Muutama päivä ennen Turun Kansanlähetyspäiviä kirjoitin Kansanlähetyksen Facebook-sivulle seuraavanlaisen päivityksen:
Kansanlähetyspäivät tulossa viikonloppuna ja lähetysjohtajaa hieman jännittää!
Ai mikä minua jännittää? Ainakin kolme asiaa:
Meneekö kaikki järjestelyt ja koko päivät hyvin?
Tuleeko väkeä paikalle (jossain painajaisessa olen ollut yksin tyhjässä salissa!)?
Osaanko omissa puheissani sanoa sen mitä pitää sanoa ja jättää sanomatta sen, mitä ei tarvitse sanoa (toisessa unessa olen tuhansien ihmisten edessä ja alan kaivaa vaivalla valmistettua puhettani Raamatun välistä, mutta eihän sitä siellä ole; silloin polvet alkaa vapista)?
Muistathan Kansanlähetyspäiviä ja kaikkia vastuunkantajia (myös minua ja kansanlähetyspäiväuniani!) rukouksin. Kunpa Herra tekisi jotain uutta monen ihmisen elämässä ja myös Kansanlähetyksessä!
Kansanlähetyspäivät ovat nyt ohi. Mitenkäs nuo jännittämisen aiheet?
Järjestelyt ja tapahtuma sujuivat hyvin. Kiitos työntekijöille ja vastuunkantajille!
Minun ei tarvinnut olla tyhjässä salissa. Pääsaliin oli laitettu istumapaikat 3000 hengelle. Juuri sopiva määrä.
Minulla oli neljä puhetta päivien aikana. Tärkein niistä oli Suuressa mukana -ajankohtaispuhe (voit lukea sen tästä). Tällaisten puheiden kirjoittamisessa minulla on kaksi vaikeutta. Ensinnäkin, miten valita/rajata,se mitä tulee sanoa. Toiseksi, miten asian voisi sanoa oikealla tavalla. Johtamistyössä puheiden kirjoittamiselle ja hiomiselle ei valitettavasti jää tarpeeksi aikaa. Tämä risti on vaan kannettava. Ja tuo unien painajainen ei tällä kertaa toteutunut. Puhe löytyi Raamatun välistä!
Kiitos rukouksista! Te rukoilijat olette tärkeässä työssä!