Työpaikalla neuvottelimme tuntikaupalla tämän ja ensi vuoden taloustilanteesta sekä tavoitteistamme lähetystyössä. Tämähän on lähetysjärjestön peruspakertamista, mutta nyt tarkastelimme taloudellista totuutta silmästä silmään.
Nyt, ollessani yksin kotona kirjoitan lähetysjohtajan paljastuksina sinulle päällimmäiset pohdinnat.
Kiitollisuus
Jumala on synnyttänyt Kansanlähetys-nimisen lähetysherätysliikkeen. Noin 49 vuotta sitten moni lähti suuren näyn valtaamana hullun rohkeasti liikkeelle. He veivät evankeliumia eteenpäin kotimaassa ja paikallisia Kansanlähetyspiirejä perustettiin.
Suureen näkyyn kuuluivat myös muut kansat. Nostan katsettani korkeammalle tavatessani näitä sankareista, joista suuri osa on jäänyt vailla huomiota. Taivaassa heidät tiedetään. Olen kiitollinen heistä, jotka sydämen palossa lähtivät lähelle ja kauas.
Kiitoksen ansaitsevat myös rukoilevat ja uhraavat kotijoukot. Lähetystyöntekijöitä ei olisi lähetetty ilman heitä.
Murhe
Tänään kiitollisuus ja murhe ovat sekoittuneet mielessäni kuin kaksi villalankaa yhdeksi keräksi.
Painimme koko päivän sen tosiasian kanssa, että rahat eivät riitä näin laajan lähetystehtävän toteuttamiseen pitkäksi aikaa. Miten käy työmme, jonka kautta eri puolilla maailmaa on perustettu seurakuntia ja ihmisiä on tullut uskoon?
Kotimaassa olemme painottaneet evankeliumin kertomista lasten ja nuorten parissa sekä median välityksellä. Joudummeko vähentämään pelastuksen sanoman julistamista? Mitä tulee tehdä toisin ja miten rakenteita tulisi muuttaa?
Tukalan talouden hedelmänä ovat silti monet rukoukset ja avunhuudot Jumalan puoleen.
Toivo
Mielessäni on Vanhan Testamentin Eben-Eser: ”Tähän asti on Herra meitä auttanut” (1. Sam. 7:12). Mekin olemme monta kertaa menneet vaikeiden aikojen lävitse.
Silloin tällöin kuulen puhuttavan kansanlähetysperheestä. Haasteiden aikana perheen yhteys ja huolenpito vahvistuvat. Rukoilemme enemmän ja odotamme Jumalan apua.
Toiseksi toivoa tuo tietoisuus siitä, että emme tee omaa vaan Jumalan työtä. Teemme uskollisesti ja rohkeasti sen, minkä voimme, Jeesusta ja Jumalan sanaa häpeämättä.
Kolmanneksi todellisen toivon näköalan ja halun ahertaa täysillä tarjoaa tieto, että olemme maailman hienoimmassa tehtävässä. Taivaassa on myös niitä, joille me annoimme mahdollisuuden kuulla sanoman Jeesuksesta.
Lähetyskansa pitää lähetystyötä pystyssä
Uskon, että lähetyskansamme pitää lähetystyön tukemista tärkeämpänä kuin sen supistamista. Siksi kirjoitan sinulle suoraan ja pyydän harkitsemaan tukea Kansanlähetyksen lähetystyölle.
Kiitos kun saan tässä olla
Olen kiitollinen kansanlähetysnäystä ja johdatuksesta, että minutkin on vedetty mukaan tällaiseen merkilliseen joukkoon, jonka unelma on, että moni löytää Jeesuksen.
Kirjoitus ilmestyi Uusi Tie -lehdessä 24.3.2016. Otsikkoja sekä lihavointeja lisätty.
Kuten tuossa kirjoitin, rukoilevat ja varoistaan uhraavat kotijoukot ansaitsevat kiitoksen. Työmme evankeliumin hyväksi olisi vähäistä ilman heitä.