Uudenvuoden aattona vuonna 1980 Oriveden kirkkoherra Ilmari Mustoselle luettiin puhelimessa koruttomasti Afganistanin Kabulissa työskentelevää Eeva-siskoaan koskeva sähkösanoma:
”Eeva ja eric ovat Jeesuksen luona löydetty puukotettuina kotoaan stop lapset vahingoittumattomia stop eevan pyynnöstä haudataan kabuliin jumala on kanssasi”.
Eeva Mustonen oli kesällä 1970 kolme kuukautta avustustyössä Afganistanin vuoristossa kiertävän klinikan mukana. Hän näi ihmisten elämän puutteen ja sairaudet sekä mahdollisuuden auttaa heitä. Kutsumus vahvistui kuukausi kuukaudelta. Eeva lähetettiin Afganistaniin vuonna 1972. Hän meni siellä naimisiin hollantilaisen Erikin kanssa, ja heille syntyi kaksi lasta.
Tuntemattomaksi jääneet miehet surmasivat Eevan ja Erikin heidän kodissaan 30.12.1980. Perheen pienet 5- ja 3-vuotiaat lapset huumattiin ja jätettiin eloon. Aamulla lapset löysivät vanhempansa kuolleina.
Tänään on kulunut 7 vuotta kun sain viestin Afganistanista: Kaksi Kansanlähetyksen avustustyöntekijää on surmattu. Seija Järvenpää ja Kaija Martin olivat ystäviäni ja työtovereitani. Muistan tuon päivän hyvin sillä järjestön johtajana kutsuin heti kriisiryhmän koolle, ja pian tiedotusvälineet alkoivat soittelemaan ja tulemaan Ryttylään lähetyskeskuksemme nurmikentille.
Kaija ja Seija matkustivat ensimmäisen kerran yhdessä Afganistaniin vuonna 1998. Heidän työnsä oli avustustyötä köyhässä sotien vuoksi kärsineessä maassa. Seija toimi Heratissa yläyhteisöjen kehittämistehtävissä ja Kaija kansainvälisen avustusjärjestön aluejohtaja. He auttoivat erityisesti naisia: opettivat heille lukutaitoja, alkeellisia kätilön ja eläinlääkärin taitoja. He auttoivat rakentamaan käymälöitä, tukivat koulujen rakentamista, opettivat naisille kaupankäynnin alkeita ja myönsivät pienlainoja, joilla perheiden elintasoa saataisiin nostettua. Kaiken tämän taustalla oli henkilökohtaisen uskon löytäminen Jeesukseen, ja sitä seurannut kutsu köyhien auttamiseen Afganistanissa. Heitä kuljettaneen auton molemmille puolille ajoi aseistetut moottoripyöräilijät, jotka ampuivat Seijan ja Kaijan takapenkille Heratissa aamupäivällä 24.7.2014.
Emme tiedä, miksi tällaista pahaa tapahtuu. Miksi näin tapahtuu Eevan, Erikin, Kaijan ja Seijan kaltaisille, jotka lähtevät auttamaan surkeassa tilanteessa olevia? Jumala tietää. Molempia surmatöitä edelsi ihmeellinen Jumalan läsnäolon kokemus, jonka näiden marttyyrien lähellä olevat ystävät huomasivat.
Eevan ja Erikin, Seijan ja Kaijan elämä on osa kirkkomme historiaa. Se on myös kirkas kutsu meille arvioida omaa elämäämme ja valintojamme. Juuri ennen Afganistaniin lähtöä Seija kysyi ystäviltään kirjeessään: ”Mikä saa minut menemään heidän luokseen?” Seija vastasi itse: ”Todella lyhyesti vastattuna, Raamattu kehottaa niin!”
Rakkaus vaatii tekoja. En voi rakastaa kaukaa. Pitää mennä lähelle. Palveleminen ja auttaminen vaativat aikaa, rahaa, taitoja, tietoja ja henkilökohtaista sitoutumista. Jos uimari on hukkumassa, meidän täytyy hypätä veteen auttamaan häntä. Jos jollain on murhe, tulee mennä hänen luokseen. Jos joku ei ole kuullut Kristuksesta, hänen luokseen tulee mennä ja kertoa. Pelkästä sympatiasta ei ole hyötyä.
Mistä sinut muistetaan taivaassa ja maan päällä? Mihin Jumala kutsuu sinua?
Olkaa rohkeat, pitäkää hyvästä kiinni,
älkää vastatko pahaan pahalla.
Rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja,
auttakaa sorrettuja, kunnioittakaa kaikkia ihmisiä.
Rakastakaa ja palvelkaa Herraa Pyhän Hengen voimassa iloiten.
JAA TÄMÄ
FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN