Pian tulee kaksi vuosituhatta ylösnousseen Herran Jeesuksen Kristuksen antamasta lähetyskäskystä. OLEMME EPÄONNISTUNEET! Tehtävää ei ole vielä toteutettu, sillä sanoma Jeesuksesta Kristuksesta ei ole kuultu vielä kaikkien kansojen joukossa (Matt. 28:18-20). Puhumattakaan siitä, että se olisi julistettu jokaiselle (Mark. 16:15).

Keskeneräinen tehtävä tarkoittaa epäonnistumista. Miksi kristillinen seurakunta on epäonnistunut lähetystehtävässä?

Varoitus jo etukäteen! Tämä teksti on pitkä, ja se kannattaa lukea ajatuksella. Se voi myös muuttaa elämäsi arvoja!

Vaikka lähetystyössä kohtaamme ulkoisia esteitä, lopullinen syy lähetystehtävän keskeneräisyyteen on kristikunnassa itsessään.

John R.W. Stott ilmaisi sen näin:

”Miksi kirkko on epäonnistunut maailman voittamisessa Kristukselle? Voisimme syyttää useita ongelmia, joita kirkko on joutunut kohtaamaan. Mutta todellinen selitys on kirkon sisäpuolella eikä ulkopuolella. Emme ole täyttäneet sitä tehtävää, jonka Jeesus antoi meille, yksinkertaisesti siksi, ettei kirkko koskaan ole tuntenut todellista pakkoa sen tekemiseen.”

Tässä kerron kolme syytä, miksi kristityn tulee sitoutua evankeliumin julistamiseen lähellä ja kaukana. Nämä kannattaa lukea sydän avoimin mielin ja pyytää, että Jumala puhuu näiden kautta.

1. Kuuliaisuus Kristuksen käskylle

Jokaisen neljän evankeliumin lopussa on ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen antama käsky evankeliumin viemiseksi kaikille kansoille ja jokaiselle ihmiselle. Tässä lyhyt yhteenveto lähetyskäskyistä:

Matteus: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”.
Markus: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.”
Luukas: ”Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille.”
Johannes: ”Niin kuin isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.”

Meillä on selvä käsky. Tämä käsky kuuluu jokaiselle kristitylle. Kyse ei ole valinnaisesta tai vapaaehtoisesta tehtävästä kristitylle, vaan Korkeimman käskystä ja kutsumuksesta.

J.I. Packer kirjoitti tästä seuraavasti:

”Evankeliumin julistamisen ja opetuslapsiksi tekemisen käskyä ei koskaan rajoitettu koskemaan vain apostoleja. Nykyisinkään se ei koske vain kirkon pappeja. Se on käsky, joka koskee koko kirkkoa ja siksi jokaista kristittyä yksilönä. Kaikki Jumalan ihmiset on lähetetty toimimaan kuin filippiläiset ja ’loistamaan kuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäen elämän sanaa’…”.

Käsky kristityille on selvä. Jokaisella on paikka lähetystyössä ja evankelioimisessa. Kaikki eivät lähde lähetystyöhön, mutta jokainen voi olla lähettämässä toisia. Evankelioimistehtävässä kotimaassa, jokainen voi kertoa, miksi uskoo.

John Stott tekee Jeesuksen käskystä seuraavan johtopäätöksen:

”Luonnollinen seuraus tästä käskystä on selvä. Ellemme ota aktiivisesti osaa kristillisen todistuksen antamiseen, emme ole vain passiivisia, vaan suorastaan kapinoimme Kristusta vastaan. On silkkaa tekopyhyyttä puhua huulillaan Jeesuksen herraudesta, jollemme välitä hänen evankelioimiskäskystään. Kuuro kristitty on tottelematon kristitty. Kirkko, joka ei suorita lähetystehtäväänsä, syyllistyy luopumukseen.”

Lähetystyön ja evankelioimistehtävän ensimmäinen peruste on kuuliaisuus Herran Jeesuksen Kristuksen käskylle.

2. Rakkaus Kristukselle kuuluvia ihmisiä kohtaan

Kaikki ihmiset kuuluvat luomisen perusteella Jeesukselle. Kolmiyhteinen Jumala rakastaa jokaista.

Jumalan rakkaus on vuodatettu uskovan sisimpään (Room. 5:5). Meidän tehtävämme on rakastaa jokaista ihmistä. Apostoli Johannes kuvaa rakkauttamme näin (1. Joh. 3:17-18):

”Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voi pysyä hänessä? Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.”

Tässä on kolme näkökohtaa kristityn rakkauteen. Tämä rakkaus on Jumalan lahja meille, ja meidän tulee heijastaa sitä teoillamme.

A. Jumalallinen rakkaus näkee ihmisen tarpeen.

”Jos joku…näkee veljensä olevan puutteessa.” Näkeminen edellyttää katsomista.

Emme saa kääntää katsettamme sivuun tai sulkea tosiasioita mielestämme. Itsekkyys estää näkemisen. Joskus voimme teeskennellä, ettemme tiedä ja näe, jotta meidän ei tarvitse toimia. Jumala haluaa antaa meille näkökyvyn, jossa näemme ihmisten hengellisen hätätilan ja tarpeen.

John Stott kirjoittaa:

”Jos me vain ”näkisimme” kristillisyydelle vieraan maailman tarpeen, eikä vain aineellisen vaan myös hengellisen tarpeen, kuinka erilainen reaktiomme olisikaan! Meidän tulisi katsoa ihmisiä Jumalan silmin ja nähdä heidät siten kuin Raamattu kuvaa heitä: nykyisessä tilassaan he ovat ”kuolleita rikoksiinsa ja synteihinsä”, tulevaisuudenkohtalonsa kannalta he ovat ”kadotettuja”. He eivät vielä ole kadotettuja, mutta he ovat tiellä, joka johtaa kadotukseen. Yksi evankelioimisen suurimmista virikkeistä on aina ollut näky kadotukseen joutuvista kansanjoukoista. Me tarvitsemme sen ”näkemistä”. Se ei aina näy päällepäin. Liian usein ihmisten ulkoinen olemus, heidän viehättävyytensä ja iloisuutensa, pettää meidät. Meidän täytyy painua polvillemme ja ”nähdä” mitä Jumala näkee: vaikka ihmiset ovat luodut Jumalan kuvaksi, he ovat hänen vihansa ja tuomionsa alaisia ja matkalla kadotukseen.”

Rakkaus näkee tämän tarpeen, ja synnyttä halua lähteä liikkeelle. Jotkut lähtevät rakkauden syttymisen tähden lähetystyöhön, joku evankelioimistyöhön, monet alkavat rukoilla ja lahjoittavat varoja evankeliumin työhön. He ovat alkaneet nähdä Jumalan silmin.

B. Jumalallinen rakkaus ei sulje sydäntään.

”Jos joku teistä…näkee veljensä olevan puutteensa, mutta sulkee häneltä sydämensä…” Emme sulje sydäntämme ihmisten tarpeilta. Tehtävämme ei ole vain nähdä, vaan tunnemme sisimmässämme toisten tarpeet.

Jeesus näki ja tunsi sääliä yksittäisiä ihmisiä ja jopa kansanjoukkoja kohtaan. Tästä meillä on monia kertomuksia. Jeesus sääli poikansa menettänyttä Nainin leskeä, pitaalisia ja sokeaa Bartimeusta. Jeesus liikuttui nähdessään toisten surun ja kärsimyksen.

Richard Baxter kutsuu meitä näkemään ja tuntemaan sääliä:

”Te ette ole sellaisia kovasydämisiä ihmisiä, vaan säälitte pitaalista, säälitte alastomia, vangittuja ja yksinäisiä, säälitte sitä jota kiusaa ahdistava tuska ja sairaus, ja ettekö sääli tietämätöntä, kovasydämistä syntistä? Ettekö sitten säälisi sitä, jonka täytyy olla suljettu pois Herran yhteydestä?… Mitkä kansanjoukot ympärillämme ovatkaan sokeasti kiiruhtamassa kadotusta kohti – ja sinun äänesi on valittu välikappaleeksi heidän takaisin voittamisekseen!… Niin, Herran tähden ja sieluparkojen tähden sääli niitä ja kiiruhda äläkä säästä vaivojasi, kun heidän pelastumisensa on kysymyksessä.”

C.  Jumalallinen rakkaus toimii ihmisen tarpeen lieventämiseksi

”Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” Rakkaus on aktiivista. Se on toimintaa. Se laittaa meidät liikkeelle myös silloin, kun se maksaa meille paljon.

Kun Jeesus näki ihmisten tarpeen, hänessä heräsi sääli. Sen jälkeen hän toimi. Hän halusi lieventää ihmisten tuskaa. Hän paransi sairaita, ruokki nälkäisiä, antoi näkökyvyn sokeille ja herätti kuolleita. Jumalallinen rakkaus toimii.

Jumalallinen rakkaus toimi jo siinä, kun Jeesus jätti taivaan kirkkauden ja syntyi ihmiseksi. Se näkyi siinä, kun hän antautui kuolemaan meidän syntiemme sovitukseksi. Hän rakasti. Jumalan rakkaus näkyy siinä, että hän lähettää meidät todistustehtävään.

Richard Baxter kirjoitti vaivannäöstämme:

”Oi kuulkaamme näitä Kristuksen väitteitä, kun tunnemme itsemme tylsiksi ja välinpitämättömiksi: ”Enkö minä kuollut heidän edestään, ja sinäkö et kanna heistä huolta? Eivätkö he olleet minun vereni arvoisia, ja eivät he ole sinun vaivannäkösi arvoisia? Enkö minä tullut alas taivaasta maan päälle etsiäkseni ja pelastaakseni kadonneita; ja etkö sinä tahdo mennä viereiselle ovelle tai kadulle tai kylälle etsimään heitä? Kuinka pientä sinun vaivannäkösi ja alentumiseksi ovat verrattuna minun vaivannäkööni ja alentumiseeni? Minä alensin itseni tämän tekemiseksi; sinun kunniasi on saada olla sellaisessa työssä. Enkö ole tehnyt ja kärsinyt paljon heidän pelastuksensa tähden ja enkö halunnut tehdä sinut työtoverikseni, ja sinäkö haluat kieltäytyä siitä vähästä, mikä on sinun tehtävänäsi?”

Ihmisten kadotuksen alaisen tilanteen näkeminen asettaa meille velvollisuuden. Me olemme oppineet tuntemaan Pelastajan ja tien pelastukseen.

Olemme nähneet tarpeen, ja tiedämme millä tyydyttää tuo tarve. Olemme nähneet ongelman, ja tiedämme ratkaisun ongelmaan. Tiedämme kadotuksen todellisuudesta, ja olemme hiljaa.

Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on siunaus ja apu jokaiselle. Siinä on pelastus jokaiselle. John Stott kirjoittaa:

”On paatuneen itsekkyyden huippu pitää tieto evankeliumista poissa niiden ulottuvilta, jotka joutuvat kadotukseen ilman sitä.”

D. Näe, tunne ja toimi

Jumalallinen rakkaus koostuu näistä kolmesta. Kun Jumalan rakkaus vaikuttaa meissä, näemme, tunnemme ja toimimme. Jos ne eivät näy elämässämme, meidän tulee etsiä Jumalalta apua hengellisen elämän uudistumiseksi. Rukoile, että Jumalan Pyhä Henki koskettaa sinua, avaa silmäsi, herättää säälin ja lähdet liikkeelle. John Stott kirjoittaa:

”Me syntiset ihmiset emme voi luonnostamme rakastaa ketään muuta kuin itseämme. Kaikki todellinen rakkaus on Jumalasta, ja siksi voimme etsiä sitä yksin häneltä. Evankeliumi ei tule saarnatuksi kaikille kansoille ja kaikille luoduille, ennen kuin me kristityt olemme niin Jumalan rakkauden valtaamia, että me lakkaamme välittämästä maailman osoittamasta halveksunnasta ja annamme säälin hädässä olevaa maailmaa kohtaan ajaa meidät liikkeelle.”

Evankelioimisen ja lähetyksen suurin este ei ole tässä maailmassa, vaan meidän  kristittyjen rakkauden puutteessa!

3. Kiivaus Kristuksen nimen puolesta

John Stott käyttää kolmannesta evankelioimisen ja lähetystyön vaikuttimesta sanaa ”kiivaus”. Stott määrittelee kiivauden näin:

”Kiivaus on sitä, ettei suvaita kilpailijoita, ja onko se oikeaa vai väärää, riippuu siitä, onko kilpailija laillinen vai ei. Otan esimerkin.
On aina väärin, jos urheilija on kateellinen kilpakumppanilleen, koska hänellä ei ole oikeutta loukkantua heihin. Mutta on ehdottoman oikein, että aviomies tai aviovaimo on mustasukkainen kolmannen henkilön väliin tulon vuoksi, koska puolisot ovat Jumalan edessä luvanneet hylkäävänsä kaikki muut ja kuuluvansa yksinomaan toisilleen avioliitossa. Oikea mustasukkaisuus on ”rakkautta, joka ei suvaitse rakkautensa kohteessa mitään uskottomuutta” (Oxford Dictionary).”

Jeesus osoitti jumalallista kiivautta puhdistamalla juutalaisen uskonnon pyhimmän paikan, Jerusalemin temppelin. Hän kaatoi kauppiaiden ja rahanvaihtajien pöydät. Mustasukkaisuus ja kiivaus liittyvät yhteen. Mustasukkaisuus Jumalan kunnian tähden ”kulutti Jeesuksen” (Joh. 2:17). Siksi hän puhdisti Jerusalemin temppelin.

Paavali kirjoitti korinttilaisille kertoen, että hän ”kiivaili heidän puolestaan Jumalan kiivaudella” (2. Kor. 11:2-3). Hän näki vaivaa korinttilaisten pelastumisen ja uskossa kasvamisen vuoksi.Paavali kertoo roomalaisille, että hänen tehtävänsä on synnyttää uskon kuuliaisuutta kaikissa pakanakansoissa (Room. 1:5). Hänen pyrkimyksensä oli, että kaikki tunnustaisivat ja kunnioittaisivat Jeesuksen nimeä.

Miten jumalallinen kiivaus evankeliumin ja Jumalan kunnian puolesta näkyy meissä? Välitämmekö lainkaan siitä, että Jumalan tunteminen vähenee ja monet elävät piittaamattomina hänestä? Psalmin kirjoittaja toteaa: ”Minun silmistäni vuotavat kyynelvirrat, kun sinun lakiasi ei noudateta” (Ps. 119:136).

Miten suhtaudumme niihin ystäviin ja läheisiin, jotka eivät tunnusta Jeesuksen nimeä? Tuoko meille tuskaa se, että he eivät kunnioita Jeesusta ja ovat matkalla kadotukseen?

John Stott kirjoittaa:

”Into lähetystyöhön syntyy ennen kaikkea kiivaudesta Jumalan ja hänen Kristuksensa nimen puolesta. Ellei meillä ole huolta ystäviemme voittamisesta Kristukselle tai kristillisen kirkon maailmanlähetyksen kannattamisesta, se osoittaa, ettemme vain ole tottelemattomia Kristuksen selvälle käskylle, emme vain välinpitämättömiä Jumalan rakkaudesta, vaan surullisesti vailla asiaankuuluvaa rakkautta Jeesuksen nimeä kohtaan.”

Lopuksi

Tämä teksti perustuu John R.W. Stottin kirjaseen Evankeliumi eteenpäin (alkuteos Motives and methods in evangelism).

Laitan tämän kirjoituksen blogiini, koska tässä tulee ilmi evankelioimistehtävän ja lähetystyön tärkeys.

Olen ollut neljän vuosikymmenen ajan monissa tehtävissä kristillisissä järjestöissä ja seurakunnissa. Kaikkein tärkeintä minulle on ollut evankeliumin julistaminen Jeesuksesta.

Haluan antaa elämäni evankeliumin julistamiseen, ja minun on helppo yhtyä Stottin mainitsemiin syihin. Sitoudun tehtävään, koska:

• Haluan olla kuuliainen Jeesuksen käskylle.
• Haluan rakastaa kaikkia ihmisiä kertomalla heille pelastuksen mahdollisuudesta.
• Haluan kunnioittaa Jeesuksen Kristuksen nimeä ja puolustaa sitä.

Jeesus antoi käskyn mennä, kertoa ja kutsua kaikkia pelastukseen. Mitä sinä teet tämän käskyn kanssa? Miten olet mukana maailman evankelioinnissa? Miten haluaisit olla?