Evankelista – älä kätke sanomaasi äläkä persoonaasi

Evankelistan tehtävän olemus on kiinnostanut minua monella tavalla. Evankelistat ovat vaikuttaneet elämäni matkaan. Lapsena kuulin kahdesti Niilo Yli-Vainiota. Halusin häntä kuunnellessani sitoutua tietoisesti Jeesuksen seuraajaksi. Nuorena löysin hengelliseksi ravinnoksi Kalevi Lehtisen opetukset. Kirjastosta löytyi evankelista Billy Grahamin opuksia, joita lukiessa ihmettelin suuria väkijoukkoja. Argentiinalaisen evankelista Luis Palaun elämäkerta myös kosketti.

Myöhemmin olen työskennellyt monien evankelistojen kanssa ja hahmottanut myös omaa evankelistan kutsumustani. Työskentelen Mission Europessa, joka keskittyy nimenomaan evankelioimistehtävään. 

On varmaan tarpeen kertoa, mitä ajattelen evankelistalla, sillä tuolla sanalla on erilaisia merkityksiä. Mainitsen tässä neljä. Kun tässä kirjoitan evankelistasta, tarkoitan viimeistä.

• Evankelista voidaan ymmärtää Uuden testamentin evankeliumien kirjoittajana. Evankelistoja ovat Matteus, Markus, Luukas ja Johannes.
• Evankelista on maallisella puolella yleistyvä ammattinimike. Hän on jonkin tuotteen tai aatteen ilosanoman myyjä tai levittäjä.
• Evankelista voi olla jossain kirkkokunnassa aloittelevan hengellisen työntekijän ammattinimike. Häntä ei ole vielä vihitty pappisvirkaan.
• Evankelista on hyvän sanoman julistaja Jeesuksesta. Hän voi olla pappi tai maallikko, mies tai nainen, lapsi tai aikuinen. Hän voi olla vasta uskon löytänyt tai vuosikymmeniä uskossa ollut. Hän voi olla kirkon johtaja, vaikkapa piispa, mutta myös tavallinen seurakuntalainen. Evankelistan tehtävä on kertoa hyvää uutista Jeesuksesta ja kutsua toisia Jeesuksen seuraan.

Oman evankelistan kutsumuksen hahmottaminen on ollut prosessi. Aina se ei ole ollut helppo tie. Tässä blogikirjoituksessa pohdin:

• evankelistan identiteettiä
• evankelistojen moninaisuutta
• evankelistan malleja (prototyypit)
• evankelistan persoonallista tapaa toimia.

Evankelistan identiteetti

Olen usein kysellyt, mikä on kutsumukseni? Nuorena lähdin vaimoni ja kahden tyttäreni kanssa lähetystyöhön Viroon nuoriso- ja seurakuntatyöhön. Sen jälkeen olen ajautunut erilaisiin johtotehtäviin. Jokaisessa tehtävässä olen tajunnut olevani myös evankelistan tehtävässä ja kutsumuksessa. 

Olen tänne blogiin kirjoittanut aiemmin evankelistan identiteetistä näin:

”Evankelistan tehtävässä on kyse ennen kaikkea identiteetistä. Se on Jumala antama kutsumus, pohjavire palvelutyössä. Jollakin käytännön tehtävänä on opettaa, julistaa, paimentaa, palvella, mutta kaikissa näissä evankelistan kutsumus nousee näkyviin. Evankelistan kutsumuksella voidaan toimia seurakunnan monissa viroissa kuten lapsityössä, nuorisotyössä, diakoniatyössä, pappina, siivoojana, kanslistina, tiedottajana tai piispana. Tämän olen huomannut omalla kohdallani toimiessani eri tehtävissä nuorisotyöstä kristillisen organisaation johtajaksi asti. Vaikka työtehtävät vaihtuivat ja pyrin täyttämään vastuuni hyvin, kaikissa tehtävissä evankelistan kutsumus on tullut näkyviin. Se on enemmän kuin yksittäinen työtehtävä, se on Jumalan antama identiteetti, kutsumus.

Suurin osa evankelistan kutsumuksen saaneista ei ole seurakuntien tai kristillisten järjestöjen palkkalistoilla. He toteuttavat kutsumustaan ammatissaan ja vapaa-aikanaan. Koska se on osa heidän identiteettiään kristittynä, he kokevat ”voi minua, ellen evankeliumia julista” (1. Kor. 9:16).”

Evankelista voidaan nähdä armolahjana. Paavali mainitsee, että Jeesus antoi lahjoja seurakunnalle ja mainitse tässä yhteydessä tehtäviä, joista yksi on evankelista (Ef. 4). Vuoden 1992 raamatunkäännös on valitettavasti kääntänyt tässä sanan ”evankelista” ilmaisuksi ”evankeliumin julistajat”. Kaikkien tehtävä on julistaa evankeliumia, mutta kaikki eivät ole evankelistoja. Tuossa luvussa evankelista on yksi Jumalan armon lahja seurakunnalle. 

Uudessa testamentissa sana evankelista on mainittu kolmesti:

• 2. Tim. 4:5 – kehottaa Timoteusta tekemään evankelistan työn.
• Ap.t. 21:8 – mainitaan nimeltä evankelista Filippus.
• Ef. 4:11 – mainitsee evankelistat Jeesuksen lahjoina seurakunnalle.

Evankelista on hyvän sanoman kuuluttaja. Evankelistan sanoma on Jeesus Kristus ja hänen tehtävänä on auttaa ihmisiä uskomaan Jeesukseen Kristukseen.

Evankelistan monet mallit

Minulla on ollut seurakunnissa ja kristillisissä järjestöissä monenlaisia tehtäviä. Kaikkien niiden keskellä olen kokenut varsinaisena identiteettinä evankelistan tehtävän. 

Minun vaikeutena on ollut myöntää, että olen evankelista. Miksi näin? Edellä mainitut evankelistat kuten Niilo Ylivainio, Kalevi Lehtinen, Luis Palau ja Billy Graham ovat niin suuria roolimalleja, että heidän rinnallaan koen olevani höyhensarjalainen. 

Kirjoitin tällaisesta ”evankelistasyndroomasta” Suomen Viikkolehteen kolumnin. Totesin siinä näin:

”Minun on vaikea mieltää itseäni evankelistaksi, vaikka puhun Jeesuksesta ja esitän kutsun hänen seuraajakseen, opetan evankelioimisen teologiaa ja johdan evankelioimisjärjestöä. Olen liekeissä evankelioimistehtävään liittyvistä aloitteista. Kerron sopivassa tilanteessa uskostani. Olen sydämeltäni evankelista, vaikka tehtäväkenttäni on johtaminen ja opettaminen. 

Miksi sitten on vaikeaa sanoa, että olen evankelista?  Yhtenä syynä on 13 vuotta sitten ikuisuuteen siirtynyt Kalevi Lehtinen. Tai tarkemmin sanottuna mielikuvani siitä, mitä evankelista on. Kalevi oli legendaarinen evankelistan malli. En ole samanlainen, en siis ole evankelista. 

Onhan tuo ajatus hullunkurinen, tiedän sen. Tunteet eivät aina kuuntele järkeä. On helpompi sanoa, että olen pappi, julistaja ja järjestöjohtaja. Evankelistan kohdalla sanat juuttuvat kurkkuun. Ehkä se on joku ”Kalevi Lehtinen -syndrooma” – jos en ole niin kuin hän, en voi olla evankelista?”

Tällainen vertailu on tietysti järjetöntä. Kukin ihminen on ainutlaatuinen persoona.

Jokainen lahja ja kutsumus – myös evankelistan kutsumus – esiintyy eri tavoin riippuen luonteestamme, tehtävistämme, elämän tilanteesta ja mahdollisuuksista.

Evankelistojen elämässä on paljon muuttujia, siksi ei ole kahta samanlaista evankelistaa. Voimme oppia toisiltamme, mutta kunkin tehtävä on löytää oma persoonallinen tapa olla evankelista. Tämä on ollut minulle tärkeä oivallus. 

Evankelistan malleja kirkossa ja kristikunnassa

Olen luterilaisen kirkon pappi. Haluan, että evankelistan tehtävä nousee kirkossa näkyviin. Sitä tarvitaan myös muissa kirkoissa ja kristillisissä järjestöissä. 

Evankelistan mallit ovat erilaisia evankelistan tehtävän ilmenemismuotoja. Näitä malleja tarvitaan muun muassa tämän vuoksi:

• Huomataan saman lahjan rikkaus ja monimuotoisuus. Jumalan armo ja lahja tulee tässäkin eri tavoin näkyviin. 
• Evankelistan persoonallisuus ja elämäntilanne huomioidaan. Emme ole samankaltaisia ja samassa elämäntilanteessa eikä meillä ole samankaltaisia mahdollisuuksia kutsumuksen toteuttamiseen. Myös evankelistan tehtävän hahmotus muuttuu elämän eri vaiheissa, mutta kyseessä on silti sama tehtävä.
• Vältetään ahtaat ja yksipuoliset rooliodotukset. Monesti evankelista nähdään vain saarnapönttöevankelistana, kadunkulman laulajana tai saarnaajana sekä kadulla henkilökohtaista evankelioimista tekevänä. Jokaisen tulee löytää oma persoonalllnen ja luonteva tapa.
• Erilaiset evankelistat eivät ole kilpailijoita vaan evankelistojen erilaisuus täydentää toisiaan ja rakentaa seurakuntaa monipuolisesti. Uuden testamentin kuvaukset evankelistan lahjasta ovat toisiaan täydentäviä.
• Evankelistoilla on usein monia muitakin kutsumuksia ja lahjoja. Kaikki eivät toimi samalla tavoin. Erilaisuutta tulee arvostaa eikä painostaa kutsumusta yhteen muottiin.
• Seurakunnan tulee nähdä evankelistan kutsumuksen monimuotoisuus ja tukea erilaisia evankelistoja. 

Evankelistan mallit

Monilla on mielessään jonkinlainen prototyyppi evankelistasta. Se voi olla karikatyyri tai jonkin arvostetun evankelistan malli.

Haluan murtaa näitä prototyyppejä.

Haluan murtaa, mutta tajuan itsekin kirjoittavani siitä evankelistamallista, jonka olen saanut ja jota myös Mission Europen työssä on valtavirtaa: Yleisön edessä tai sosiaalisessa mediassa vaikuttava evankelista.

Evankelistoja on monenlaisia, mutta heitä yhdistää hyvä sanoma Kristuksesta ja sen kertominen ymmärrettävästi, jotta se voidaan uskoa. 

Evankelistan tehtävän monipuoliseen hahmottamiseen voi auttaa evankelistan tehtävän luokitteleminen malleiksi, jotka tuovat esille kutsumuksen moninaisuutta. Niiden tehtävä ei ole rajata evankelistan tehtävää vaan avata sen valtava moninaisuus ja rinnakkaisuus.

Tällaisia evankelistan malleja voisi olla seuraavat:

Evankelista yhteyden rakentajana

Koska evankelista keskittyy kristillisen uskon ydinsanomaan ja Jeesukseen Kristukseen, hän voi olla yhteyden rakentaja hajallaan olevassa krsitikunnassa. Evankelistan sanoma on ennen kaikkea Jeesus. Tämä persoona ja sanoma yhdistää erilaiset kristityt uskossa ja työssä.

Evankelista on armon välikappaleena

Evankelistan tehtävä on tuoda Jumala armon sanoma kaikkien ulottuville. Moni evankelista haluaa tietoisesti rajata tehtävänsä ja sanomansa tähän. Vaikka he voisivat opettaa laajasti Jumalan valtakunnan salaisuuksia, he rajaavat tietoisesti sanomansa evankeliumiin ja ihmisten voittamiseen Kristukselle. Evankelista keskittyy armon julistamiseen siten, että mahdollisimman moni tulisi siitä osalliseksi.

Evankelista on sanan julistajana

Evankelistan varsinainen kutsumus on evankeliumin julistaminen sekä siihen liittyvä kutsu tai rohkaisu uskoon. Hän osoittaa aina Kristukseen: Katsokaa, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.

Evankelista on seurakuntien palvelija ja rakentajana

Paavali korostaa evankelistan tehtävää myös seurakunnan ja uskovien rakentumisessa. Heidän tehtävä on varustaa kristityt palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin eli seurakunnan rakentamiseksi (Ef. 4:12). Erityisesti seurakunnissa vierailevien evankelistojen tulee palvella kutsuvaa tahoa. Tehtävä on palvella, ei hajottaa.

Evankelista on lähettiläänä

Monet evankelistat ovat kiertäviä sananjulistajia. Heidän on tärkeää muistaa, että monet muut seurakuntavirat ovat paikallisia. Evankelistan on tärkeää tunnistaa erilaisten tehtävien tärkeys ja kunnioittaa toisenlaisia kutsumuksia. On tärkeää, että evankelistalla on jokin taho, joka lähettää hänet, ja jolle hän on vastuussa.

Evankelistan profeettana

Evankelistan profeetalliseen tehtävään kuuluu Jumalan sanoman tuonti kuulijan tilanteeseen. Evankelista ei vain yleisellä tasolla esittele evankeliumia vaan pyrkii uskon syntymiseen kuulijassa. Hän haluaa puhua kuulijan sydämeen, paljastaa heidän hengellisen tarpeen ja kutsua heitä tulemaan Jeesuksen seuraajaksi. Hän kutsuu parannukseen, Jeesuksen seuraan ja rohkaisee uusiin askeliin. Evankelista rukoilee ja toivoo, että moni löytäisi uskossa Jeesukseen Jumalan armon. 

Evankelista sillanrakentajana

Evankellista pyrkii luomaan monenlaista yhteyttä. Hän avaa yhteyksiä ihmisen ja Jumalan välille. Se on evankelistan varsinainen kutsumus. Mutta lisäksi hän on sillanrakentaja seurakutnien, ryhmien ja ihmisten välillä.

Evankelista kutsujana

Eräs evankelistojen erityinen rooli on esittää selkeä kutsu Jeesuksen seuraajaksi. Kutsun esittämisen merkitys näkyy selvästi apostolien julistuksessa, sillä he eivät vain kertoneet Jeesuksesta vaan lisäsivät aina kutsun parannukseen ja uskoon. Evankelista toimii samalla tavoin. Evankelistan tulee olla herkkä ja taitava kutsun esittämisen tavassa. Kiertävien evankelistojen on tärkeää keskustella kutsuvan tahon kanssa, miten kutsu voidaan esittää.

Evankelistalla on monia rooleja

Evankelista voi eri tilanteissa myös vaihtaa rooliaan. Joskus hän toimii erityisesti ilosanoman julistajana, yhteyden rakentajan tai armon sanansaattajana.

Halusin kirjoittaa tämän blogikirjoituksen, jotta näkisimme evankelistan tehtävän moninaisuuden. Se auttaa evankelistoja toteuttamaan kutsumustaan paremmin. 

Evankelistan tehtävää ei voida puristaa yhteen määritelmään.

Se tulee arkitilanteissa esiin eri tavoin. Jossain mallissa evankelistan kutsumuksessa toimiva on johtotehtävissä, jossain seurakunnan eri viroissa, jossain hän lähtee vapaa-aikanaan kadulle kohtaamaan toisia. Jossain evankelista totuttaa kutsumustaan työ- ja harrastusmaailmassa. 

Löydä oma persoonallinen toimintatapasi toimintatapasi ja persoonasi

Nämä erilaiset mallit täydentävät toisiaan ja estävät meitä evankelistan kutsumuksen vääristymisiltä vain joihinkin stereotyyppisiin evankelistoihin.

Haluan nähdä ja tukea monenlaisia evankelistoja, joiden persoonallisuus ja Jumalan antama kirkas tehtävä loistaa kirkkaana.

Tiedän, että evankelistat tarvitsevat tukea ja yhteyttä. Moni kokee, ettei heitä ymmärretä. Moni yrittää työntää itseään sellaiseen malliin, joka ei hänelle sovellu.

Joidenkin pitäsi ottaa oppia nuoresta Daavidista, jolle kuningas Saul halusi antaa omat sotavarusteensa taistelussa suurta Goljatia vastaan.

Saul puki Daavidin ylle oman sotapaitansa, pani pronssikypärän hänen päähänsä ja puki hänen päälleen haarniskan. Daavid sitoi vielä miekan vyölleen. Mutta näissä varusteissa hän ei pystynyt kävelemään, sillä hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt sellaisia. Daavid sanoi Saulille: ”Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan käyttänyt tällaisia.” Ja Daavid riisui ne yltään.” (1. Sam. 17:38-39)

Daavid lähti itselleen sopivalla varustuksella sotaan: linko ja viisi sileää kiveä. Niillä hän voitti Goljatin. 

Evankelistoilla on yhteinen kutsumus julistaa Kristusta pelastajana ja kutsua monia hänen yhteyteensä. Tämä tulee eri evankelistoilla – erilaisilla evankelistoilla – eri tavoin näkvyviin. 

Kirkasta evankelistan kutsumusta – omaasi ja toisten

Teen työtä evankelistojen kanssa. Olen evankelista. Haluan rohkaista evankelistoja.

Suomi ja Eurooppa tarvitsee uutta ja uudenlaista evankelioimista. Tätä tehtävää ei saa jättää vain evankelistoille. Evankelioimisen strategiassa heilläkin on tehtävänsä. Mutta tärkeää on saada kaikki kristityt evankeliumin todistajiksi.

Evankelistoja tarvitaan. Kutsumus ei ole helppo.

Joku hylkää kutsumuksen koska luulee, ettei hänestä ole siihen. Joku on ottanut itselleen esikuvaksi evankelistan, jota haluaa matkia. Voimme oppia toisilta, mutta tärkeintä on löytää oma tapa toimia. Joku kokee yksinäisyyttä tehtävässään. Joku riittämättömyyttä. Joku ajattelee olevansa liian syntinen tai huono evankelistaksi.

Kun Jumala on kutsunut sinut, hän tietää millaisen hän kutsui! Ole rohkea kutsumuksessasi.

Hyvä lukija, olet lukenut tänne asti. Kiitos siitä. Pyydän sinulta esirukousta. Muistathan rukouksessa ja tukien myös meitä Mission Europen evankelistoja. Koemme näitä samoja kiusauksia ja hyökkäyksiä.

Evankelistoille, heidän ystävilleen ja tukijoilleen haluan sanoa: Tehtävässä ei ole kysymys meistä ja meidän hyvyydestämme vaan suuresta sanomasta, mikä meille on annettu kerrottavaksi. Siihen kannattaa sitoutua.

”…tee evankelistan työ…” (2. Tim. 4:5).

TÄTÄ SAA JAKAA

FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN