Tässä uusi tuttavuuteni: Herman Alaskalainen. Hän seisoi edessäni Helsingissä kulttuurikeskus Sofiassa Pyhän Viisauden kappelissa. Ja hänellä oli tärkeä sanoma!
Herman (1756-1836) hakeutui 17-vuotiaana Sarovskin luostariin, josta siirtyi myöhemmin kilvoittelemaan Valamon luostariin. Sieltä otti vuonna 1793 ensiaskeleensa ortodoksiseksi lähetystyöntekijäksi Venäjälle kuuluneeseen Alaskaan, Kodiakin saarelle.
Herman kutsuttiin kerran vierailulle Kodiakin satamaan saapuneeseen laivaan. Hän kysyi keskustelun aikana, mikä tuo suurimman onnen ihmiselle. Vastaukseksi tuli muun muassa rikkaus, korkea asema ja kaunis vaimo. Tähän Herman vastasi: Mikä voisikaan olla parempaa, korkeampaa, arvokkaampaa kuin rakastaa Herraa Jeesusta Kristusta, joka loi maailman ja joka kaunistaa, antaa elämää, ylläpitää, ravitsee ja rakastaa kaikkia, ja joka itsessään on rakkaus. Eikö meidän pitäisi rakastaa Jumalaa yli kaiken, asettaa toivomme häneen ja etsiä häntä?
Miten voin rakastaa Jumalaa?
Merimiesten mukaan tämä on selvää, mutta he kysyivät vielä, miten voisivat rakastaa Jumalaa. Herman vastasi: Minä, köyhä syntinen, olen yrittänyt opetella rakastamaan Jumalaa yli 40 vuotta, ja en voi sanoa, että rakastan häntä oikein. Kun rakastamme jotakuta, me aina muistelemme häntä, me haluamme miellyttää häntä jatkuvasti. Päivällä ja yöllä olemme kiinnostuneita hänestä. Mielemme ja sydämemme kiinnostuu rakkautemme kohteesta. Miten rakastat Jumalaa? Käännytkö usein hänen puoleensa? Muisteletko häntä aina? Rukoiletko aina häntä ja pidät hänen käskynsä?
Laivan miehistö myönsi, etteivät tee näin. Silloin Herman sanoi: Siksipä, teidän omaksi hyväksenne ja iloksenne, tehkäämme lupaus: tästä päivästä, tästä tunnista ja tästä minuutista, rakastakaamme Jumalaa yli kaiken ja tehkäämme hänen tahtonsa.
Tästä hetkestä lähtien
Tähän kauan sitten käytyyn keskusteluun liittyy Herman Alaskalaisen tärkeä sanoma. Ortodoksisen Hermanin sanoma on ajankohtainen myös minulle, luterilaisille. Sanomassa ei katsota menneeseen elämään ja eiliseen päivään vaan tähän hetkeen. Se on kutsu pysyvään, ikuiseen onneen ja iloon jokaiselle ihmiselle. Tästä hetkestä lähtien on syytä etsiä ja rakastaa Jumalaa yli kaiken.
Tavatessamme Hermanilla oli tämä tärkeä sanoma kädessään:
Tästä päivästä,
tästä hetkestä,
tästä minuutista,
rakastakaa Jumalaa
yli kaiken.