USKON SILMIN
Olen ollut neljä vuosikymmentä aktiivisesti hengellisessä työssä. Ensimmäisiä julkisia puheita pidin 16-vuotiaana. Vaellus ja tehtävä jatkuu. En halua jäähdytellä vaan mennä täysillä eteenpäin niin kauan kuin päiviä riittää ja kroppa toimii. Jossain vaiheessa tahti hidastuu, mutta toivon, että säilytän uskon ja näyn loppuun asti.
Näky on kutsumukseni. Joku on käyttänyt siitä sanaa unelma. Muusikko-evankelista Samu Saarinen kertoi oman näyn etsimisestä:
”Kaipasin tuolloin varmuutta omalle kutsulleni evankelistaksi. Se oli minunkin unelmani. Mutta koin epävarmuutta saako näin ajatella. Opetetaanhan varsin yleisesti, että omat halut tulee hylätä, ja kysellä mikä on Jumalan tahto.”
Samu esitti evankelista Kalevi Lehtiselle kysymyksen: ”Mistä Kalevi aikoinasi tiesit, että juuri evankelioiminen on sinun juttusi?” Kalevi vastasi: ”Se oli mun unelmani”.
Samu kirjoitti: ”Kukaan vain ei ollut minulle koskaan osannut kertoa, että ne voivat olla myös yksi ja sama asia. Siis oma tahto ja Jumalan tahto. Paavalihan sanoo jossain kirjeessään, että Jumala vaikuttaa sekä tahtomisen, että tekemisen.” ”Tämä Kalevin vastaus kysymykseeni oli siis tavattoman vapauttava. Taakka lähti pois harteiltani, ja saatoin hyvillä mielin alkaa kutsua itseäni muusikko-evankelistaksi.”
Mikä on sinun unelmasi? Minulla on unelma, kutsumus, jonka tähden kirjoitan sinulle, ja joka laittaa minut liikkeelle. Tässä paljastan siitä osan:
- Kristityt yhdessä vievät evankeliumin kaikille oman paikkakunnan asukkaille, ja siten seurakunnat ja yhteisöt vahvistuvat. Opettelemme rakastamaan ja kunnioittamaan kaikkia Jeesuksen ystäviä.
- Tämän saavuttamiseksi järjestämme uudenlaisia seurakuntatapahtumia, missiota, Kristuspäiviä ja kaikkea, mikä mahdollistaa kristittyjen kouluttamisen ja lähettämisen. Tämä varustaminen ja rohkea julistaminen on hengellisen uudistuksen ytimessä.
- Unelmani on, että voin jatkaa lähettäjäpiirin varassa tässä työssä.
- Haluan nähdä Suomessa herätyksen nuorten ja aikuisten parissa.
Visioita kohti
Edellä kuvattu työnäky on kantanut viime kuun aikana. Hyvinkäällä olin puhumassa Ajassa liikkuu -tapahtumassa ja Riihimäellä Sanan ja rukouksen -illassa. Opiskelija- ja koululaislähetyksen (OPKO) hallituksen työskentely ja pääsiäisvideoiden tekeminen sekä kahden televisio-ohjelman suunnittelu ja teko TV7:lle ovat olleet antoisia. Lahdessa olen mukana Petri Välimäen Kyllä Elämälle -illoissa.
Mission Tuki ry:n nimi muuttui Mission Europe Finland ry:ksi. Sisarjärjestö Mission Europe e.V. on rekisteröity Saksaan. Suomessa ulkomainen järjestö ei saa kerätä rahaa, siksi aikanaan perustettiin Mission Tuki ry hoitamaan varainhankintaa. Lahjoitukset tulevat kyllä perille vanhallakin nimellä, mutta voit nyt käyttää saajana Mission Europe Finland -nimeä. Tilinumerot ja viitenumerot eivät muutu.
Viime kirjeessäni kerroin eräästä kaupungista tulleesta avunpyynnöstä: ”Hei, voisitteko tulla auttamaan?” Olin Petri Välimäen kanssa eri seurakunnista ja järjestöistä tulleiden johtajien palaverissa, ja he uudistivat toiveen, että Mission Europe tulisi vetämään heidän missioprojektia. Syy kutsuun oli luottamus Mission Europen työhön. Välimäen Petrin kanssa lupauduimme alustavasti ottamaan vetovastuun. Asia on suunnitteluasteella, mutta olen jalat vapisten innostunut haasteesta. Kunpa tästä tulisi jotain!
Sain etuoikeuden olla taas puhumassa nuorille Kansanlähetyksen Quiet Action -pääsiäistapahtumassa. Kansanlähetyksen Nuorten Maailma tekee hyvää työtä, ja nuoria oli taas parisataa paikalla. Enempää saliin ei mahdu.
Kysytkö palvelushintaa?
Näkyjen, unelmien ja työn keskellä on myös vaikeita hetkiä, jolloin kysyn: Kannattaako koko elämän laittaminen likoon evankeliumin ja ihmisten pelastumisen tähden?
Oma innostukseni ja näkyni on saanut monesti kolahduksia. Niitä on tullut ulkopuolelta, usein latistavina sanoina. ”Parempi on olla yrittämättä mitään!” ”Nyt ei kannata!”
Joskus kysymykset nousevat puseron sisältä: ”Kannattaako tämän?” Erityisesti väsymyksen, yksinäisyyden ja väkevien työtehtävien jälkeen tulee tyhjyys, joka pian täyttyy syyttävillä kysymyksillä: Oletko sopiva tuohon tehtävään? Et kelpaa, olet mitätön, katso palvelutehtävääsi, missä on odottamasi tulokset, sinä olit puhumassa, ja puhuit vääriä sanoja ja väärällä tavalla. Paholaisella on osansa näissä syytöksissä.
Kansanlähetyksen pääsiäistapahtumassa puhuin aiheesta ”Antakaa koko elämänne!” (Room. 12:1). Olin rukoillut, pohtinut, jäsennellyt puhetta, mutta ennen lavalla nousua minulla ei ollut kunnon jäsennystä mielessäni tai paperilla. Otin kuitenkin nipun epäselviä valmistelu-papereita saarnatuoliin mukaan. Jätin ne sinne. Astuin lavan reunalle. Katsoin kahtasataa nuorta. Avasin suuni ja puhuin sydämeni sanoman. Puheen jälkeen oli suunniteltu rukouspalvelu. Mutta juuri kukaan ei liikkunut. Väki oli puheen aikana hiiren hiljaa. Hiljaisuuden vuoksi ajattelin, että olen pahasti mokannut. Tämä oli varmaan viimeinen puheeni täällä. Nolasinko itseni? Häntä koipien välissä menin penkkiin.
Mutta sitten synkkyyteen tuli valoa. En ole koskaan saanut nuorilta niin paljoa palautetta: ”Kiitos sanomasi.” ”Koko penkkirivimme itki puheesi aikana.” Ja työntekijä sanoi: ”Ne nuoret kuuntelivat sua aivan hiljaa”. Tarkoitus ei ollut itkettää vaan saada aikaan muutos. Palaute kertoi sanoman koskettaneen, oma tunne kertoi toista.
Olen pitänyt paljon ”viimeisiä puheita”, joissa olen kokenut epäonnistuvani. Jumalan armo on kuitenkin aina nostanut jatkamaan: ”Kyse ei ole sinusta vaan sanomasta. Vaikka aina ei onnistu, olet hyvän sanoman kanssa liikkeellä.” Monesti rohkaistumiseen on tarvittu aikaa ja toisten sanoja.
Huomaan, että vanha sotaratsukin kaipaa rohkaisua! Ja sitä olen saanut teiltäkin, rakkaat lähettäjät! Kiitos viesteistä ja taloudellisesta tuesta, joka on ollut merkkinä jatkaa tässä työssä.
Mission Europen Kalevi Lehtinen sanoi:
”Työntekijät tarvitsevat rohkaisua. Maanosassa, jossa ihmisiä ei tule joukoittain uskoon, työntekijät masentuvat, turhautuvat ja palavat loppuun. Moni työntekijä ei koe olevansa seurakuntalaistensa ja työtoveriensa rakastama. Moni kokee olevansa merkityksetön. Rohkaistaan niitä, jotka kantavat vastuuta! Rakasta pappiasi niinkuin itseäsi!”
KIITÄ KANSSANI JUMALAA NÄISTÄ:
• Lähettäjäpiiristä, joka mahdollistaa työni.
• Kutsuista palvella eri paikkakunnilla.
RUKOILETHAN KANSSANI:
• Viisautta johtamiseen ja julistamiseen.
• Rukoile työntekijöitä Mission Europeen. Tarvitsemme kouluttajia ja evankelistoja, ja heille kaikille lähettäjäjoukot.
• Johdatusta kirjeessä kerrotun kaupunkimission alkuvaiheisiin. Ja uusia missiopaikkakuntia.
Rakkaudella lähettisi, Mika
Ps. Tätä tekstiä ei ole tuossa liitteenä olevassa kirjeessä, mutta laitan sen tänne. Olen kiitollinen teille kaikille, jotka olette rukoillee, rohkaisseet ja rahalahjoin tukeneet työtä. Jokainen Mission Europen työntekijä kerää itse työhön tarvittavan tuen, myös taloudellisen tuen.
Esitän haasteen sinulle, joka olet pohtinut, että pitäisi lahjoittaa johonkin työhön, mutta et ole päässyt vielä alkuun: Voisitko tulla lähettäjäkseni niin, että pian voin toimia tehtävässäni täysiaikaisesti ja täysillä eikä matti kukkarossa olisi esteenä vastata myönteisesti kutsuihin tulla julistamaan evankeliumia. Jos koet, että haluat olla näinkin mukana löydät tästä tietoa lahjoittamisesta.