2024 heinäkuu – Tänään taas varmalla perustalla

Ystäväni ja työtoverini,

Suomen ja Viron kulttuuriin on tullut yritys katkasta juurtemme kristilliseen historiamme.

Virossa tämä koskee myös kuorolaulua. Virossa valtavilla laulujuhlilla tuhannet kuorot kokoontuvat yhteen. Viron vanhin sekakuoro on vuonna 1794 perustettu Kambjan kirkkokuoro. Se perustettiin herrnhutilaisen herätyksen hedelmänä. Tämä herätys synnytti rukoushuoneita, joissa laulettiin paljon uusia hengellisiä lauluja ja perustettiin laulukuoroja.

Olin juhannuksen jälkeen viikon Virossa, jossa osallistuin Kirkko- ja laulupäiville. Minua pyydettiin puhumaan Evankelisen lähetysyhdistyksen Tero Ruotsalan kanssa iltatapahtumissa viidessä Viljandin rovastikunnan kirkossa. Kirkkopäivillä minulla oli opetus lähetystyön ja evankelioimisen tilanteesta. Virossa on aina tunteikasta tavata 29 vuoden aikana tutuksi tulleita.

Jeesuksesta laulan

Pian Virosta saapumisen jälkeen osallistuin Kansanlähetyspäiville. Minua oli pyydetty puhumaan lauantai-illan ylistysiltaan, jonka musiikista vastasi Pekka Simojoki ja EtCetera. Etukäteen päätimme, että ilta päättyy esirukouspalveluun. Illan aiheena oli Jeesuksesta laulan. Emme laula vain äänellämme vaan koko elämämme arjessakin tulee olla Jeesuksen ja kolmiyhteisen Jumalan ylistystä. Lisäksi Herran omat laulavat kerran taivaassa Karitsan virttä.

Puheessani oli kolme muutokseen tähtäävää kohtaa. Kutsuin niiden mukaisesti esirukouspalveluun:

• Ensimmäinen kutsu oli sille, joka kaipasi sisälle tietoiseen uskoon.
• Toinen kutsu oli sille, joka on lähtenyt kauaksi Jeesuksesta ja haluaa tehdä uusintastartin uskonelämässään.
• Kolmas kutsu oli kaikille, mutta erityisesti nuorille. Kutsuin sitoutumaan Jeesuksen seuraamiseen ja sanomaan hänelle: Menen minne, sinä tahdot viedä. Teen, mitä sinä haluat, minun tekevän. Annan elämäni ylistyslauluksi sinulle. Haluan seurata ja palvella sinua.

Annoimme rukouspalvelulle mielestämme paljon aikaa (45 min), ja samaan aikaan Simojoki ja EtCetera lauloivat. Kuitenkin kun tuli illan päätöksen aika klo 23, rukouspalvelu oli osittain vielä käynnissä. Kuulin, että kaikkiin kolmeen kutsuun vastattiin. Kiitos Herralle!

Joka uskoo ja kastetaan

Kansanlähetyspäivien jälkeen alkoi 13 päivän rippileiri. Sportti-riparin ryhmämme ei ollut kovin suuri, vetäjineen ja isosineen 21 henkeä.

Mikä onkaan mahtavampaa kuin opettaa nuorille kristinuskon perusteita ja samalla rohkaista heitä antamaan elämänsä Jumalan käsiin ja käyttöön. Kolme asiaa ilahdutti minua erityisesti:

1. Isoset olivat iltaohjelmien rukouspalvelussa rukoilemassa meidän vetäjien ja kaikkien leiriläisten puolesta. Halusin tarkoituksella antaa tällaisen tehtävän heille ja pysyä itse sivussa. On hyvä, että nuori sukupolvi kantaa vastuuta.
2. Kastoin kaksi nuorta Ryttylän uimarannalla Puujoessa.
3. Rippikoululaiset rohkaisivat toisiaan olemaan uskossa vahvoja loppuun asti.

Katsoimme Yhdysvaltojen nuorten parissa 1960-luvun lopulla syntyneestä Jeesus-liikkeestä kertovan Jesus Revolution -elokuvan. Toivon ja rukoilen Suomeen Jeesus-vallankumousta! Olethan mukana rukouksessa! Tämän on eräs minulle intoa ja motivaatiota antava työnäky. Riparin nuoretkin nostivat elokuvan jälkeen etusormeaan pystyyn: One way! Yksi tie!

Uskon varma perusta

Olen nyt lomalla ja seuraava työntehtäväni on elokuussa Evankelistojen yhteyspäivät, jossa puhun Jumalan palvelijoiden voimavaroista ja karikoista.

Eräs kaikkia kristittyjä koskettava karikko on uskon perustuksen laskeminen omaan itseensä, kokemuksiin, tunteisiin tai toisten arviointeihin.

Usko kohdistuu meidän ulkopuolellemme. Uskon ja pelastuksen perusta ei ole minussa vaan Jeesuksessa ja hänen persoonassaan, elämässään, kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan.

Moni kristitty pohtii, ovatko he tarpeeksi hyviä Jumalalle, rakastaako Jumala heitä ja hyväksyykö Jumala heidät. Tässä uskon ytimeen tulee väärällä tavalla omat tunteet ja kokemukset. Omasta elämästä nousevat kokemukset voivat tehdä ehdottoman rakkauden kokemisen ja uskomisen vaikeaksi. Erityisesti kun teemme väärin ja syntiä, on kiusaus ajatella, että peli on menetetty.

Ei ole! Me joudumme pettymään usein itseemme, mutta Jeesuksen armoon ei tarvitse pettyä.

Sinun pelastuksesi ja Jumalalle kelpaavuutesi on täydellinen uskossa Jeesukseen. Innokkuutesi tai innottomuutesi, tekosi tai tekemättä jättämisesi ei tuo pelastukseen lisää pisteitä. Perusta on Jeesus!

Toki innokkuudella ja teoilla on hyviä seurauksia, mutta suhteemme Isään ei perustu niihin. Niistä on hyötyä toisille ihmisille.

Tällaisena palvelen Herraa

Apostoli Paavali korinttilaiskirjeessä toteaa, että

• olemme saviastioita (2. Kor. 4:7).
• Olemme ahtaalla, umpikujassa, neuvottomia, vainottuja ja maahan lyötyjä (4:8-9).
• Kroppa reistailee ja muistuttaa kuolemasta (5:1-5).
• Muistamme kaiken keskellä taivaallisen päämäärän (5:6-10).
• ”koetamme saada ihmisiä uskomaan” (5:11).
• Kristuksen rakkaus vaatii meitä toimintaan (5:14).
• Jumala on antanut meille ”sovituksen viran” (5:18) ja olemme Kristuksen lähettiläitä (5:20).

Minua puhuttelee Paavalin inhimillisyyden ja heikkouden lisäksi se, etteivät ne lamaannuttanut häntä vaan hänelle evankeliumin julistaminen oli niin tärkeää, että hän teki sitä sisäisistä ja ulkoisista vaikeuksista huolimatta.

Kiitos, että olet kanssani tässä tehtävässä. En voisi olla tässä palvelutehtävässä ilman lähettäjien rakkautta ja tukea.

RUKOILETHAN KANSSANI

Rukous- ja kiitosaiheita:
• Uusien lähettäjien saaminen.
• Johdatusta vaimoni Annen työtilanteeseen.
• Lähettäjäpiirin uudet ja vanhat jäsenet.

---

Etusivu ja vanhat kirjeet – lahja työlle