Olen iloinnut valtavasti huomatessani eri kaupungeissa kristittyjen johtajien, vaikuttajien ja työntekijöiden yhteisiä kokoontumisia.
Nissä usein jaetaan kuulumisia, suunnitellaan yhteisiä tapahtumisia ja rukoillaan.
Näiden työntekijöille tarpeellisten kokoontumisten rinnalle eri puolilla Suomea on syntymässä paikallistasoille myös ryhmiä, joissa eri kirkkokuntien ja seurakuntien jäsenet kokoontuvat rukoilemaan ja pohtimaan, mitä yhdessä voisi tehdä paikkakunnan parhaaksi.
Suomen väkiluku vuoden 2025 alussa oli 5 638 675 asukasta. Suomessa on 19 maakuntaa, kun Ahvenanmaan itsehallintoalue lasketaan mukaan.
Kuntia on yhteensä 293, joista kaupunki nimitystä käyttää 107.
Maaseutukyliä Suomesta löytyy noin 13000-14000. Tarkkaa kylien määrää ei ole rekisteröity.
Suomessa eri kirkkokuntiin ja seurakuntiin kuuluu noin 65-67 % väestöstä.
Siitä kuinka moni myös uskoo kristinuskon sanoman ja seuraa Jeesusta meillä ei ole tarkkaa tietoa. Taivaassa se tiedetään.
Joka tapauksessa Jeesuksen Kristuksen seuraajia Suomessa on paljon. Erilaisia paikallisia seurakuntia lienee vähän alle 1000. Luterilaisen kirkon seurakuntien sisälle syntyy uusia yhteisöjä.
Seurakuntien lisäksi meillä on kristillisiä järjestöjä, yhdistyksiä ja säätiöitä noin 2000-3000. Niiden joukossa on lähetysjärjestöjä, herätysliikkeitä, opiskelijajärjestöjä ja muita yhdistyksiä.
Halusin aluksi nostaa näitä lukuja esille, sillä moni kristitty kokee olevansa yksin uskonsa kanssa. Tai ainakin ajattelee, että meitä on ihan kourallinen. Joku kokee kuin Elia, joka valitti Jumalalle: ’Herra, minä olen yksin jäänyt jäljelle.’ (1. Kun. 19). Mutta mitä Jumala sanoi hänelle? ’Et ole yksin. Minulla on seitsemäntuhatta, jotka eivät ole kumartaneet Baalia.’
Miten tämän valtavan joukon saisi toimimaan yhdessä kylissä, kaupungeissa ja koko Suomessa?
Kristittyjen tehtävä: Kansan evankelioiminen
Jeesus jätti seuraajille suuren tehtävän. Meidän tulee tehdä kokonaisista kansoista Jeesuksen opetuslapsia (Matt. 28:18-20) ja julistaa evankeliumia jokaiselle luodulle (Mark. 16:15-16).
Tämä käsky asettaa evankeliumin opetuksen ja julistuksen kaikkien kirkkokuntien, seurakuntien ja kristillisten järjestöjen ydintehtäväksi.
Lisäksi jokaisella on tarve Jeesuksen tuntemiseen.
Raamatun selkeän ilmoituksen mukaan jokainen ihminen on Jumalan rakkauden kohde. Mutta myös synnin tähden erossa Jumalasta ja matkalla kadotukseen. Jeesus tuli pelastamaan kadotetut kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Usko Jeesukseen tuo pelastuksen. Ilman uskoa olemme hengellisessä hätätilanteessa.
Ihmisillä on valtava tarve löytää yhteys Jumalaan ja pelastukseen. Lisäksi yksinäisyyden keskellä kaikilla on tarve rakastavaan yhteisöön, jonka seurakunta voi tarjota.
Mitä evankelioiminen on?
Evankeliumi tarkoittaa hyvää sanomaan. Evankelioiminen on hyvän sanoman kertomista. Laaja merkitys voi sisältää koko kristillisen opin. Suppea sisältö on vaikka tämä: Usko Jeesuksen pelastaa. Jos evankeliumi pitäisi ilmaista yhdellä sanalla, se on Jeesus.
Uudessa testamentissa ensimmäisiä evankelistoja olivat enkelit julistaessaan paimenille Jeesuksen syntymästä: ”Minä ilmoitan teille suuren ilon”. Tuossa on sana evankelioida. Minä evankelioin teille iloa.
Jotkut vierastavat sanaa evankelioiminen, sillä siihen on liitetty painostamisen ja tuomitsemisen näkökulmia . Kyse on kuitenkin valtavan ilosanoman julistamisesta. Toki sanomaan liittyy myös vakavuus, Jumalan pyhyys, synnin surkeus ja kadotuksen todellisuus. Mutta ilo on juuri siinä, että meillä on Jeesus, pelastaja.
Kansan evankelioiminen lähtee kotikulmilta
Tehtävämme on kansan evankelioiminen.
Jokaisen kansan uskovat ovat vastuussa oman kansansa evankelioimisesta. Toki mielellämme otamme avuksi kaikki, jotka tulevat meitä auttamaan. Ja lähdemme itse apuun toisaalle.
Koko Suomen tavoittaminen kuulostaa suurelta. Se on kuin norsu, josta ei saa otetta. Kun on kysytty, miten syödään norsu, vastaus on ollut ”pala palalta”.
Tässä on tärkeä vastaus myös meidän maamme haasteeseen.
Yksi tärkeä totuus evankeliumin opettamisessa julistamisessa on tämä:
”Jokaisen paikkakunnan uskovat ovat vastuussa oman paikkakuntansa evankelioimisesta.”
Kaikilla paikkakunnilla on Jeesuksen seuraajia. Miten heidät tuoda yhteen, jotta tämä näky syttyy:
”Meillä on vastuu oman kaupungin hengellisestä tilasta ja ihmisistä.”
”Me olemme vastuussa oman kaupunginosamme ja korttelimme evankelioimisesta”.
”Meillä on tehtävänä oman kylän evankelioiminen”.
Tehtävässä tarvitaan kaikkia. Tämä kertoo uskovien yhteisestä pappeudesta. Ja ensimmäinen tehtäväalue on ihan siinä lähellä, omassa lähipiirissä.
Miten saada kaikki kristityt mukaan yhteiseen tehtävään? Mielestäni tämä lähtee siitä, että otamme Jeesuksen opetuksen kristittyjen yhteydestä tosissamme. Jeesus kehottaa meitä rakastamaan toisiamme. Tämä on jo yksi todistuksen muoto ulkopuolisille (Joh. 13:34-35).
Seitsemän avainsanaa oman paikkakunnan evankelioimistehtävässä
Olen vakuuttunut siitä, että evankeliumin työssä tarvitaan laajaa kristittyjen yhteyttä ja kaikkia kristittyjä.
Mieleeni on noussut seitsemän avainsanaa kansakunnan evankelioimisessa. Nämä sanat ovat Uudesta testamentista löytyviä kreikan kielisiä sanoja.
Käyn ne lyhyesti läpi, mutta niissä riittäisi avattavaa ja käytännön tasolle vietävää valtavasti. Uskon, että nämä voisivat auttaa seurakuntia ja järjestöjä oman alueen tavoittamisessa.
Agape – rakkaus.
Koinonia – yhteys.
Proseukhe – rukous.
Diakonia – palvelu.
Kerygma – rukous.
Martyria – Elämäntapa.
Pistis – Uskonrohkeus.
Mieti miten omalla paikkakunnallasi voisit toteuttaa näitä?
1. Agape – Jumalallinen itsensä uhraava rakkaus.
Jotta voisimme tehdä jotain yhdessä, meidän tulee löytää ja hyväksyä toisemme. Agape-rakkaus näkee toisen kristityn Jeesuksen ystävänä eikä kilpailijana.
Katso kaikkia Jeesuksen seuraajia veljinäsi ja siskoinasi. Minulla on viisi vanhempaa sisarusta. Me olemme erilaisia, mutta me muodostamme yhden perheen. Jumalan perheessä on erilaisuutta. On myös erilaisia mielipiteitä. Agape antaa arvoa toisille myös heidän erilaisuudessaan.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että puhut hyvää toisista uskovista ja etsit yhteyttä heihin. Kutsu toisia kristittyjä syömään ja rukoilemaan yhdessä. Rakkaus sisältää myös anteeksiantamisen. Olemme puhuneet toistamme pahaa ja pitäneet toisia huonompina kristittyinä. Rakkaus etsii toisten parasta ja yhteyttä.
Miten voit osoittaa agape-rakkautta paikkakuntasi toisille uskoville?
2. Koinonia – Kristittyjen yhteys.
Jos agape on rakkauden perusasenne, niin koinonia on rakkauden kristittyjen yhteydessä näkyvä muoto.
Uskallamme tulla yhteen ja elää yhdessä.
Miten tämä voisi näkyä paikallistasolla?
Tämä voi tulla näkyviin yhteisenä rukouksena oman paikkakunnan puolesta kun kristityt yhdessä kokoontuvat rukoilemaan. Voimme myös kokoontua yhdessä lukemaan Raamattua tai opiskelemaan Raamattua. Kaikkia opillisia eroja ei tarvitse ratkaista. Voimme sanoa: ”Ai sinä näet tämän asian noin. Minä ajattelen näin.”
Perinteinen koinonian muoto on ollut yhdessä syöminen kodeissa tai seurakuntien tiloissa tai ravintoloissa. Syöminen luo yhteyttä. Raamatussa yhdessä ruokailu on vahva yhteyden ja toisen hyväksynnän merkki.
Koinonia sisältää erilaisuuden hyväksymisen ja toisista iloitsemisen. Kristuksen ruumiissa on erilaisia jäseniä, kutsumuksia ja tehtäviä. Ymmärrämme, että kaikilla on oma paikkansa.
Koinonia yhteydessä hyväksymme toisemme veljiksi ja siskoiksi.
Iloitsen että monissa kaupungeissa on syntynyt kristillisten seurakuntien ja järjestöjen työntekijöiden yhteisiä tapaamisia, joissa keskustellaan ja tutustutaan toisiin.
Täällä voidaan myös pohtia yhdessä sitä, mikä on riittävä opillinen pohja yhteistyölle. Mitä tiukempi pohja valitaan, sitä todennäköisemmin moni uskova, ryhmä ja seurakunta putoaa pois. Silloin ei ole enää kyse kristittyjen yhteisestä verkostosta ja työstä. Mutta evankelioimiseen liittyy aina jonkinlainen sanoma ja teologia. Aina jonkinlainen käsitys ihmisestä (antropologia), Jumalasta (teologia) ja pelastuksesta (soteriologia). Siksi keskustelu näistä on tärkeää, kun toimimme yhdessä.
Tärkeää on myös keskustelu yhteistyön muodoista omalla paikkakunnalla. Jos vedämme kristittyjen yhteisen toiminnan teologisen linjan tiukalle, pudotamme toisia pois verkostosta. Jos luomme liian yksityiskohtaiset käytännön mallit työhön ja vaadimme toisia toimimaan meidän oman kutsumuksemme mukaisesti, toimimme tyhmästi.
Jumala on antanut seurakunnilleen erilaisia kutsumuksia ja toimintatapoja. Jos pakotamme tiettyihin toimintatapoihin, menetämme yhteyden ja yhteistyön.
Koinonia ja agape – yhteys ja rakkaus – on perusta, jonka pitää olla kunnossa, jotta voimme tehdä yhdessä jotain. Nostan tähän kolme asiaa: Proseukhe, diakonia ja kerygma.
3. Proseukhe – Yhteinen rukous.
Yhteinen rukous liittyy yhteyteen. Kun olemme löytäneet kristittyjen yhteyden, voimme rukoilla yhdessä. Yhteinen rukous taas vahvistaa yhteyttä. Emme voi puhua pahaa niistä, joiden kanssa olemme rukoilleet.
Kunkin paikkakunnan uskovat voivat kokoontua säännöllisesti rukoilemaan oman paikkuntansa puolesta. Rukoilemme päättäjien, koulujen, yritysten, seurakuntien ja jokaisen asukkaan puolesta.
Rukous vahvistaa yhteyttä. Kun rukoilemme ”Isä meidän” tunnustamme toisemme siskoiksi ja veljiksi. Rukouksessa olemme samalla tasolla ja samassa tilanteessa Jumalan edessä.
Yhteisessä rukouksessa voi löytyä Jumalan johdatus evankelioimistehtävään. Apostolien teot kertovat, että kun Antiokian seurakunnan johtajat rukoilivat ja paastoivat, Pyhä Henki ohjasi heitä toimintaan, josta alkoivat Paavalin lähetysmatkat (Ap.t. 13).
Säännöllisen yhteisen rukouksen lisäksi voidaan järjestää vuosittaisia rukouspäiviä ja tapahtumia kuten Kristuspäiviä.
Rukous voi lisäksi olla kunkin omaa rukousta paikkakunnan ja sen asukkaiden puolesta. Lisäksi uskovat voivat jalkaantua rukoilemaan paikkakunnan asukkaiden puolesta: ”Saanko rukoilla sinun puolestasi?”
4. Diakonia – Palvelu ja hyvän tekeminen.
Diakonia on agapen ja koinonian seuraus. Palvelu on rakkauden ja yhteyden kädet ja jalat, jolla rakkaus tulee näkyväksi paikkakunnalla.
Jeesus ei vain julistanut, vaan hän auttoi ja paransi.
Voit kysyä toisten uskovien kanssa omalla paikkakunnallasi: Ketkä tarvitsevat meitä? Ketkä ovat yksinäisiä, heikkoja, syrjään jääneitä? Ketkä tarvitsevat käytännön apua kuten lehtien haravoimista, polttopuiden tekoa, apua lumitöissä tai lastenhoidossa? Voisimmeko siivota kaupungin puiston tai osallistua ruokakassien jakamiseen?
Diakonia on myös ystävyyttä ja yhden etsimistä alueen asukkaisiin. Kristittyjen palveleva rakkaus on puhutellut toisia alusta alkaen:”Katsokaa, kuinka he rakastavat toisiaan – ja palvelevat meitä.”
5. Kerygma – julistus.
Agape kertoo rakkaudesta, koinonia yhteydestä ja diakoniassa on palvelevat kädet. Kerygma on sitä, että evankeliumi kerrotaan ääneen.
Voit omalla alueellasi toisten uskovien kanssa miettiä, mitkä ovat parhaat tavat siihen, että kaikki ihmiset paikkakunnallamme tuntisivat evankeliumin perusasiat.
Nuorta lähestytään eri tavoin kuin vanhempaa. Pienessä kylässä toimitaan eri tavoin kuin kaupungissa.
Miten varustatte uskovia kertomaan oman kertomuksen uskon merkityksestä? Millaisia julkisia tapahtumia pieniä ja suuria kannattaa järjestää.
Alusta alkaen evankeliumia on kerrottu yksityisissä keskusteluissa että julkisena julistuksena. Molemmat ovat tärkeitä. Miten hyödyntää sosiaalista mediaa evankeliumin kertomuksessa? Miten tehdä kaikkea tätä yhdessä eri seurakunnista ja järjestöistä tulevien kanssa?
Miten sovimme yhdessä kristittyjen kanssa, mitä julistamme ja keskustelemme julistuksen sisällöstä etukäteen niin, että siitä on yhteisymmärrys eikä julistus riko yhteyttä vaan rakentaa sitä?
6. Martyria – Kristillinen elämäntapa.
Jos kerygma on ääneen lausuttu evankeliumin sanoma, martyria on kristittyjen elämän todistus arjen keskellä.
Martyria tarkoittaa todistusta, josta meille tulee sana marttyyri.
Uskovien arkea ja elämäntapaa seurataan.
.Moni uskostaan kertova on ottanut lähtökohdakseen Raamatun kohdan, mikä kertoo apologiasta, uskon puolustamisesta. Pietari kirjoittaa: ”vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla” (1. Piet. 3:15). Alkukielellä vastaamisen kohdalla on apologiaan littyyvä sana. Tehtävämme ei ole ainoastaan antaa oikeaa vastausta vaan tässä korostetaan myös kahta kohtaamisen ja vastaamisen tapaa: sävyisyys ja pelko. Mitä nuo tarkoittavat? Sävyisyys (prautees) tarkoittaa lempeyttä, nöyryyttä ja maltillisuutta. Aggressiivisuudelle ja hyökkäävyydelle voi joskus olla paikkansa, mutta siihen tässä ei kehoteta. Pelko (phobos) ei ole ihmisen vaan Jumalan pelkoa eli kunnioitusta. Tiedostamme olevamme korkeimman asialla suuressa tehtävässä.
Paikkakunnillamme se tarkoittaa, että seurakunnat ja uskovat ovat selkeästi sanomansa takana myös silloin kuin se kohtaa vastustusta tai pilkkaa. Samoin yksittäiset uskovat.
Emme peittele sitä, että olemme uskovia.
Sitoudumme viemään evankeliumin kaikille alueemme ihmisille, vaikka sitä vastustettaisiin tai se ei olisi suosittua.
Martyria on kristillisen todistuksen antamista omalla esimerkillä. Myös kristittyjen yhteys voi näkyä todistuksena koko kylälle tai kaupungille.
Jos kerygma on sanoma evankeliumista, martyria on sitä, että muut näkevät elämästämme kristillisen todistuksen. He näkevät toivottavasti sen, että todella uskomme sanoman ja toimimme arjessa sen mukaisesti.
7. Pistis – Usko.
Sanalla pistis on Uudessa testamentissa monia merkityksiä kuten usko Jumalaan ja uskollisuus Jumalalle.
Tässä ajattelen sanaa sellaisena uskona, että Jumala haluaa tehdä jotain uutta paikkakunnillamme ja koko Suomessa.
Sana esiintyy tässä merkityksessä Heprealaiskirjeen 11 luvun alussa. “Uskohan on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” (Hebr. 11:1). Tuossa luvussa kerrotaan niistä uskon sankareista, jotka uskossa tekivät suuria tekoja Jumalalle.
Siellä mainitaan Nooa, joka teki aivan hullulta näyttävän teon rakentaesaan arkin. Aabraham jätti turvatun elämänpiiriin ja lähti Jumalan kutsumana kohti tuntematonta maata. Mooses johdatti kansan meren yli. Kansa kaatoi Jerikon muurit. Siellä mainitaan monia muitakin.
Tässä usko ei ole henkilökohtaista Jeesukseen turvautumista vaan kykyä nähdä se, mitä Jumala haluaa tehdä.
Tällainen usko näkee Jumalan mahdollisuuksia.
Kuolleet luut voivat herätä (Hes. 37) ja autiomaahan voivat tulla virtaavat vedet (Jes. 43:19). Ihmisiä voi tulla paikkakunnillamme paljon uskoon. Uskovat voivat löytää keskinäisen yhteyden.
Pistis-usko katsoo Jumalan uusiin tekoihin. Ei vain jossain Afrikassa vaan ihan täällä meidän kylissä ja kaupungeissa.
Suomessa kyliin ja kaupunkeihin voi syntyä oman paikkakunnan hyväksi syntyviä ryhmiä, kun JOKU lähtee liikkeelle uskoen, että omassa kylässä, koulussa tai kaupungissa voi tapahtua jotain uutta.
Kun usko herää, hän lähtee liikkeelle kokoamaan joukkoja ja kertomaan näystä. Hän näkee, että Jumala haluaa ja voi tehdä jotain uutta. Siksi hän haluaa ensin tuoda kristityt yhteen rakastamaan, rukoilemaan ja toimimaan yhdessä.
Askeleita eteenpäin
Tuossa on seitsemän avainsanaa, jotka voivat auttaa paikallisten ryhmien syntymisessä. Aina tarvitaan joku aloitteen tekijä, joka alkaa luomaan yhteyttä ja levittämään näkyä kristittyjen yhteyden ja evankeliumin todistuksen vuoksi.
Tarvitaan joku joka lähtee liikkeelle. Joku joka kutsuu toisia rukoukseen ja pohtimaan, mitä voimme tehdä yhdessä.
Ensin tarvitaan palava sydän, joka sanoo: Olen valmis tällaiseen haasteeseen. Etsin jonkun toisen omalla paikkakunnallani, jonka kanssa toteutan tätä.
Toiseksi, etsikää yhteyttä oman paikkakunnan uskoviin, seurakuntiin ja kristillisiin järjestöihin.
Kolmanneksi, aloittakaa yhteisen tapaamiset, jossa tutustututte toisiinne, unelmoitte ja rukoilette. Voitte pohtia, mitä mainitsemani seitsemän avainsanaa voisi merkitä teillä.
Neljänneksi, tehkää jotain yhdessä. Vaikkapa Kristuspäivä, evankelioimiskoulutus, missio, raamattutapahtuma tai mitä tahansa.
Viidenneksi kertokaa toisillekin, mitä on tapahtunut ja pyrkikää samaan ryhmiä muillekin paikkakunnille.
Tässä maassa on paljon Jeesuksen seuraajia. Nyt tarvitaan yhteistä rukousta ja työtä.
Uskon, että nyt on aika kristittyjen yhteyden ja yhteisen todistuksen antamiseen omilla paikkakunnillamme ja koko maassa.
Uskon, että tämä paikkakuntakohtainen jokaisen kristityn tehtävää ja kristittyjen yhteyttä korostava näky on Jumalan antama näky maamme evankelioimisessa.
Kunkin paikkakunnan kristityt ovat vastuussa oman paikkakuntansa evankelioimisesta eli hyvän sanoman kertomisesta kaikille ja heidän kutsumisesta Jeesuksen ja seurakunnan yhteyteen.
TÄTÄ SAA JAKAA
FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN