”Armoa ei Siperiaan”
Ensimmäinen muistoni armosta liittyy koulun äidinkielen tuntiin. Venäjän tsaari oli päättänyt armahtaa rikollisen. Tsaari antoi käskyn: ”Armoa, ei Siperiaan”, mutta kirjuri muutti sen muotoon ”Armoa ei, Siperiaan”. Armahdettu joutui työleirille.
Pappina olen huomannut, että monen kristityn uskonkriisit liittyvät sekä armon että uskon väärinymmärrykseen, painopisteen siirtyessä Jumalan teoista omiin saavutuksiin ja kykyihin elää kristittynä.
Olen itsekin huomannut pohtivani Jumalalle kelpaavuuttani sen perusteella, millaisia muutoksia minussa on tapahtunut. Tällöin alan pohtia Jumalan armon riittävyyttä jollain itseeni liittyvällä. Se johtaa umpikujaan. Jumalan armolupausten jälkeen ei tule asettaa itseeni liittyviä kysymysmerkkejä.
Toki usko tuo muutoksia elämään.
Jumalan Pyhä Henki tekee pyhittävää ja elämäämme muuttavaa työtä meissä ja meidän kauttamme. Sekin on Jumalan armon vaikutusta.
Kysymysmerkkejä Jumalan lupauksiin?
Edellä mainittu kertomus armosta ja Siperiasta on monelle tuttu. Pilkun ja välimerkkien paikalla on joskus väliä.
Joskus teemme Jumalan lupauksiin välimerkkivirheitä. Tyypillistä on sijoittaa niiden loppuun kysymysmerkkejä.
Silloin luulemme, että Jumalan armo ja armahdus ei koske meitä.
Jumalan pelastavasta armosta
Armo on valtavan suuri aihe, jota voi tarkastella monesta näkökulmasta. Yhtäältä koko elämämme ja olemassa olomme on Jumalan hyvää tahtoa, armoa. Uskovassa tapahtuvat muutokset ja Jumalan toiminta meidän kauttamme on hänen armoaan.
Eri kirkkokunnissa armoa lähestytään omista historiallisista näkökulmista. Ne auttavat näkemään Jumalan valtaisan armon eri puolia. Pietari kirjoittaa: ”Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina” (1. Piet. 4:10).
Jumalan armo on moninaista. Tässä joitakin ajatuksia sen pelastavasta vaikutuksesta Raamattuun pohjautuvasta luterilaisesta näkökulmasta.
1. Armon pohjana on Jumalan mielenlaatu.
Armon lähtökohtana on Jumala. Ihmisinä kuulumme hänen luomakuntaansa. Raamattu kertoo alkukatastrofista, syntiinlankeemuksesta, joka toi railon ihmisen ja Jumalan välille. Jumalan ihmisrakkaus ei loppunut vaan hän alkoi valmistaa pelastusta meille. Hän antoi lupauksia pelastuksesta ja Pelastajasta.
Mielestäni nykyäänkin on tärkeää ymmärtää, että Jumalan rakastava mielenlaatu ei ole pelastuksemme ja armahduksemme varsinainen perusta. Tällaista ajatusta kuulee myös kirkossa ja se on yleistä suomalaisessa ”luterilaisessa kansanuskonnossa”.
”Tällainen oli Jumalan ikiaikainen suunnitelma, joka meidän Herramme Kristuksen Jeesuksen oli määrä toteuttaa. Kristuksen omina ja häneen uskoen voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa” (Ef. 3:11-12).
Koska Kolmiyhteinen Jumala rakastaa ja haluaa pelastaa ja elää yhteydessä meihin, hän jostain meille tietämättömästä syystä valitsi Pelastajan. Jumala tuli Jeesuksessa Kristuksessa maailmaan. Jumala syntyi ihmiseksi ja eli meidän keskellämme.
Jeesuksen tähden, häneen uskoen, voimme lähestyä Jumalaa. Tässä näkyy Jumalan rakastava mielenlaatu.
2. Armon perustana on Jeesuksen Kristuksen pelastusteot meidän puolestamme.
Pelkkä Jumalan rakkaus ei riittänyt meidän pelastukseksemme. Rakkaudessaan kolmiyhteinen Jumala antoi Pojan pelastajaksi:
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16).
Ilman Jeesuksen suorittamia pelastustekoja – täydellistä elämää, kuolemaa ristillä ja ylösnousemusta – meillä ei olisi Jumalan armoa ja pelastusta.
Tämän vuoksi kristillinen kirkko ei julista vain ”jumalauskoa” vaan Jeesusta Kristusta tienä, totuutena ja elämänä. Siksi emme häpeä evankeliumia Jeesuksesta.
3. Tämän armon, uskon Jeesukseen, Jumala lahjoittaa armonvälineiden kautta.
Jeesuksen Kristuksen pelastusteot ovat jo suoritettu. Nyt Jumala antaa ne meille uskossa vastaanotettaviksi. Sitä varten Jumala on antanut meille armonvälineitä. Luterilaisessa kirkossa pääarmonväline on Jumalan sana, Raamattu. Muita armonvälineitä ovat kaksi sakramenttia kaste ja ehtoollinen. Nämä kolme kertovat Jumalan täydellisestä armosta Jeesuksessa Kristuksessa, ne tarjoavat ja lahjoittavat Jumalan armon ja anteeksiantamuksen. Usko tarttuu Jumalan armonvälineisiin liittyviin lupauksiin. Usko laittaa niihin huutomerkin, ei kysymysmerkkiä.
Tämän vuoksi kirkoissa julistetaan evankeliumia Kristuksesta, kastetaan ja jaetaan ehtoollista. Ne kaikki tähtäävät samaan: Uskon syntymiseen, kasvamiseen ja hedelmän tuottamiseen.
4. Minut pelastaa yksin usko Kristukseen ei jokin minussa tapahtuva elämänmuutos, tunne tai kokemus.
Jos etsin uskolleni varmuutta itsestäni, teen Jumalan armolupauksiin välimerkkivirheen. Asetan niihin kysymysmerkin. Tällöin en luota täysin Raamatun lupauksiin Jeesuksessa olevasta täydellisestä pelastuksesta, vaan haen varmuutta itsestäni. Silloin uskoni ajautuu ennemmin tai myöhemmin karille.
Tämä pelastuksen merkkien ja varmuuden etsiminen itsestä on ihmiselle luonteenomaista. Se johtaa kuitenkin uskonelämän ankkurin heittämiseen väärään paikkaan. Kun laiva on myrskyssä, ankkkuri heitetään merenpohjaan ei laivan lastiruumaan. Uskon perustaminen meissä tapahtuviin muutoksiin tai tunteisiin on uskon ankkurin heittämistä väärään paikkaan. Se tulee heittää Jumalan varmoihin lupauksiin.
”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” (Ef. 2:8).
Kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen…
Valtavia lupauksia!
Jeesus on lunastuksellaan hankkinut sinulle pelastuksen ja taivasoikeuden. Tämä on lahjaa, jota elämäsi vaikeudet, haaksirikot ja epäonnistumiset eivät voi ottaa pois. Kiitä Jumalaa hänen armostaan Jeesuksessa Kristuksessa. Se on uskoa.
Armon vaikutuksia uskovan elämässä
Usko ja armo johtaa meidät elämään Jumalan lapsina hänen tahtonsa mukaan. Tästä elämän pyhyydestä ja pyhityksestä Titus kirjoittaa (2:11-13):
”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.”
Apostoli Paavali kirjoitti saaneensa elämäntehtävän, apostolinviran, Jumalan armosta.
”minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen.” (Room. 1:5).
Pietari kehotti kristittyjä palvelemaan toisiaan Jumalan antamin armolahjoin ja kutsumuksin (1. Piet. 4:10):
”Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina.”
Jumalan armo on moninainen. Tässä halusin keskittyä ennen kaikkea Jeesuksessa Kristuksessa olevaan pelastavaan armoon:
- Armon pohjana on Jumalan mielenlaatu.
- Armon perustana on Jeesuksen Kristuksen pelastusteot meidän puolestamme.
- Tämän armon, uskon Jeesukseen, Jumala lahjoittaa armonvälineiden kautta.
- Minut pelastaa yksin usko Kristukseen ei jokin minussa tapahtuva elämänmuutos, tunne tai kokemus.
Armo ei kuulu vain uskonelämän alkuun
Jumalan armo Jeesuksessa ei kuulu vain uskonelämän alkuun. Me saamme uskon yksin Jumalan armosta. Senkin jälkeen kristityn elämässä kaikki perustuu armoon.
Armo ei kuulu vain uskonelämän aloittelijoille vaan kaikille. Voimme kasvaa Jumalan armon ymmärtämisessä ja elämän varrella armo saa monia uusia vivahteita. Pietari kehottaakin kristittyjä kasvamaan Jumalan ja erityisesti Kristuksen armossa:
”Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.” (2. Piet. 3:18)
Armossa ei ole parasta ennen päivämäärää eikä se ole Jumalan varastoista loppunut. Jeesuksen armo olkoon meidän kaikkien kanssa. Raamattu päättyy armollisiin sanoiohin (Ilm. 22:21):
”Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.”
TÄTÄ SAA JAKAA
FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN