On pitkäperjantain jälkeinen lauantai. Siksipä mietin, mitä tapahtui Jeesukselle hänen kuolemansa ja ruumiillisen ylösnousemuksen välisenä aikana? Tässä joitakin näkökulmia.
Ruumis oli kalliohaudassa Jerusalemissa. Mutta entä henki ja sielu? Mitä tapahtui yli 30 tunnin aikana?
Neljä evankeliumia eivät kerro tästä ajasta. Siellä kuvataan Jeesuksen hautaus ja sen jälkeen tyhjä hauta sekä Ylösnousseen ilmestymiset.
Pietari helluntaisaarnassaan 50 päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen mainitsee Jeesuksen kuoleman ja tuonelan (Apt. 2:24-27):
”Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää. Sillä Daavid sanoo hänestä: ’Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa; sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.”
Apostolinen uskontunnustus mainitsee, että Jeesus ”kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan”. Jeesus kulki samaa kuoleman tietä kuin toisetkin. Nikaian uskontunnustus ei mainitse tuonelaa lainkaan.
Efesolaiskirjeessä Jeesuksesta kerrotaan näin Psalmia (68:9) lainaten:
”Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille”. Mutta että hän astui ylös, mitä se on muuta, kuin että hän oli astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin?”
Maan alimmat paikat on nähty tarkoittavan tuonelaa, mutta toisinaan myös Jeesuksen ihmiseksituloa eli syntymistä maailmaan (inkarnaatio). Sotien voittajat toivat mukanaan vankeja ja jakoivat lahjoja kansalleen. Paavali myöhemmin luvussa mainitsee, että Jeesuksen lahjat kansalleen (seurakunta) ovat ihmiset: apostolit, profeetat, paimenet, evankelistat ja opettajat.
Ensimmäinen Pietarin kirje kertoo Jeesuksesta näin (1. Piet. 3:18-20):
Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.”
Tämä teksti ei ole helppo. Keitä olivat vankeudessa olevat henget? He voivat olla langenneita enkeleitä (vrt. 2. Piet. 2:4, Juuda 6, 1. Moos. 6) tai ihmisiä, jotka elivät Nooan aikana, mutta hylkäsivät pelastuksen sanoman. Todennäköisesti tässä puhutaan näistä ihmisistä.
Mitä tarkoittaa saarnaaminen? Tässä ei kerrota saarnan sisältöä. Oliko se evankeliumia ja pelastusmahdollisuuden avaamista, lain saarnaa vai voitonjulistusta? Emme tiedä. En pidä todennäköisenä, että tuonelassa olisi annettu vielä mahdollisuus pelastua.
Tekstin tärkein sanoma on se, että Jumala teki Jeesuksen eläväksi ja hän oli aktiivinen toimija. Hän saarnasi hengille, jotka olivat vankeudessa.
Tuonela Jeesuksen opetuksissa?
Jeesuksen opetuksissa tuonela näkyy neljässä kohtaa.
1. Rikas mies ja Lasarus (Luukas 16:19–31)
Jeesus kertoo rikkaan miehen ylellisestä elämästä ja Lasaruksen köyhyydestä. Molemmat kuolevat. Rikas joutuu tuonelaan, jossa hän kärsii tuskaa. Hän näkee Lasaruksen Aabrahamin luona onnellisessa tilassa.
Kuvauksessa rikas mies pystyy keskustelemaan Aabrahamin kanssa ja pyytää häneltä apua liekkien tuskassa kärsimäänsä janoon. Aabrahamin mukaan hyvän ja huonon paikan välillä on suuri juopa, jota ei voi ylittää kummaltakaan puolelta. Lopulta rikas pyytää, että Aabraham lähettäisi jonkun varoittamaan veljiään tuskaan joutumisesta. Aabraham toteaa, että heidän tulee uskoa Raamatun kirjoituksiin – Moosekseen ja profeettoihin – ja tehdä niiden pohjalta parannus.
Tässä tuonela on tietoisuuden paikka ja siellä on erottelu vanhurskaiden ja jumalattomien välillä. Tämän elämän valinnat ratkaisevat kumpaan paikkaan kuoleman jälkeen joudutaan.
Uusi testamentti opettaa, että tämä ei ole vielä ihmisten lopullinen paikka. Viimeisen tuomion jälkeen kohtalona on taivas tai kadotus.
2. Kapernaumin tuomio (Matt. 11:23 / Luuk. 10:15)
Kapernaum oli Jeesuksen toiminnan keskus Galileassa. Hän teki siellä monia ihmeitä, mutta asukkaat eivät kääntyneet. Jeesus sanoi kaupungille ja sen asukkaille:
”…sinä Kapernaum, et suinkaan ole nouseva taivaaseen, vaan sinä joudut alas tuonelaan.”
Jeesuksen hylkääminen tuo tuomion. Se tuli kaupungille, mutta kaupungit eivät joudu tuonelaan vaan ihmiset. Ehkäpä kapernaumilaiset ajattelivat, että heillä on erityinen siunaus, kun Jeesus vaikuttaa heidän keskellään. Tämä siunaus ei auttanut heitä, kun he hylkäsivät Jeesuksen. Tuonela tässä kuvaa Jeesuksen hylkääjien paikkaa.
3. ”Helvetin portit eivät voita sitä” (Matt. 16:18)
Jeesus on Filippoksen Kesareassa. Raamatussa on toinenkin Kesarea Välimeren rannalla. Tämä Filippoksen Kesarea oli pakanallinen alue noin 40 kilometriä Galilean pohjoispupuolella. Tässä Kesareassa oli luola ja sieltä virtaava lähde. Pan-jumalan temppeli oli rakennettu lähteen yläpuolelle. Tuota luolaa sanottiin ”jumalien portiksi” tai ”tuonelan portiksi”. Sitä pidettiin sisäänkäyntinä tuonelaan.
Tuolla Jeesus kysyy opetuslapsiltaan: ”Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?” Lopulta Pietari vastaa: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”. Jesus sanoo: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.”
Tämä sanottiin paikassa, jossa uskottiin pakanallisten tuonelan porttien olevan näkyvissä. Jeesus muistuttaa, että pakanalliset voimat eivät voi estää Jumalan valtakunnan tulemista ja leviämistä. Jumalan valtakunta voittaa lopulta kaikki muut valtakunnat. Myös tuonelan pimeyden ja pahuuden voimat.
4. ”Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet” (Ilm. 1:18)
Jeesus sanoo nämä sanat ilmestyskirjassa. Hän ilmestyy ylösnousseena jo vanhalle Johannekselle. Jeesus on voittanut kuoleman ja tuonelan. Hän on niiden avainten omistaja. Avaimet kuvaavat valtaa ja pääsyoikeutta. Niillä avataan ja suljetaan. Jeesus käyttää näitä avaimia jo nyt, mutta myös viimeisellä tuomiolla.
Kuuluuko tuonelan matka Jeesuksen kärsimykseen vai voittoon?
Liittyykö tuonelassa viipyminen Jeesuksen kärsimykseen ollen jatkoa pitkäperjantain piinoille vai voittoonsa ollen alkusoitto pääsiäispäivälle? Tästä on erilaisia näkemyksiä.
Jeesuksen tuonelaan astuminen on nähty myös hänen kärsimykseensä liittyvänä. Hän tuli osalliseksi ihmisyydestä myös suostumalla kuolleiden sielujen tilaan tuonelassa. Hän koki vielä sielläkin Jumalan hylkäämistä ja yksinäisyyttä. Hän samaistuu ihmisyyteemme tälläkin tavoin. Jeesus meni Jumalan hylkäämänä aivan alas. Hän ei vain kärsinyt ristillä syntiemme tähden vaan meni niin pitkälle kun synnin seurauksena tullut kuolema vie ihmisen.
Toinen näkökulma on se, että Jeesus astui alas tuonelaan voittajana. Hän oli jo ristinkuolemallaan kukistanut perkeleen ja kuolemaan vallan. Hän julisti kuninkaana voittoaan kuoleman valtakunnassa. Jo jotkut varhaiset opettajat uskoivat, että Jeesus otti tuonelasta mukaansa paratiisiin Vanhan testamentin aikana eläneiden pyhien uskovien sielut. Tuonelan matkaa voiton matkana kuvaa Pietarin kirjeen ajatus Jeesusta julistamassa hengille. Jos Jeesus ei mennyt voittajana tuonelaan, hän tuli sieltä ainakin voittajana pois. Hänellä on nyt kuoleman ja tuonelan avaimet.
Lopuksi
Jeesuksen astuminen tuonelaan ei ole helppo opinkohta selvitettäväksi. Kaiken kaikkiaan tuonpuoleisuudesta puhuminen on vaikeaa, mutta onneksi Raamattu antaa siihen selkeyttä.
Kristillisen kirkon historiassa Jeesuksen matkasta tuonelaan on puhuttu ja siitä tuleekin puhua.
Se kertoo Herramme kuoleman jälkeisestä lyhyestä hetkestä. Samalla on oltava varovainen tarkkojen opinkohtien määrittelyyn tai aikataulujen tekoon esimerkiksi sen suhteen, menikö Jeesus heti fyysisen kuolemansa jälkeen paratiisiin ryövärin kanssa vai astuiko hän alas tuonelaan.
Jeesuksen tuonelaan astuminen ja sieltä takaisin tuleminen kertoo sen, ettei elämämme pääty kuolemaan. Jokaisella on sielu. Voi myös sanoa: Me olemme sielu ja meillä on ruumis. Jeesus meni julistamaan sieluille. Sielut odottavat ruumiin ylösnousemusta.
Jeesus julisti tuonelassa niille, joiden nimet olivat ihmisiltä jo unohtuneet. Meitäkään ei muisteta parin sukupolven jälkeen, mutta olemme Jumalan muistissa. Kukaan ei poistu Jumalan mielestä. Hän tietää missä olemme nyt ja kuolemamme jälkeen.
Jesus on voittanut tuonelan ja kuoleman. Hänellä on niiden avaimet. Kun olemme Jeesuksen seuraajia, meidän ei tarvitse pelätä kuolemaa, tuonelaa eikä kadotusta.
”Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”, Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.” (Joh. 11:25-27).
TÄTÄ SAA JAKAA
FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN