pitemmälle, eksyttäen muita ja eksyen itse.”
Paavali oli Timoteuksen työtoveri ja hengellinen isä, jonka esimerkkiä Timoteuksen tuli seurata.
Ketä Kansanlähetyksessä pitäisi seurata? Ei niinkään henkilöitä kuin näkyä, josta liikkeemme on syntynyt. Tämä näky on luterilainen herätyskristillisyys. Olemme tietoisesti opiltamme luterilaisia. Arvostamme Raamattua ja uskonpuhdistuksen sanomaa. Luterilaisuuden keskellä on monenlaisia suuntauksia. Me olemme herätyskristittyjä, joiden juuret nousevat Saksassa 1600-luvulta alkaneesta pietismistä. Pietismi löysi tiensä myös Pohjolaan, ja on ollut Suomessakin varsin vahvaa seurakuntatasolla ja herätysliikkeissä.
Pohjoismaissa luterilainen herätyskristillisyys eli pietismi on jäänyt vaikuttamaan kirkon sisälle, ja se on pyrkinyt kirkon ja seurakuntien hengelliseen uudistumiseen. Tämä ei ole Pohjolassa enää itsestäänselvyys, ja koska tällaiselle herätyskristillisyydelle ei ole ollut tilaa monissa seurakunnassa.
Herätyskristillisyys on Raamattuun pohjautuvaa ja henkilökohtaiseen uskoon kehottavaa kristinuskoa. Kotimaan evankelioimistyöhön on liittynyt vahva lähetystyö. Juuri herätyskristillisyys synnytti luterilaisen lähetystyön. Lähetystyöhön ja evankelioimiseen on kuulunut hätä kadotuksen joutuvista, ja kokemus, että minun on tehtävä jotain heidän hyväkseen. Kotiseurat ja raamattupiirit ovat olleet tärkeitä uskon vahvistamisen paikkoja, joissa on myös rukoiltu herätysaikoja maahamme. Luterilaiseen herätyskristillisyyteen kuuluu uskovien arjen kutsumusten korostamisen lisäksi rohkaisu uskosta kertomiseen.
Tätä näkyä ovat olleet luomassa ja toteuttamassa sadat työntekijät ja tuhannet vastuunkantajat, joille olemme kiitollisuuden velassa. Sanon tässä: Kiitos teille vastuunkantajat ja työntekijät!
Nyt on tärkeää, ettet jää yksin! Etsi vierellesi niitä, joiden kanssa tutkit Raamattua, ja rukoilet oman paikkakuntasi, Suomen ja lähetystyön puolesta. Pohtikaa rohkeasti yhdessä, miten voisitte toimia oman paikkakuntanne evankelioimisen ja Jumalan sanan julistamisen hyväksi.
Etsi hengellinen yhteys seurakunnassa ja pienryhmässä. Tätä tarvitaan, sillä Paavali profetoi, että vaikeat ajat tulevat.
Tällaisena aikana kristittyjen eri liikkeistä, järjestöistä, seurakunnista ja kirkoista tulee tukea toisiaan ja rukoilla toistensa puolesta.
Hengellistä kotia etsiessäsi, pohdi myös, onko Kansanlähetyksellä jumalanpalvelusyhteisöä, raamattupiiriä tai vastaavaa paikkakunnallasi. Ole yhteydessä työntekijöihimme ja vastuunkantajiimme.
Kansanlähetyksessä on tärkeää pitäytyä juuriimme: luterilaiseen herätyskristilliseen työnäkyyn ja teologiaan. Se on kestänyt monet myrskyt ja ollut herätysten lähteenä. Tätä perintöä ei kannata väheksyä, vaan se tulee sytyttää uuteen roihuun.
Toinen ohje: Pysy Jumalan sanassa (2. Tim. 3:14-17)
Toisena ohjeena Paavali kehottaa pysyä Jumalan sanassa. Paavali kirjoittaa:
”14. Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. 15. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.16. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. 17. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä. ”
Jäähyväiskirjeessään Paavali kehottaa tarttumaan Raamattuun.
Haluan tässä viimeisessä puheessani kehottaa samaan. Meidän tulee lukea, tutkia ja opettaa pyhiä kirjoituksia sekä toimia niiden mukaan.
Raamattu on korkein ohje, jonka mukaan kaikkea oppia ja opetusta on Kansanlähetyksessä ja kirkossamme arvioitava.
Me otamme oppimme aina jostain lähteestä.
Jossain Raamatun auktoriteetti hylätään pitämällä sitä ihmissanana tai väittämällä, että se oli Jumalan sanaa joskus, mutta nykyaikana se on vanhentunut ikään kuin Raamatun parasta ennen käyttöpäivä olisi mennyt ohi. Silloin Jumalan sana ei määrää enää opetuksen sisältöä, vaan tilalle tulee jonkinlainen inhimillinen hengen ilmoitus tai järki.
Myös antinomismi eli Jumalan lain hylkääminen on väärä ratkaisu kristikunnan, kirkon tai Kansanlähetyksen tulevaisuuden turvaamiseksi. Pahimmillaan se tekee meistä Jumalan sanan vääristäjiä ja Jumalan vastustajia, kun sanomme, että Jumala on ajan saatossa muuttanut mieltään, jos hän ei ole sitä tehnyt. On siis kysymys äärettömän vakavasta asiasta.
Raamatun merkitys on meille kolmenlainen. Ensiksi se antaa meille tietoa Jumalasta ja pelastuksesta. Löydämme kristillisen uskon perusteet Raamatusta, emme aikamme ideologioista.
Toiseksi Raamattu on myös armonväline, joka herättää uskon ja vahvistaa uskoa. Siksi ei ole sama luenko Raamattua, tai jotain hengellistä kirjaa tai maallista romaania. Vain Jumalan sanassa on yliluonnollinen voima.
Kolmanneksi, Raamattu on Jumalan puhetta, joka kertoo, miten tulee elää ja uskoa. Näin on selvästi tässä Paavalin kirjeessä. Paavali huomauttaa, että Raamatussa on sanoja, jotka opettavat, nuhtelevat, ojentavat ja kasvattavat. Ne osoittavat myös oman elämämme, kulttuurimme ja aikamme syntejä.
Kun Paavali on kuvannut lopun ajan yhteiskuntaa, hän antaa ohjeeksi: Pitäytykää Pyhissä kirjoituksissa.
Minun ja meidän tulee asettaa Raamatun sana kunniapaikalle elämässämme ja kodeissamme. Jos emme lue Jumalan sanaa, uskomme kuihtuu ja olemme opintuulten heiteltävinä. Emme saa luopua vapaaehtoisetsi hengellisestä ruuasta.
Meillä täällä Ryttylässä on Kansanlähetysopisto, jossa annamme Raamatun opetusta. Syksyllä alkavat taas uudet pitkät linjat, viikonloppukurssit ja viikolla olevat periodit. Tulkaa opiskelemaan Kansanlähetysopistolle Etelä-Hämeeseen.
Etsi itsellesi luotettavia Jumalan sanaan sitoutuvia opettajia. Rukoile kaikkien hengellistä työtä tekevien puolesta, että he pysyisivät uskossa ja voisivat olla auttamassa seurakuntaa.
Kolmas ohje: Anna valon loistaa (2. Tim. 4:1-5)
Nostan Paavalin kolmanneksi ohjeeksi sen, että annamme Jumalan sanan loistaa myös omana aikanamme vaikeuksien keskellä.
”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: 2. julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. 3. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. 4. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. 5. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät. ”
Paavali kehotti Timoteusta julistamaan sanaa. Kristityn ei tule piiloutua ja vaieta. Tarvitaan rohkeutta, sillä Paavalin mukana lopun aikoina ihmiset eivät halua kuulla totuutta vaan sanomaa, joka tukee heidän pahuuttaan tai välinpitämättömyyttään. Tämä on ennen kaikkea sananjulistajan tehtävään asetettujen vastuulla, mutta jokaisella kristityllä on etuoikeus puhua Jumalan sanoja.
Paavali perustelee sanan julistamista vannomisella Isä-Jumalan ja Jeesuksen kautta, joka on poikkeuksellisen vahva ilmaisu. Sanan julistamisen motiiviksi Paavali ottaa myös viimeisen tuomion.
Jumalan palvelijoina erityisesti sananjulistajat ovat vakavassa ja vastuunalaisessa tehtävässä. Osittain meistä ja meidän tehtävästämme voi riippua, joutuvatko kuulijamme tai vaikutuspiiriimme annetut ikuiseen kadotukseen vai pelastuvatko he ikuiseen elämään. Uskallan sanoa tämän näin vahvasti siksi, että Jumala puhuu tästä Hesekielin kirjan kolmannessa luvussa (3:17-21). Sanat korostavat, että olemme suuressa vastuussa Jumalan edessä. Jumala sanoo:
17. ”Ihminen, minä olen pannut sinut Israelin kansalle vartijaksi. Kun kuulet suustani sanan, sinun tulee varoittaa heitä minusta. 18. Kun minä sanon jumalattomalle, että hänen on kuoltava, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen jumalattomuudestaan pelastaaksesi hänet, hän kuolee syntiensä tähden – ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut.19. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta eikä hän silti luovu jumalattomuudestaan, ei käänny pahoilta teiltään, hän kyllä kuolee syntiensä tähden mutta sinä pelastat elämäsi.”
Jokainen meistä on ikuinen sielu. Tämän elämän jälkeen jokainen meistä on taivaassa tai kadotuksessa. Meidän sisaruksemme, lapsemme, vanhempamme ja työtoverimme ovat jommassa kummassa paikassa. Tätä vakavaa totuutta ei saa kätkeä.
Samankaltaisella vakavuudella kuin Hesekielin kirjassa Paavali kehottaa Timoteusta. Meidän on Jumalan ja viimeisen tuomion tähden puhuttava Jumalan sanoja, kuulkoot tai olkoot kuulematta.
Tänä keväänä yhteiskunnassamme on puhuttu paljon kuolemasta. Moni on havahtunut pohtimaan kuolemaa ja sen jälkeistä elämää. Kristikunnan tulee antaa tässä kysymyksiin kirkas vastaus Raamatun pohjalta. Raamattu sanoo: Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle (Hepr. 9:27).
Minä ja sinä tulemme kuolemaan. Sen jälkeen joudumme tuomiolle. Tuomiolla punnitaan tekomme ja tekemättä jättämisemme, sanamme ja sen, mitä meidän olisi pitänyt sanoa. Tuomiolla todistusmateriaalia elämästämme ei voi kätkeä eikä hävittää. Kaikki on avointa ja paljastettua hänelle, jolle meidän on tehtävä tili. Tämä kauhistuttaa! Minä kohtaan Pyhän Jumalan, maailman kaikkeuden luojan, joka tuomitsee.
Emme saa olla hiljaa kuolemasta ja sen jälkeisestä tuomiosta. Mutta emme vaikene varsinkaan pelastuksesta, jonka Jumala on Jeesuksessa Kristuksessa valmistanut kaikille. Suurin osa suomalaisista on rippikoulussa opetellut Raamatun jakeen, joka kertoo toivosta kuoleman ja tuomion edessä:
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16).
Tämän tähden kehotamme uskomaan Jeesukseen: Haluamme, että monet pelastuvat kadotuksen tieltä ikuisen elämän tielle.
Tämä on tärkeä sanoma kansallemme tänä aikana. Tämä on mitä parhain uutinen jokaiselle ihmiselle, sillä Jumalan tunteminen ja pelastus on elämämme tärkein asia nyt ja kuoleman rajan tuolla puolen ikuisuudessa.
Kansanlähetyksestä ei saa hävitä pelastuksesta kertominen ja henkilökohtaiseen uskoon opastaminen. Tämä sanoma on niin suuri, mahtava ja vakava, että sitä ei ole syytä kertoa ylimielisesti tuomiten vaan rakkaudessa sydän tutisten Jeesuksen luokse kutsuen. Kutsumme armoon, johon itse olemme armosta päässeet.
Sanon sinulle, joka kuuntelet tätä: Jumala rakastaa sinua! Hän haluaa pelastaa sinut. Tämä pelastus tulee osaksesi, kun uskot Jeesukseen eli huudat häneltä apua tilanteesi tähden. Sano vaikka näin:
Jeesus, pelasta minut kadotuksesta sinun valtakuntaasi. Ole minulle syntiselle armollinen Jeesuksen ristinkuoleman ja veren tähden. Anna syntini anteeksi, ja anna ikuinen elämä minulle. Minä haluan seurata sinua. Aamen.
Paavali kehottaa Timoteusta julistamaan Jumalan sanaa viimeisen tuomion tähden. Mutta puhua tulee myös siksi, että se on vielä mahdollista. Paavalin mukaan tulee aika, kun Jumalan sanaa ei haluta kuulla, ja ihmiset haalivat itselleen oman halunsa mukaisia opettajia. He haluavat tukkia korvansa totuudelta ja seuraavat taruja.
Kirkossa tämä on ajankohtaista esimerkiksi avioliittokysymyksen kohdalla. Nyt kirkossa väännetään siitä, pitäisikö kirkon avioliittokäsitystä muuttaa. Kansanlähetyksessä meillä on selvä kanta tähän: Ei tule muuttaa! Kaikki ihmiset ovat tärkeitä Jumalalle ja meille. Mutta Raamatun mukaan Jumala jo alussa loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Raamatun pohjalta toivomme, että kirkko selvästi pysyisi miehen ja naisen välisen avioliiton kannalla ja rohkeasti puolustaisi sitä. Kuten eräs piispa tähän liittyen totesi: Kirkko on avoin kaikille, mutta ei kaikelle.
Kristillisen uskon sisältöjä ei päätetä gallupeilla vaan Jumalan sanalla. Kirkko tai kristillinen järjestö ei saa muuttaa järjestystään tai julistustaan kulloinkin vallassa olevan maailmankatsomuksellisen tai poliittisen mielipideilmaston mukaiseksi.
Seuraava iso keskusteluaihe saattaa liittyä Jeesuksen ainutlaatuisuuteen. Onko kristityillä oikeutta julkisesti väittää, että Jeesus Kristus on ainoa tie pelastukseen? Me tulemme opettamaan sekä Suomessa että lähetyskentillä pelastuksen tulevan vain uskomalla Jeesukseen. Jeesus sanoi: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu” (Mark. 16:15). Mikään maailmankatsomus tai uskonto, ei johda Jumalan tuntemiseen eikä pelastukseen.
Kansanlähetys haluaa toimia kirkon lähetysjärjestönä Jeesuksen antaman lähetyskäskyn toteuttamiseksi. Teemme työtä, jotta sana ristiinnaulitusta kaikuisi ensimmäistäkin kertaa mahdollisimman monessa paikassa ja moni kääntyisi kristityksi. Haluamme toimia seurakuntien ja kirkon parhaaksi erityisesti opettamalla Jumalan sanaa ja julistamalla evankeliumia Jumalan kunniaksi ja ihmisten pelastumiseksi.
Neljäs ohje: Säilytä usko loppuun asti! (4:6-8)
Lopuksi nostan esille sanat, joissa Paavali jo sanoo jäähyväisiä tälle ajalle.
”6. Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. 7. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. 8. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.”
Paavali oli vankilassa Raamatun sanan ja evankeliumin julistamisen tähden. Hän tiesi pian tulevansa tapetuksi.
Kun Paavali tarkastelee mennyttä elämäänsä, hän sanoo: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni.” Teologiassa uskolla tarkoitetaan kahta asiaa. Se on ensinnäkin henkilökohtaista uskoa Jeesukseen. Sen Paavali oli säilyttänyt loppuun asti. Toiseksi usko tarkoittaa Jumalan ilmoituksesta nousevaa uskon sisältöä, oikeaa oppia. Paavali oli myös säilyttänyt sen. Molempien säilyttäminen on meille tärkeää. Molemmista voidaan luopua. Joku on luopunut tietoisesti uskosta Jeesukseen, joku tietoisesti Jumalan sanan opetuksista. Molempien säilyttäminen on tärkeää.
Tämä on minun viimeinen Polttopiste-puheeni teille. Minä toivon ja rukoilen, että minä itse viimeisillä metreilläni voisin sanoa Paavalin tavoin:
”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni.”
Tässä tarvitaan kilpailua ja hyvää juoksua, sillä Jeesuksen mukaan yksi lopun ajan tunnusmerkki on uskosta luopuminen. Se voi liittyä kahteen edellä mainittuun uskon ryhmittelyyn. Ensinnäkin siihen, että jossain luovutaan henkilökohtaisesta uskosta Jeesukseen tai väheksytään sen merkitystä. Tai luovutaan Raamatussa ilmoitetusta uskon opillisesta sisällöstä.
Poimin Paavalin jäähyväiskirjeestä neljä ohjetta, jotka ovat ajankohtaisia meillekin tänään.
• Ensimmäinen ohje: Arvosta hengellisiä juuriasi
• Toinen ohje: Pysy Jumalan sanassa
• Kolmas ohje: Annan valon loistaa
• Neljäs ohje: Säilytä usko loppuun asti
Lopuksi
Haluaisin sanoa sinulle, että kaikki on hyvin ja menee paremmaksi ja Kansanlähetyskin saa tehdä rauhassa työtä. En usko tähän. Yhteiskunnassamme on virtaus, joka ei siedä Jumalan sanan opetusta. Jos Kansanlähetys pysyy sillä pohjalla, mihin se on perustettu, se tulee kohtaamaan monia myrskyjä ja moukarointeja, mainekriisejä ja tahallista väärinymmärrystä. Tämä koskee kaikkia kristittyjä ja kristillisiä yhteisöjä maassamme. On yksi keino välttää tämä: Se on arvojen vaihtaminen aikamme suosittuihin arvoihin.
Myös teologisissa kysymyksissä työntekijöiden ja vastuunkantajien tulee sitoutua järjestön näkemyksiin, jotka on ilmaistu internetistäkin löytyvässä Kansanlähetyksen Ohjelma –vihkossa.
Kansanlähetyksen joukoissa kohtaamme monia haasteita tässä ajassa. Siksi Paavalin sanoihin viitaten, meidän tulee tehdä ainakin seuraavaa:
- Kaivamme esiin Raamattumme ja luemme sitä. Se on Jumalan yliluonnollinen ilmoitus, armonväline, joka vahvistaa uskoamme.
- Pidämme kiinni Jumalan sanasta Raamatussa yhteiskunnan tai kirkon irtautuessa siitä.
- Opettelemme uskomaan vastakulttuurissa, vähemmistönä ja pilkattunakin Jumalan sanaan sitoutuen. Meidän tulee opetella kärsimään Raamatun ja evankeliumin sanoman vuoksi. Nyt on taistelevan kirkon aika, vasta taivaassa on kirkastettu kirkko.
- Sitoudumme edelleen lähetystehtävään. Lähetämme yhteisenä joukkona työntekijöitä sinne, missä sananjulistajia on vähän.
- Sitoudumme Kansanlähetyksen herätyskristilliseen työnäkyyn ja teologiaan.
- Pidämme uskomme ja opetuksemme keskipisteenä Jeesuksen, Jumalan karitsan. Jos Jeesuksen sovitustyö ja veren evankeliumi katoaa julistuksestamme, häviää vähitellen näkemys uskon lahjaluonteesta.
- Pidämme kirkkaana ikuisen päämäärän Jumalan valtakunnassa. Tämä elämä ei ole kaikki. Jumalan kansalla on ikuinen autuus ja ilo.
- Autamme mahdollisimman monia henkilökohtaiseen uskoon Jeesukseen.
- Hakeudumme uskovien yhteyteen.
- Muistamme, että kaiken aktiivisuuden keskellä kristinuskossa ei ole kyse meidän teoistamme Jumalalle vaan Jumalan teoista meille.
Hyvä Kansanlähetyksen vastuunkantaja ja ystävä! Toivon, että Kansanlähetys on paikka, jossa on tilaa niille, jotka kokevat olevansa huonoja, heikkoja tai epäonnistuneita eivätkä oikein uskalla sanoa olevansa Jeesuksen seuraajia. Älä anna minkään synnin, teon tai syytöksen viedä sinua pois Jeesuksen luota.
Aivan lopuksi haluan muistuttaa sinua voittopalkinnosta, jonka Paavali mainitsi. Hän puhui vanhurskauden seppeleestä. Kun juoksija tuli kilpailussa maaliin, hänet kruunattiin. Sitä päivää minäkin odotan. En saa kruunua siksi, että olin Kansanlähetyksen johtaja, tai olin lähetystyössä tai olen pappi tai olen tehnyt sitä sun tätä.
Nämä meriitit eivät riitä. Minun ainoa toivoni on Jeesuksen Kristuksen kallis sovintoveri, joka pesee minunkin syntini pois.
Tämän viimeisen Polttopiste-puheeni viimeisenä ja ehdottomasti kaikkein tärkeimpänä sanomana kansanlähetysliikkeelle toivotan tätä:
Ole niiden joukossa, joiden päähän Jumala laittaa voitonseppeleen ja sanoo: Taistelu on päättynyt. Olet uskon säilyttänyt. Tervetuloa kotiin!