Ihmiskunnassa on tapahtumassa jonkin merkillinen muutos. Yhä nuoremman oloiset ihmiset jäävät eläkkeelle.
Tätä ihmettelin viettäessämme Timo Junkkaalan elämäntyön juhlaa.
Tapasin Timon vähän yli 20-vuotiaana ollessani pienen hetken mukana OPKOn työssä. Seurakunnassani aktiivisena isosena ja kesätyöntekijänä tutustuin kristinuskon suureen sanomaan Timon Tunnetko tien? -rippikoulukirjan avulla. Sitten olikin vajaan parikymmenen vuoden Timo-tauko kun Jumalan johdatus vei minut ulkomaille.
Palattuani Suomeen 2010 ja seuraava vuonna aloittaessani Kansanlähetyksen johtajana istuimme Timon kanssa monessa palaverissa.
Millainen kuva Timosta piirtyy mieleeni? Timo haluaa toimia evankeliumin puolesta. Luterilainen ristin teologia ja pietismi (Urho Muroma, Osmo Tiililä, uuspietismi) ovat olleet tärkeitä teologisia vaikutteita. Timo on ollut rakentamassa viime vuosina vahvistunutta viidennen herätysliikkeen yhteyttä. Hänen huolenaan on miten ja mistä uskovat saava hengellistä matkaevästä ja tienviittoja uskon ja elämäntavan kysymyksiin. Timo on ollut vaikuttamassa, että seurakuntavaaleissa Jumalan sanaan sitoutuvia ehdokkaita valitaan päättäjiksi. Hän on lahjakas kirkkohistorioitsija ja teologi. Timo on pystynyt olemaan samaan aikaan lempeä ja tiukka. Hän on ollut vartiomies, jonka ääni Kauniaisista on kaikunut Suomen siioniin teologisten vaarojen uhatessa kristikuntaa. Eräs ystäväni sanoi: Rakkikoiralla ja vahtikoiralla on suuri ero. Rakkikoira haukkuu aina eikä kukaan ota sitä tosissaan. Kun vahtikoira haukahtaa, silloin kuunnellaan ja toimitaan. Timon ääntä kuullaan.
Timo Junkkaalan elämäntyön juhla Suomen Raamattuopistolla oli hieno. Luulen ja rukoilen, että elämäntyö jatkuu vielä eläkkeelle siirtymisen jälkeen.
On hyvä hellittää, laittaa vaihde vaikka vuodeksi vapaalle, katsoa läheisiään ja olla kiitollinen elämästä.
Timo sanoi eilen: ”Kaikki nämä päivät,jotka tulivat ja menivät, enhän minä tiennyt, että se oli elämä.”