Tää on mun juttu!

Puhe Evankelistojen yhteyspäivillä Jyväskylässä 14.8.2018

Hyvät evankelistat ja evankelioimisen ystävät! On kunnia osallistua tapahtumaan, joka on merkittävin evankelioimistyön vuosittainen tapahtuma Suomen siionissa. Tämä taitaa olla myös tärkein säännöllinen kristittyjen yhteistä työtä korostava juttu maassamme.

Tässä puheessani osoitan ensin kolme Uuden testamentin kuvausta evankelistasta, sitten pohdin evankelistan tehtävää, kiusauksia ja pääsyvaatimuksia ja lopuksi esitän haasteen Suomen evankelioimisen strategiasta.

MIKÄ ON EVANKELISTA?

Meidän vuoden 1992 raamatunkäännöksessä evankelista mainitaan yhden kerran. Se löytyy Apostolien teoista. ”Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle, ja niin tulimme Kesareaan. Siellä menimme evankelista Filippoksen luo ja majoitumme hänen kotiinsa. Hän oli yksi seitsemästä avustajasta” (Ap.t. 21:8). Filippos on ainoa nimeltä mainittu evankelista Raamatussa.

Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi. Kreikankielisessä Uudessa testamentissa sana evankeliumi on euangelion. Tuossa sanassa on kaksi osaa. Etuliite eu-on monesta muustakin sanasta tuttu kuten vaikka euforia. Tuo eu-alkuliite tarkoittaa hyvää. Sitten on sana angelion, joka tarkoittaa viesti tai sanomaa. Evankeliumi on hyvä sanoma. Verbi evankelioida on euangelizomai, ja se tarkoittaa hyvin uutisten ilmoittamista. Evankelista on siis hyvän sanoman julistaja.

Evankelioiminen on yleinen sana Uudessa testamentissa. Siellä kerrotaan muun muassa, miten enkeli evankelioi paimenille: ”enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra” (Luuk. 2:10-11). Enkeli evankelioi eli ilmoitti suuren ilon Jeesuksesta.

Kun apostolit pääsivät vankilasta vapaaksi he ”julistivat, että Jeesus on Messias”. Tässä sana evankelioida on käännetty ”julistivat”. He evankelioivat väittäen, että Jeesus on odotettu Messias.

Paavali Ateenassa ”julisti evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta” (Ap.t. 17:18). Paavali evankelioi kuuluisassa Ateenassa puhumalla ilosanomaa Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.

Tässä vain muutama esimerkki Uuden testamentin evankelioimisesta. Näissä kaikissa on kolme asiaa: Ensiksi on evankelista eli hyvän sanoman julistaja, toiseksi on sanoma Jeesuksesta ja kolmanneksi on henkilö, jolle puhutaan.

Kun kysytään, kuka on evankelista, vastaan näin: Evankelista henkilö, jolle Jumala on antanut halun kertoa Jeesuksesta niille, jotka eivät vielä häntä tunne.

KOLME UUDEN TESTAMENTIN KUVAUSTA EVANKELISTASTA

Mikä on evankelistan tehtävä? Uudessa testamentissa sana evankelista esiintyy kolmessa eri kohdassa. Efesolaiskirjeen 4. luvussa, Paavalin 2. kirjeessä Timoteukselle 4. luvussa sekä Apostolien teoissa viitataan evankelista Filippokseen luvuissa 8 ja 21. Valitettavasti vuoden 1992 käännöksessä, sana evankelista on kahdesta häivytetty. Sen sijaan esimerkiksi Raamattu Kansalle käännös ja Uuden Testamentin vuoden 1938 käännös kunnioittaa evankelista-sanaa näissä kaikissa. Otan kuitenkin tuon yleisimmän käytössä olevan 1992 käännöksen tässä pohjatekstiksi.

Käsittelen lyhyesti nämä kolme kohtaa:

Efesolaiskirje 4

”Kirjoituksissa sanotaankin:
— Hän [Kristus] nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille.
Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin? Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan. Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat [evankelistat], sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.” (Ef. 4:8-16).

Tämä on yksi kohta kolmesta, jossa Uusi testamentti mainitsee evankelistat. Raamatunkäännöksessä sana evankelista on häivytetty ja sen tilalle on laitettu evankeliumin julistaja. Tämä on huono valinta, sillä jokaisen palveluviran tulee julistaa evankeliumia. Evankelistalla on aivan oma tehtävänsä tässä. Ensin Paavali kertoo Jeesuksen astumisesta maan alimpiin paikkoihin. Tämä viitannee ihmiseksi syntymiseen eli inkarnaatioon. Lopulta Jeesus nousi voittajana taivaita ylemmäs. Hän oli suorittanut voittoisan tehtävän maailmassa. Tuon ajan voittoisat sotapäälliköt toivat sotaretkiltään omalle väelleen saalista ja lahjoja. Myös Jeesus Kristus antaa omalle väelleen, seurakunnalle lahjoja. Yllättävää on, että nämä lahjat ovat seurakunnan virkoja, joista Paavali mainitsee viisi: apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat. Evankelista on Jeesuksen lahja seurakunnalle. Heidän tulee toimia seurakunnassa uskovien varustajina. Tarkoitus on saada koko seurakunta toimimaan evankeliumin puolesta. Tarkoitus on myös kasvattaa seurakunta yhteiseen ja aikuiseen uskoon, joita opintuulet eivät heittele.

Evankelista on Jeesuksen lahja seurakunnalle. Tässä ei mainita, että evankelista julistaisi ei-uskoville vaan uskoville. Evankelistoilla on tehtävä seurakunnan sisäisessä hengellisessä kasvussa.

Paavalin 2. kirje Timoteukselle luku 4

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia [”Tee evankelistan työ”] ja hoida virkasi tehtävät” (2. Tim. 4:1-5).

Paavali kuvaa Timoteuksen työtä Efeson seurakunnan pastorina aika hankalaksi. Seurakuntalaiset ovat taipuvaisia etsimään mielensä mukaisia opettajia. Oppia ei silloin määrää Jumalan sana vaan yleinen mielipide. Tällaisessa tilanteessa Timoteuksen tulee julistaa oikeaa oppia sekä evankeliumia tai kuten toisessa raamatunkäännöksessä sanotaan: ”Tee evankelistan työ”. Kun luopumus valtaa kirkossa tai seurakunnassa tilaa, tarvitaan evankelistoja, jotka opettavat uskovia ja johdattavat ihmisiä uskoon. Herätys voi muuttaa kristikunnan suunnan maassamme. ”Tee evankelistan työ.”

Apostolien teot, luvut 8 ja 21, evankelista Filippos

Kolmas evankelista-sanan käyttö Uudessa testamentissa liittyy Filippokseen. Hänen evankelistan toimestaan kerrotaan kahdessa luvussa.

Otan ensin lyhyen tekstin luvusta 21. Jossa mainitaan, että Filippos on evankelista. Tämä on sama Filippos, joka valittiin luvussa seitsemän seurakunnan diakoniksi. Häntä ei kuitenkaan tule sekoittaa Filippukseen, joka oli yksi Jeesuksen 12 opetuslapsesta. Tämä evankelista Filippos on ainoa evankelista, joka Raamatussa mainitaan nimeltä.

”Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle, ja niin tulimme Kesareaan. Siellä menimme evankelista Filippoksen luo ja majoituimme hänen kotiinsa. Hän oli yksi seitsemästä avustajasta, ja hänellä oli neljä naimatonta tytärtä, joilla oli profetoimisen lahja” (Ap.t. 21:8-9).

Mitä evankelista Filippos teki? Hyvän kuvauksen tästä antaa Apostolien tekojen luku 8, jossa Filippos toimii ensin Samariassa ja sitten Gazaan menevällä tiellä.

”Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, kulkivat seudulta toiselle ja levittivät evankeliumin sanaa [evankelioi]. Filippos tuli Samarian pääkaupunkiin ja julisti sen väelle sanomaa Kristuksesta. Kun samarialaiset kuulivat, mitä hän puhui, ja näkivät ne tunnusteot, joita hän teki, he tulivat sankoin joukoin kuulemaan häntä. Monet vapautuivat saastaisista hengistä, jotka lähtivät heistä kovalla äänellä huutaen, ja monet halvaantuneet ja rammat paranivat. Kaupungin täytti ilo ja riemu.” (Ap.t. 8:4-8).

Tässä oli ensimmäinen kaupunkimissio. Filippos lähti Samariaan, joka ei ollut erityisen ystävällistä aluetta juutalaisille. Mutta evankeliumi synnytti yhteyden ja ilon. Tässä sanoma leviää juutalaisen kulttuuripiirin ulkopuolelle: Ensin Jerusalemiin, sitten Juudeaan ja Samariaan ja lopulta maan ääriin (ks. Ap.t. 1:8). Filippoksen sanomana on Jeesus. Hänen sanojaan seurasivat tunnusteot, joita tultiin katsomaan. Tunnusteot, riivaajien ulosajamiset, halvaantuneiden ja rampojen parantaminen toivat ilon kaupunkiin. Filippoksen ei tarvinnut kysellä, kiinnostaako kristinusko. Kyllä varmasti kiinnosti, kun se toi sekä pelastuksen että avun arkeen.

”Jo pitkään oli kaupungissa harjoittanut noituutta muuan Simon, joka väitti olevansa jotakin suurta ja piti Samarian kansaa ihmetyksen vallassa. Kaikki, pienimmästä suurimpaan, juoksivat hänen perässään ja sanoivat: ”Hän on Suuri Voima, Jumalan voima.” Häntä kuunneltiin, koska hän jo pitkän aikaa oli noitatempuillaan hämmästyttänyt ihmisiä. Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. Jopa Simon itse uskoi, ja hänet kastettiin. Hän pysytteli sitten Filippoksen seurassa, ja nähdessään ne suuret ihmeet ja voimateot, joita Filippos teki, hän oli hämmästyksestä suunniltaan. (Ap.t. 8:9-13)

Tässä paikallinen Samarian julkkisnoita tulee uskoon. Hänen huomionsa herättää tunnusteot, mutta pelastus tulee, kun hän kuulee hyvän uutisen Jeesuksesta.

Kahdeksannen luvun lopussa Filippos johtaa vielä etiopialaisen hoviherran Jeesuksen yhteyteen.

”Herran enkeli puhui Filippokselle: ”Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio.” Filippos lähti sinne. Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra, eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa.
Henki sanoi Filippokselle: ”Mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä.” Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: ”Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?” Mies vastasi: ”Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.” Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään. Kohta, jota hän kirjasta luki, oli tämä:
— Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi,
niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä,
ei hänkään suutansa avannut.
Kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän? Hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.
Hoviherra sanoi Filippokselle: ”Voisitko sanoa, kenestä profeetta puhuu, itsestäänkö vai jostakin toisesta?” Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.
Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: ”Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?” [Filippos sanoi hänelle: ”Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista.” Hoviherra vastasi: ”Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.”] Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.
Kun he olivat nousseet vedestä, Herran Henki tempasi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa. Filippos ilmaantui sitten Asdodiin. Evankeliumia julistaen hän kulki kaupungista kaupunkiin, kunnes tuli Kesareaan” (Ap.t. 8:26-40)

Evankelista Filippos sai enkeliltä käskyn mennä Gazan tielle. Kun hoviherra luki Jesajan kirjan lukua 53, Filippos tiesi, että nyt tulee julistaa Kristusta tuon tekstin pohjalta. Hoviherra tuli uskoon ja kastettiin. Tämän jälkeen Filippos siirtyi toisiin kaupunkeihin julistamaan. Joskus evankelista kohtaa yhden ihmisen, toisinaan suuremman joukon.

Mitä johtopäätöksiä voimme näistä kolmesta raamatunkohdasta tehdä?

• Timoteus oli Efeson seurakunnan johtaja. Tätä kirkkoherra kehotettiin tekemään evankelistan työ. Paimenen piti nuhdella vääriä opettajia ja opettaa itse oikein. Mutta Timoteuksella oli myös evankelistan kutsumus. Tässä on ilosanoma evankelistoille, jotka toimivat pastoreina. Myös paikallisessa työssä voi olla evankelista. Sen sijaan diakoni-evankelista Filippos kulki maata ympäriinsä. Evankelista Filippos on välillä Jerusalemissa, siten Samariassa, kohta hänet tavataan Jerusalemista Gazaan menevällä tiellä kohtaamassa Etiopian hoviherraa, joka tulee uskoon ja kastetaan, sitten evankelista Filippos tavataan myös Asdodissa ja Kesareassa.
• Filippoksen esimerkki osoittaa, että evankelistan julistukseen voi kuulua myös ihmeet.
• Evankelista johtaa väkeä uskoon.
• Kaikki kolme tekstiä osoittavat, että evankelistan työ tähtää paikallisen seurakunnan vahvistamiseen. Uskoontulleet kastetaan ja liitetään seurakuntaan.

Näissä kolmessa tapauksessa, joissa mainitaan sana evankelista, on ainakin kolmenlaisia evankelistoja:

1. Paimen-evankelista, jonka tehtävä oli hoitaa seurakuntaa, julistaa oikein evankeliumia ja Raamattua sekä suojella seurakuntaa vääriltä opettajilta ja opeilta.
2. Efesolaiskirjeen evankelista, jonka erityinen tehtävä on opettaa uskovia siten, että he alkavat arjessa palvella Herraa.
3. Kiertävä evankelista, joka julistaa Kristusta kaikkialla.

Tämä avartaa näkemystä evankelistasta. Jotkut toimivat paikallisesti, jotkut kiertävät ja kaikkien tulee palvella seurakuntaa.

Evankelistan on hyvä tuntea nämä evankelistan kutsumuksesta kertovat tekstit.

EVANKELISTAN TEHTÄVÄ

Evankelistan tulee välittää hyvää sanomaa Jeesuksesta eli evankeliumia. Evankelistan tulee selvittää itselleen mahdollisimman tarkasti, mitä kaikkea tuo hyvä sanoma pitää sisällään. Tämä tarkoittaa teologista työskentelyä. Kun viime vuosisadan merkittävin evankelista Billy Graham arvioi työtään, hän sanoi, että olisi pitänyt julistaa vähemmän ja opiskella enemmän. Evankelistalle on hyödyksi, jos hänellä on käsitys kristikunnan laajasta teologiasta. Evankelista keskittyy sanomassaan osaan siitä. Evankelistan sanoma ei ole koko kristillinen oppi, mutta evankelistan sanoma kuuluu tuohon oppiin.

Evankelistan tulee perehtyä Raamattuun, joka on taisteluaseemme. Evankelista uskoo, että Jumala on puhekykyinen, halukas puhumaan ja että hän on puhunut Raamatussa. Jumalan puhe Raamatussa on luotettava. Koko evankelistan työ perustuu Raamatun luotettavuuteen. Evankelistan sanoman voima ei ole hänessä itsessään, vitseissä, kertomuksissa vaan ennen kaikkea Jumalan sanassa. Kun käytämme työssämme Raamattua ja opetamme ja todistamme sen mukaan, voimme olla varmoja, että puhumme Jumalan sanoja. Evankelistan ei tarvitse käyttää jumalapuheessaan sanoja ”luulenpa”, ”ehkäpä” tai ”voi olla”. Kun evankelistalla on luottamus Raamattuun hän voi käyttää sanoma ”Minä tiedän”, ”Jumala haluaa”, ”Jumala vaatii” tai ”Jumala antaa”.

Evankelista Billy Graham joutui ennen suurta menestystään vuonna 1949 raamattukriisiin. Hänelle osoitettiin ristiriitaisuuksia ja Raamatun jumalakuvan sopimattomuutta nykyaikaan. Graham koki epäilystensä keskellä saarnoistaan puuttuvan yliluonnollisen voiman. Hän kävi taistelua Raamatun luotettavuudesta. Hän lähti epäilystensä kanssa rukoilemaan ja polvistui avoimen Raamattunsa kanssa: ”Herra, tässä kirjassa on monia asioita, joita en ymmärrä. Mutta olet sanonut, että ”Vanhurskas elää uskosta”. Kaiken, mitä olen sinulta saanut, olen vastaanottanut uskossa. Tässä ja nyt otan uskossa vastaan Raamatun sinun sananasi. Otan sen kokonaan, ilman varauksia. Kun siellä on asioita, joita en ymmärrä, en tuomitse kirjaa vaan odotan lisää valoa. Jos tämä on tahtosi mukaista, anna minun saarnata sanaasi auktoriteetilla ja anna auktoriteetin vakuuttaa minut synnistä ja anna minun kääntää syntisiä pelastajan luokse.”
Kuusi viikkoa tämän jälkeen vuonna 1949 Billy Graham aloitti historian kirjoihin jääneen Los Angelesin kokoussarjan. Hän sanoo, että kokoussarjan aikana hän löysi salaisuuden, joka muutti hänen evankelistan tehtävänsä: En enää yrittänyt todistella, että Raamattu on totta. Nyt saarnasin sitä uskossa. Yhä uudelleen sanoin: ”Raamattu sanoo”. Koin olevani ääni, jonka kautta Pyhä Henki puhuu.

Vain Raamatusta tiedämme Jumalan tahdon. Vain Raamattu kertoo ihmisen ongelman eli synnin vakavuuden. Vain Raamattu kertoo ratkaisun. Evankelistan tehtävä on tutkia Raamattua. Billy Grahamista kerrotaan, että hänellä oli useampi Raamattu asunnossaan auki, ja hän ohi kulkiessaan vilkuili niitä.

Evankelistan tulee arvioida opetustaan. Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat” (1. Tim. 4:16). Vielä vakavamman varoituksen opetuksen valvomisesta ja julistuksen sisällöstä esittää apostoli Paavali galatalaiskirjeen 1. luvusta. Siinä Paavali käyttää evankelioiminen verbiä julistuksesta, jota kohtaa Jumalan kirous. Tämä evankelioiminen on tässä käännetty sanoilla ”julistaa evankeliumia”. ”Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme — vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli — hän olkoon kirottu. Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu” (Gal. 1:8-9). Nämä ovat rajuja sanoja. Tämän vuoksi evankelistan tulee itse opiskella sekä arvioida opettajat, joilta hän opetuksensa ottaa. Ja hänen tulee suostua toisten arviotavaksi.

Evankelista on kielenkääntäjä. Evankelista pohtii, miten tuo Raamatun ilmoittama ja teologian tulkitsema evankeliumi käännetään tämän ajan ihmiselle siten, että sanoma ymmärretään ja otetaan vastaan.

Koska evankelista on Jumalan lahja seurakunnalle, hänen tulee rakentaa seurakuntaa, ei repiä sitä. Evankelista on kristittyjen varustaja. Evankelista auttaa uskovia kasvamaan Jeesuksen tuntemisessa, etteivät seurakuntalaiset ole kaikkien opintuulten heiteltävinä. Evankelistan tulee kunnioittaa kutsuvaa seurakuntaa.

Evankelistan tehtävä on rakastaa ihmisiä. Rakastaa niitä joille puhumme ja joita kohtaamme. Tämä rakkaus on Pyhän Hengen lahja, kuten Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä ”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” (Room. 5:5).

Evankelista on vierelläkulkija. Ihmiset eivät ole evankeliumin julistajalle aivopesun tai käännyttämisen kohde. He ovat Jumalalle rakkaita ja lunastettuja. Evankeliumin leviämiselle voi tehdä hyvää hidastaa tahtia, suorittaa vähemmän ja huomata ihmiset lähellämme. Ketä asuukaan naapurustossani, mitä työtoverille kuuluu, lähtisinkö kaverin kanssa kahville ja kutsuisin sukulaiset ja ystävät kylään? Aina ei tarvitse ottaa askeltakaan päästäkseen keskusteluyhteyteen. Joskus pysähdys riittää.

Evankelista on yhteydenrakentaja. Evankelistan tehtävä on auttaa uusi yhteys ihmisen ja Jumalan välille. Monen evankelistan kutsumuksena on myös yhden rakentaminen kristittyjen välillä. Evankelistan sanoman ytimessä on usko Jeesukseen, ja tämä yhdistää koko kristikuntaa katolisia, luterilaisia, ortodokseja, helluntailaisia, vapaakirkollisia, baptisteja ja kaikkia kristittyjä. Tällainen evankelista on valtakunnankristitty.

Evankelistan tehtävä on leikata satoa Jumalan valtakuntaan. Jeesus sanoi: ”Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.” (Joh. 4:37-38). Evankelista esittää kutsun lähteä Jeesuksen seuraan. Evankeliumin julistamiseen kuuluu sekä evankeliumin kertominen että kutsun esittäminen Jeesuksen seuraan. ”Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa” (2. Kor. 5:20). Evankelista haluaa ohjata toisia uskoon. Hän herättää kysymyksen: Minne olet matkalla? Tunnetko Jeesuksen pelastajanasi? Evankelista on kuin kätilö, joka auttaa uuden elämän synnytyksessä.

Evankelista uskaltaa puhua Jeesuksesta. Häntä ei vaivaa Jeesus-allergia. Evankelistan hyvä sanoma liittyy Jeesuksen persoonaan. Siksi evankelistan on rohkeasti syvennyttävä Jeesuksen elämään, opetukseen ja merkitykseen. Jeesus on koko Raamatun keskus ja siksi myös evankelistan sanoman ydin. Puhu rohkeasti Jeesuksesta!

Uusi Tie -lehden päätoimittaja Leif Nummela paljasti kerran, että hänen unelma-ammattinsa olisi se, että pankki palkkaisi hänet kiertämään ovelta ovelle kertomaan ihmisille, että heidän velkansa on annettu anteeksi. Siinä on pieni välähdys evankelistan hommasta.

EVANKELISTAN KIUSAUKSIA

Perinteisesti on väitetty, että hengellisen työntekijän kolme suurta kiusauksen aluetta ovat raha, seksi ja valta. Nämä kaikki voivat pilata myös evankelistan. Jokainen näistä voi muodostua synniksi ja viedä voiman evankelistan työstä. Niistä voi tulla myös maineen menetys, jolloin evankelista ei voi jatkaa työssään.

Evankelistoilla olen tavannut muitakin kiusauksen alueita kuin raha, seksi ja valta. Mainitsen tässä muutaman:

Masennus

Paholaisen yksi suosikkiharrastus on iskeä evankelista maan rakoon. Hän osaa käyttää monia metkuja tässä. Jotkut liittyvät evankelistan persoonaan, ulkonäköön, kykyihin, työhön, aktiivisuuteen, vähäisiin tuloksiin. Evankelistalla on kiusaus masentua, jos sanomaa ei oteta vastaan. Esimerkiksi Vanhan testamentin evankelista-profeetta Jeremian elämää kuvataan Jeremian kirjan luvussa 20. Hän ei nähnyt työnsä tuloksia. Jeremia teki uskollisesti työtä eikä mikään näyttänyt muuttuvan. Oli vaikea aika Jeremia kiroaa jopa oman syntymäpäivänsä. Jeremia itse koki näin, mutta hän oli masennuksenkin keskellä koko Jumalan kansalle siunaukseksi. Pimeyden keskeltä puristuksista voi tulla elämän kirkkaimmat aarteet. Masentuneen julistajan sanat ovat rohkaisuna yli kaksi ja puoli vuosituhatta myöhemmin.

Ahdistukset

Kristityt johtajat ovat kautta historian kokeneet tilanteita, jossa Jumala tuntuu vaikenevan. He pohtivat, onko tämä Jumalan tuomiota synnistä tai jopa Jumalan hylkääminen. Mutta tällainen ahdistus saattaa olla väline, jolla Jumala vetää meitä lähemmäksi. Silloin meidän uskomme voi kasvaa ja luottamuksemme Jumalan sanaan kasvaa. Jumala vahvistaa evankelistan uskoa ja kutsumusta tavalla, joka herättää myös epäilyjä Jumalan olemassaolosta. Tällaisessa sielun pimeässä yössä jäljelle jää kaksi asiaa. Huuto, että älä Jumala hylkää. Lisäksi uskon pohjaksi ei jää tunteet vaan Jumalan sanan lupaukset. Sisäiset ahdistukset voivat olla Jumalan väline uskomme vahvistamiseksi. Mutta evankelistalle raskasta kokea hengellinen yksinäisyys ja Jumalan poissaolo. Jos koet tällaista, se on ehkä Jumalan koulua, jossa hän vetää sinut enemmän riippuvaiseksi itsestään.

Oman syntisyyden kohtaaminen

Evankelistalle suurta murhetta tuo oman syntisyyden ja pahuuden tajuaminen. Ei vain teoriassa vaan ihan oman elämän arjessa. Moni kokenut evankelista ihmettelee, että miksi hän ei näytä tulevan lainkaan paremmaksi uskovaksi. Minun on helppo yhtyä vanhaan toteamuksen, että pyhitys yhä suurempaa armon ja oman syntisyyden kokemista. Tämä ajaa myös Jeesuksen luokse ja armon kokemiseen. Evankelista, joka on saanut paljon anteeksi, rakastaa paljon. Evankelista ymmärtää, että Jumala pelasti hänet syntisenä, Jumala kutsui evankelistaksi syntisen ja evankelista säilyy syntisenä loppuun asti.

Halu olla joku toinen

Evankelistan kiusauksena on halu olla joku toinen, joku kauniimpi, parempi ja tehokkaampi. Mutta evankelistan tulee löytää oma kutsumuksensa. Minä olen ajatellut, että olisi kiva olla lauluevankelista, mutta kun en osaa laulaa. Olen ajatellut, että olisi kiva jos minulla olisi ihmetekojen ja terveeksitekemisen lahjat, että ihmiset täyttäisivät kokoushallit, ja saisi sitten palvella ja julistaa. Mutta kun minulla ei ole. Kun kuuntelen hyviä puhujia, ajattelen, että olinpa tuollainen, joka tuntuu puhuvan ex-tempore niin hyvin. Minä tarvitsen aikaa, jotta voin järjestellä ajatuksiani. Evankelistan tulee löytää oma persoonansa ja kutsumuksensa.

Yksinäisyys

Evankelistan kiusaus voi olla yksinäisyys. Me näemme paljon ihmisiä, puhumme monille, saamme huomiota, mutta moni evankelista on yksinäinen. Missä ovat ystävät, joille voin jakaa asioita. Moni kokee kuin Elia: Minä olen yksin jäänyt jäljelle. Jumala sanoi: On 7000 muutakin (Ks. Room 11:26). Evankelistapäivien yksi tarkoitus on poistaa evankelistojen yksinäisyyttä. Tutustu tällä toisiin lajitovereihin, vaihtakaa osoitteita ja puhelinnumeroita, ottakaa toisianne facebook-ystäviksi.

Anteeksiantamattomuus

Ihmisinä, kristittyinä ja evankelistoina voimme kokea, että toiset eivät ymmärrä kutsuamme. Sitä vähätellään eikä meille anneta mahdollisuutta toimia eikä rohkaista lahjan käyttöön. Joku voi haukkua evankelistan pystyyn. Varsinkin julkisuudessa kokeva evankelista saa kokea väärinymmärrystä, asioiden tietoista vääristelyä ja pahaa puhetta. Jos alamme elämään sen pahan kanssa, mitä meille on tehty, me pilaamme lopulta oman tehtävämme. On vaikea olla ilon julistaja, jos sydämessä on katkeruus toista ihmistä, kristittyä, järjestöä tai kirkkoa kohtaan. Sinä itse tiedät, mitä tai kenelle pitää antaa anteeksi. Anteeksiantaminen on myös päätös. Päätä antaa anteeksi ja ala rukoilla hyvää niille, jotka ovat loukanneet sinua.

EVANKELISTAN KELPOISUUSVAATIMUKSET

Mitä tarvitaan ollakseen ja päästäkseen evankelistaksi? Evankelistaksi pääsee yksinomaan Jumalan armosta. Ensin Jumala vetää armosta pelastukseen. Sitten hän antaa armostaan joillekin kutsun evankelistoiksi.

Historiassa Jumala on kutsunut monenlaisia evankelistoja. Miehiä ja naisia, lapsia ja vanhuksia, pappeja ja maallikoita, neroja ja tavallisia. Usein Jumala valitsee sellaisen, joka ihmisten mielestä ei olisi tehtävään kelvollinen.

Kun Jumala on kutsunut sinut evankelistaksi, hän on kutsunut sinut! Sinä voit oppia paljon toisista evankelistoista, mutta älä yritä olla joku muu. Älä pakota itseäsi jonkun ihailemasi evankelistan muottiin kuvitellen, että evankelistan pitää olla tuollainen kuin tuo toinen. Jumala on kutsunut sinut, jotta se ainutlaatuinen persoona pääsisi valloilleen ja juuri sinunlainen evankelistan työ tulisi toteutetuksi. Laita oma persoona ja lahjat likoon. Evankelistat ovat erilaisia. Myös evankelistan lahja tulee näkyviin eri tavoin eri henkilöiden kohdalla. Siihen vaikuttaa persoona, kutsumus ja elämäntilanteet. Evankelistoilla on erilaisia kutsumuksia kohderyhmänsä suhteen: Jotkut tavoittavat lapsia, toiset naisia tai miehiä, jotkut jakavat hengellistä kirjallisuutta, jotkut evankelioivat facebookissa, jotkut ajamalla toisten kanssa moottoripyörällä ympäri suomea, jotkut ovat kokousevankelistoja toiset henkilökohtaisessa työssä. Toiset teologisesti orientoituneita pohtien teologiaa ja apologiaa. Jotkut rukoilevat ihmisten puolesta kadulla. Jotkut pyytävät kaveria lukemaan kanssaan Raamattua. Jotkut palvelevat ja auttavat ja etsivät kontaktia ihmiseen. Älä yritä olla joku toinen kuin sinä itse, ja älä yritä puristaa itseäsi johonkin muottiin, joka tekee elämästäsi kauhean.

Evankelistan ei tarvitse käydä Jyväskylän Seminaarinmäeltä hakemassa korkeaa filosofista koulutusta. Hänen ei tarvitse puhua monimutkaisesti kapulakieltä, jota ei ehkä itsekään ymmärrä kuulijasta puhumattakaan. Evankelistan sanoman ydin  on yksinkertainen ja selvä:

• Jumala on Luoja ja ihminen löytää elämän tarkoituksen vain elämällä yhteydessä Jumalaan.
• Synti on katkaissut yhteyden, ja jokainen on erossa Jumalasta.
• Jeesus tuli pelastajaksi.
• Jokaisella joka uskoo Jeesukseen, hänellä on ikuinen elämä

Koulutuksesta ei ole haittaa, ja evankelistan on hyvä oppia syventämän evankeliumin ydinsanomaa tuomalla siihen Raamatun pohjalta erilaisia näkökulmia. Evankeliumia voi tutkia syvällisesti ja siitä kertoa hyvin perusteellisesti. Evankeliumin voi kuvata myös lyhyellä tarinalla kuten Jeesus teki kertomuksessa tuhlaajapojasta. Evankeliumi suunniteltiin ennen maailmankaikkeuden luomista, se on samaan aikaan syvällinen ja yksinkertainen ja sen pohdinta ja siitä eläminen lyö ällikällä uudelleen ja uudelleen.

Mutta kyllä Jumalalla on itse asiassa koulu evankelistoille. Hän räätälöi jokaiselle henkilökohtaisen opetussuunnitelman, joissa oppiaineina ovat vaikeudet ja voitot, pettymykset, riisuminen omasta voimasta ja monesti myös evankelistan kutsumuksesta, jotta jäljelle jäisi kutsun antaja.

Ilkka Puhakka, vai kuka sanoi viime vuoden evankelistapäivillä, että kutsumus on sama kuin rakastuminen. Joku asia vaan vetää sinua puoleensa. Silloin voit ajatella vain kutsumistasi. Kutsumus on sekoamista. Pyhä Henki toimii monesti näin. Huomaamme kutsumuksemme siitä, mikä herättää meissä tunnetta.

Toinen vuosi sitten kuultu tärkeä sana oli Petri Välimäeltä. Kun Petri valitteli heikkouttaan, hänelle sanottiin: ”Petri, jos sä et olisi niin heikko, sä et voisi olla heikkojen evankelista”. Niin kun joudumme itse syömään paljon armon leipävartaasta, osaamme pitää sen alhaalla muitakin varten.

Evankelista ei ole supersankari. Usein hän kokee syyllisyyttä ja riittämättömyyttä katsoessaan suurta tehtävää ja omaa elämäänsä. Evankelista saa voimansa samasta armosta ja anteeksiantamuksen sanomasta, jota hän julistaa toisille. Se tekee sanomasta aidon. Evankelistan heikkous voi Jumalan vaakakupissa kääntyä vahvuudeksi, kuten Paavalin elämässä: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 12:9). Tällaiseen evankelistakouluun ei kukaan halua, mutta sinne Jumala monesti vie.

SUOMEN EVANKELIOIMISEN STRATEGIA

Jyväskylässä on tehty Suomen evankelioimistyön historiaa aiemminkin. Vuonna 1799 täällä heräsi Paavo Ruotsalainen, ja siitä sai alkunsa yksi mahtavimmista herätyksistä, mitä tämä maa on kokenut. Taulumäen kirkon lähellä on muistokivi, johon on kaiverrettu sanat: ”Tällä paikalla sijainneessa pajassa Paavo Ruotsalainen vuonna 1799 ensimmäisen kerran tapasi Jaakko Högmanin, jyväskyläläisen sepän, jonka sanat: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen kanssa kaikki: Kristuksen sisällinen tunto”, tekivät hänestä kansamme herättäjän.”

Sanoista alkoi yksi suomen suurimmista herätyksistä, herännäisyys. Uskovat lähtivät liikkeelle, seuroja pidettiin kielloista huolimatta ja myös lähetysnäky vahvistui. Mutta herätys koki takaiskun, kun Kalajoen käräjille viisi pappia ja kymmeniä maallikkoja tuomittiin seurojen pidosta ja lähetystyön tukemisesta.

Jospa täältä Jyväskylästä lähtisi taas jotain uutta liikkeelle. Se voi olla tuore ja rohkea todistus Herrastamme. Se voi olla kristittyjen yhteys. Se voi olla – mitä itse toivon myös – ajatus suomalaisten kirkkojen, järjestöjen ja kristittyjen yhteisestä Suomen evankelioimisen strategiasta, jossa olisi huomioitu sekä seurakunnat, järjestöt ja kaikki kristityt. Toiveeni on, että ajatus yhteisestä evankelioimisen strategiasta maamme hyväksi lähtisi liikkeelle.

Siinä evankelistoilla on oma paikkansa. Mutta tärkeintä on saada koulutettua ja innostettua koko seurakunta eri kirkkokunnista liikkeelle. Rukoilethan, että joku lähtisi tällaista evankelioimisen strategiaa viemään eteenpäin ja että se saisi uskovan kansan liikkeelle. Suomea ei saavuteta vain evankelistojen eikä palkallisten työntekijöiden avulla. Tarvitaan laaja määrätietoinen suunnitelma.

TÄÄ ON MUN JUTTU

Evankelistapäivien teema sanoo: Tää on mun juttu.

Tää

Tää evankeliumin vieminen toisille. Evankelistan ei tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntija. Hänen ei tarvitse osata koko opinkohtien kokoelmaa. Ja vaikka hän osaisikin – mikä on tietysti hyvä asia – hän tietoisesti rajoittaa sanomansa siihen, että yrittää johdattaa ihmisiä ja Jumalan yhteyteen. ”Päivää Jumala, tässä on Pekka ja Maija.” ”Pekka ja Maija tässä on Jumala. Mä haluaisin viedä teidät yhteen. Tutustuttaa teidät toisiinne.”

On

Tämä viittaa tähän hetkeen. En odota tulevaisuuteen tai että pääsen parrasvaloihin. Vaikka oma minä ja ehkä perkelekin väittää, että odota, et ole vielä evankelistaksi sopiva, hetki nousta on nyt.

Mun

Se, mitä evankelistan tehtävästä on kerrottu, koskettaa juuri minua. Voi minua ellen evankeliumia julista. Minun on ryhdyttävä toimeen. Jumala antaa toisille toiset askareet, mutta odottaa, että sinä toimit evankelistana.

Juttu

Evankelistan tehtävä on elämäntehtävä ja kutsumus. Minä lähden viemään hyvää sanomaa.

”Tää on mun juttu!”

Kun sanot näin, ja haluat sitä, olet evankelista. Olet ilosanoman jakaja, Jumalan särkynyt ja säteilevä lahja seurakunnalle ja maailmalle.