Tänään on käsitelty – ja asioita päätetty – Japania, Kyprosta, Kreikkaa, Saksaa, Etiopiaa, kehitysyhteistyötä, ihmiskaupan vastaista työtä, jumalanpalvelusten striimausta, Turun kansanlähetyspäiviä, kirkkojen ekumeenisia suhteita, haastateltu tulevaa työntekijää, valittu virsiä äitienpäivän jumalanpalvelukseen, luettu raportteja, pohdittu budjettia, kärsitty huonoa omaatuntoa tekemättömistä jutuista, istuttu Jukan ja Mikaelin kanssa, soiteltu ulkomaille, morjestettu tilintarkastajia. Tätäkin se hengellinen työ on. Paljon puhetta ja istumista. Ja kahvia.
Ristiriita evankelioimis- ja lähetysjärjestössäkin tulee usein siitä, että me puhumme työssämme usein kadotetuista, mutta ei ole aikaa puhua kadotetuille.
Rukoilethan piispojen, kirkkoherrojen, pappien, järjestöjohtajien, piirijohtajien, nuorisotyöntekijöiden, lapsityöntekijöiden, diakonien, nuorisotyöntekijöiden, talousjohtajien, hallintojohtajien, sihteerien, assistenttien, päälliköiden, evankelistojen, apostolien, profeettojen ja muiden puolesta.
Että kaiken kiireen keskellä emme unohtaisi, miksi vaivaa näemme.
Iloitsen, että nyt illan tullen Jumala antaa levon sielulle ja ruumiille sekä ihmeellisesti ravitsee sisintä. Jumala vuodattaa kiitollisuutta sydämeen: saan olla mukana Jumalan suuressa suunnitelmassa ihmisten auttamiseksi ja pelastamiseksi.
Olen saanut kahdenlaista armoa.
Armosta pelastuksen. Sekä armosta taakan, joka on kutsumuksen kokoinen.