Saviastiana lähetystyössä

Rakkaat ystäväni lähetystyössä,

hetken päästä tapaamme toisemme Lähettipäivillä. Meitä yhdistää vuodet Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöinä. Iloitsen nähdessäni sinut, joka olet jo lähetystyössä elämäntehtäväsi tehnyt, iloitsen tavatessani sinut, joka olet juuri nyt käymässä lähetyskentältäsi kotimaassa ja iloitsen kohdatessani sinut, joka olet valmistautumassa lähtöön.

Meitä ei ole veistetty samankaltaisiksi. Meillä on erilaisia kutsumuksia, armolahjoja, tapoja tehdä työtä sekä erilaiset kohdemaat.

Meillä kaikilla on ollut sisäinen kutsu – sydämen palo – lähteä viemään evankeliumia Jeesuksesta eteenpäin sekä palvelemaan toisia Kristuksen rakkaudella. Meillä on ollut myös ulkoinen kutsu järjestöltä, meillä on ollut nimikkoseurakunnat, kansanlähetyspiirit ja suuri joukko työtä tukevia ja rukoilevia ystäviä. Emme saa unohtaa heitä.

Lähdimme liikkeelle kutsun saaneina ja innokkaina, mutta ehkä epävarmoina. Saviastiaa muokattiin kieliopinnoissa, kulttuurien ymmärtämisessä, ihmissuhdehiomossa paikallisten ja lähettitovereiden välillä. Työn näkyvät tulokset eivät olleet ehkä sellaisia kun olisimme toivoneet. Olisihan ollut hienoa raportoida kotimaahan suuremmasta työn edistymisestä.

Ehkä monta kertaa kysyit, kannattiko ja kannattaako tämä kaikki. Muuttuiko mikään? Pitäisikö palata kotimaahan? Olisiko jossain parempia ja pyhempiä työntekijöitä? Jumala valitsee työtovereikseen rikkonaisia astioita, kolhittuja, murtuneita ja vieläpä Jumalan lisää murtamia. Kun olet särjetty, et lähesty toisia kovilla sanoilla heitä rikkoen, kuten eräässä runossa (Anni Korpela) sanotaan:

”Pane hellyys sanoihisi kun puhut,
silloin ne putoavat
kuin siemenet lämpöiseen maahan.
Älä lähesty kovilla sanoilla,
ettet pirstoisi.
Vain kivet kestävät vasaroimista”

Eräs työntekijämme näki kerran kuvan särjetystä vesiruukusta ja sen kantajasta. Ruukku on täynnä halkeamia. Ruukkua tulee täyttää koko ajan. Ruukku ei tietysti pidä siitä, että edes vesi ei pysy sisällä. Hän häpeää rikkinäisyyttään. Onko minulla mitään arvoa? Olisinpa ehjä ruukku. Jos ruukku pääsisi katsomaan taaksepäin, hän näkisi ihmeen. Siellä, missä kannettiin virheettömiä ruukkuja, oli kuiva erämaa. Siellä, missä häntä oli kannettu ja minne vesi valui, sinne on noussut uutta elämää ruukun säröistä vuotavan veden vuoksi.

Jumala tietää, miksi hän on valinnut sinut ja miksi hän on halunnut ja haluaa lähettää juuri sinut. Myös sinut, joka koet tänään olevasi heikko, hauras, rikkonainen, mutta joka haluat silti seurata Jeesusta.

Moni katsoo sinua ylöspäin ihailleen: Onpas siinä hieno lähetystyöntekijä, varmaan ihan eri pyhyyden tasolla kun me tavalliset kristityt. Sinä ajattelet: Voi että, jos he vain tietäisivät, millaisen saviastian Jumalan on valinnut. Eivät he katsoisi ylöspäin. Jos he tietäisivät, lähettäisivätkö edes minua. Olen vain saviruukku, ja varsin rikkonainen ruukku. En ole ehjä vaan minussa on elämän kolhujen tuomia rakoja. Eihän tässä pysyisi edes vesi sisällä. Ehkä valitat Jumalallekin, että hän ei ole kaikkia elämäsi vaikeita asioita parantanut valitessaan, kutsuessaan ja lähettäessään sinut.

Tähän voi olla kaksi syytä. Ensinnäkin, muista Raamatusta Paavalin kokemus. Kukapa ei haluaisi olla hänen kaltaisensa. Suuri lähetyssaarnaaja Paavali kuitenkin rukoili, että Jumala ottaisi pistimen pois hänen lihastaan. Emme tiedä, mikä tuo pistin oli, mutta se toi Paavalille tuskaa. Hän rukoili siitä vapautumista. Mutta Jeesus halusi, että pistin jää. Paavali kirjoittaa (1. Kor. 12:7-9):

”Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan”.

Jeesus haluaa opettaa sinulle, mitä on armo. Se on kova paikka, koska oma minä sanoo, että hengellisen työntekijän pitäisi olla jo päässyt armosta vähän korkeammalle tasolle. Mutta ei ole korkeampaa tasoa kun päästä osalliseksi Jumalan armosta.

Toinen syy, miksi Jumala ei ole korjannut kaikkia saviruukussasi olevia halkeamia on se, että Jumala pääsee toimimaan juuri vajavuutesi kautta. Se, mistä haluat päästä eroon voi olla Jumalan erityinen työväline. Olet kuin ruukku, mistä vesi pääsee vuotamaan.

Minulle lähetystyöntekijänä erityisesti kutsumuksen kriiseissä on ollut tärkeä Hilja Aaltosen runo ”Kysytkö palvelushintaa”.

Lähetystyössä maalliseen historiaan jäävien vaikuttajien nimet ovat vähissä. Lähetystyö on suostumista vähään, askeleemme unohtuvat paikallisilta, uudet ihmiset eivät tunne meitä, joudumme itkemään työssämme vajavuutta, osaamattomuutta ja väärin toimimista. Mutta emme ole Jumalan unohtamia, olemme totelleet hänen kutsuaan viedä evankeliumia maailman ääriin. Ja työ jatkuu vaikka me olemme lähteneet pois.

Kun kylväjä kylvää, pellolla saattavat näkyä kylväjän jalanjäljet, mutta viljan kasvaessa työntekijän jalanjäljet katoavat ja vain Jumalan antama kasvu näkyy.

Kysytkö palvelushintaa, kysytkö kuinka kannattaa.
Nousetko vastarintaan, ellet ajassa arvoa saa.
Riittääkö että saat olla Jumalan vainiolla.
Riittääkö että saat olla Jumalan vainiolla.

Mikä on tuonut sun tähän, mikä on vaikutin lähtöösi sun,
riittääkö ajassa vähän, askeleet unohdetun.
Riittääkö riemuksi Jumalan tie, vaikka se itkuihin vie.
Riittääkö riemuksi Jumalan tie, vaikka se itkuihin vie.

Suurta on kutsumusvyötä kantaa, suurta on hengessä palaa.
Armoa kaikkensa antaa, itkeä itkunsa salaa.
Kerran kerran taivaan kodissa kyynel kyynel on poissa,
Kerran kerran taivaan kodissa kyynel kyynel on poissa.

Riemuiten astukaa työhön, varisee vaipuvat tähkäpäät.
Päivä jo painuupi yöhön, illan hämyssä vielä näät
korottaa kortta arasti hiljaa, korjata Jumalan viljaa,
korottaa kortta arasti hiljaa, korjata Jumalan viljaa.

Lähetystyöntekijänä olet ollut sillanrakentajana Jumalan ja maailman välille. Monella on ollut etuoikeus kertoa pyhää evankeliumia sellaisille, jotka eivät ole sitä koskaan elämässään kuulleet eivätkä olisi koskaan kuulleet ilman sinua.

Moni teistä on nähnyt suuria työn tuloksia, saanut aikaan asioita, joista on kiitetty ja jotka jäävät vaikuttamaan sinun poistuessasi kentältä. Se on Jumalan armoa ja lopulta hänen aikaansaannosta.

Lähetystyöntekijänä olet ymmärtänyt, että voima ei ole sinussa vaan julistamassasi evankeliumissa.

Lähetysjohtajana voisin yksinkertaistaa tehtävänkuvasi kahteen osaan Jeesuksen esimerkin mukaisesti. Hänellä oli sanavarastossaan kaksi suurta sanaa: Tulkaa ja Menkää. Jeesus kutsuu tulemaan hänen luokseen ja olemaan hänen kanssaan. Kun haluat pelastaa toisia, älä kadota kiireessä ja työn imussa omaa sieluasi ja kutsumustasi! Jeesus käskee mennä ja palvella täysillä toisia ihmisiä.

Sinut on lähetetty evankeliumin vuoksi matkaan. Ole uskollinen evankeliumille ja Jumalan sanalle. Se on sanoma, mitä ei löydy mistään tämän maailman uskonnosta eikä maailmankatsomuksesta.

Lähetämme lähetystyöntekijöitä julistamaan evankeliumia kahdesta syystä. Vain sen kautta kadotukseen matkalla olevat löytävät pelastuksen. Te olette ikuisen pelastuksen sanansaattajia. Maailmassa ei ole hienompaa kutsumusta. Toiseksi julistatte evankeliumia Jumalan kunnian vuoksi vaikkei yksikään ottaisi sitä vastaan. Evankeliumin julistaminen on Jumalan ylistämistä. Emme ylistä Jumalaa vain laulamalla ylistyslauluja. Suurta ylistystä on Jumalan suurten tekojen kertominen. Ylistäkää Jumalaa kertomalla Jeesuksen elämästä, kuolemasta, ylösnousemuksesta ja veren voimasta!

Jumala kutsuu meitä uskollisuuteen tehtävässämme.

Kun tästä hetken päästä suuntaan tapaamiseemme, pohdin, miten voisin sinua rohkaista. Siksi kirjoitin pikaisesti tämän kirjeen!

Haluan kiittää sinua palveluksestasi Kansanlähetyksen lähetystyöntekijänä! Haluan kiittää sinua ystävyydestä ja työtoveruudesta.

Haluan rohkaista ennen kaikkea sinua, joka tunnet itsesi väsyneeksi, kamppailet kutsumuksesi kanssa ja olet omien syytöksiesi ja perkeleen syytöksien saartamana kyselemässä: Kannattiko ja kannattaako tämä.

Jos mikä tässä elämässä kannattaa, se on sitoutuminen evankeliumin levittämiseen! Siinä Jumala käyttää saviastioita.

Kun mietin tulevaa kohtaamistamme lähettipäivillä, mieleeni tuli vahvasti juuri tämä saviastia-teema.

Nähdään pian lähettipäivillä, rakas taistelutoveri maailman parhaimmassa tehtävässä!

Mika Tuovinen
lähetysjohtaja
Kansanlähetys

5 kommenttia artikkeliin ”Saviastiana lähetystyössä”

  1. Ja vielä tähän liittyen Jumalan sana kyynellaaksosta ja lähteitten maasta:
    ”Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat! Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla” (Psalmi 84:6-7).

    Vastaa
    • Näin on. Jeesuksen käskyn mukaisesti meidän tulee rukoilla työntekijöitä elonkorjuuseen. Ja on raamatullista sitten lähettää heidät matkaan. Tässä on meille valtavan hieno tehtävä: Julistaa Jumalan kunniaa ja pelastusta Kristuksessa kaikkialla maailmassa.

      Vastaa
    • Hei, lisäsin runoon kirjoittajan Anni Korpelan. Olen matkoilla ja kirjat kotona, joten lähdettä en osaa nyt sanoa. Hyvä muuten, että kommentoit tätä, ja siten huomasin noiden täällä olen. Tekijänoikeussyistä aion poistaa nuo runot täältä pian ja muutan ne vapaamuotoisimmiksi viittauksiksi.

      Vastaa

Jätä kommentti