Lähetyskirkkona nyt

Herätys ja evankelioiminen

Suuri kiitos Mikkelin piispa Seppo Häkkiselle Kirkkopalvelut ry;n valtuuston avauspuheesta 16.9.2020. Luin puheen internetistä. Tässä muutamia nostoja ja huomioita puheesta. Ja lopussa ajatuksiani siitä, mitä tulee tehdä.

Häkkinen aloittaa puheen lainauksella:

”Jo nyt on kirkon asemassa tapahtunut se suuri muutos, että sen, voidakseen suorittaa tehtäväänsä, on tultava yhä enemmän ei ainoastaan valmiita seurakuntia hoitavaksi vaan lähetyskirkoksi omassa maassaan.” 

”Tämä lainaus voisi olla kirkkomme hyväksymistä odottavasta uudesta strategiasta tai pian ilmestyvästä uusimmasta nelivuotiskertomuksesta. Molemmissa dokumenteissa näkyy vahvasti suomalaisten uskonnollisuudessa tapahtunut nopea muutos.”

Häkkinen on löytänyt tämän lainauksen yli sadan vuoden takaa vuodelta 1917 Suomen Kirkon Sisälähetysseuran johtaja Otto Aarnisalon kirjasta ”Houkan kirje Suomen papeille”.  Monella oli tuolloin hätä kansan hengellisestä tilanteesta. Ja tilanne on pahentunut tuosta. Häkkinen tuo esille Suomen tilannetta:

”Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumattomien osuus on kasvanut voimakkaasti kahdessa vuosikymmenessä. Maassamme on 1,5 miljoonaa mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvaa ihmistä. Viime vuosina ateistiksi tai ei-uskonnolliseksi itsensä määrittelevien osuus on lisääntynyt. Erityisesti nuorten naisten uskonnollisuus on heikentynyt voimakkaasti. Samoin on käynyt jumalanpalveluksiin osallistumiselle, rukoilemiselle, raamatunluvulle ja kristilliselle kasvatukselle. Kirkollisten toimitusten suosio hautaan siunaamisia myöten on heikentynyt.”

Eläkkeelle jäädessään Sisälähetysseuran johtajan tehtävästä Otto Aarnisalo kirjoitti kirjassa Työpäiväni päättyessä näin:

”Sisälähetys on salpojen panemista joukkopakanuuden syntymiselle. – – – Kun kansa on riisuutumassa kristinuskosta, silloin eivät entiset työmuodot kirkon otteen säilymiseen riitä. Seurakuntia hoitavasta kirkosta on yhä enemmän tultava etsivä kirkko. — Ennen kaikkea on kirkon mentävä sinne, minne muut eivät mene. Sen toiminta on alkava äärimmäisestä päästä.” 

Häkkinen liittää Aarnisalon  sisälähetysnäkyyn Raamattujen ja kirjallisuuden levittämisen, työntekijöiden kouluttamisen ja diakonian. 

Häkkinen kuvaa sisälähetyksen ja evankelioinnin käsitteiden luotaantyöntävyyttä aikamme kulttuurissa:

”Valitettavasti niin sisälähetys kuin evankeliointi ovat rasitteisia käsitteitä, jotka kuullessaan moni tukkii heti korvansa. Mielikuva pakonomaisesta uskon tyrkyttämisestä on tympeä. Siksi ei ole ihme, ettei sisälähetys innosta. Lisäksi raja perinteisen ulko- ja sisälähetyksen välillä on jo aikoja sitten kadonnut maassamme. Lähetys alkaa kotiovelta, ei maan rajojen ulkopuolelta. Tarvitsemme kirkossa evankelioimiseen liittyvää sekä teologista että käytännöllistä työskentelyä. Toki sitä on ollut, mutta se on valitettavasti jäänyt katveeseen ja liiaksi järjestöjen asiaksi.”

”Entä jos sisälähetys merkitsisi Aarnisalon sisälähetysnäyn mukaisesti uudenlaisia kohtaamisen tapoja ja ulospäin suuntautuvaa toimintaa, tähän aikaan sopivaa yksinkertaista, mutta puhuttelevaa viestiä uskosta ja Jumalasta sekä vahvaa diakoniaa, jossa usko näkyy rakkauden tekoina? Entä jos se merkitsisi myös uutta työntekijöiden ja seurakuntalaisten koulutusta tavoittamaan ihmisiä – tässä on selkeä koulutuksellinen aukko. Olennaista on joka tapauksessa katsoa rehellisesti kirkkomme tilannetta. Rohkenemmeko nähdä, että pakanuus tekee paluuta, jos se koskaan on täysin kadonnutkaan maastamme?”

Ilosanomaa julistavaa lähetyskirkko

Piispa Seppo Häkkisellä on huoli sisälähetyksen toteutumisesta maassamme. Jaan tämän huolen. Kirkon tulee olla evankelioiva kirkko, joka menee rajojensa ulkopuolelle jakamaan ILOsanomaa, kehottaa kaikkia seuraamaan Kristusta ja kutsuu elämään Sanan ja sakramenttien yhteydessä. Lähetyskirkko on Herransa esimerkin mukaisesti tarvittaessa valmis luopumaan asemastaan, vallastaan ja olemassaolevista toimintatavoista kansan tavoittamiseksi evankeliumilla. 

Evankeliointi on hyvän sanoman julistamista Jumalasta ja Jeesuksessa toteutuneista pelastusteoista sekä opetusta Jeesuksen seuraamisen merkityksestä. 

Mitä tulisi tehdä? Tässä 10 näkökulmaa evankeliumin julistamiseen

Jotta Suomen kansa voisi kuulla ymmärrettävällä tavalla evankeliumin tarvitaan ainakin seuraavaa:

  • Jeesuksen seuraajien on uudelleen evankelioitava itseään! Meidän on löydettävä itsellemme jatkuvasti evankeliumin tuoreus ja ilo. Sitä ei voi puristaa itsestä vaan se nousee syntien anteeksiantamisesta ja Pyhän Hengen aikaansaamasta uudistetusta elämästä Jumalan yhteydessä. Meidän kristittyjen tulee syventyä uskon salaisuuksiin niistä innostuen. Innostus ja ilo ovat hyviä asenteita evankeliumin julistamiseen. 
  • Seurakuntalaisia tulee kouluttaa, mitä kristittynä oleminen ja eläminen tarkoittaa. Mitä on kristittynä eläminen arjen kutsumuksissa? Miten kerron uskostani toisille ja kutsun heitä Jeesuksen seuraajiksi? Mitä tarkoittaa kristittynä oleminen? Kirkon tulee evankelioida itseään!
  • Seurakuntien on pidettävä omaa aluettaan lähetysalueena. Seurakuntien työntekijöiden ja luottamushenkilöiden tulee pohtia, miten tavoitamme säännöllisesti kaikki alueemme asukkaat hyvällä sanomalla. Tehtävämme on kertoa, miten Jeesuksessa voi päästä Jumalan valtakuntaan. Seurakunnan alueella asuu paljon niitä, jotka eivät ole koskaan olleetkaan seurakunnan yhteydessä ja lisäksi on paljon kirkosta eronneita. Myös seurakunnan jäseniä tulee kutsua Jumalan sanan ja evankeliumin yhteyteen. Työmenetelmiä ja mahdollisuuksia kohtaamiseen on paljon. Mikä tässä on diakonian, yhteyden luomisen ja kohtaamisen, evankelioimistapahtumien, kuorotoiminnan, harrasteryhmien eri ikäisten parissa ja monien muiden toimintojen tehtävä? Monien menetelmien keskellä kannattaa pitää päämäärä selkeänä: Teemme tätä, jotta mahdollisimman monessa syttyisi usko Jeesukseen. Evankelioimisen luonteva toteutuminen tapahtuu paikallisseurakunnan kautta. Jokaisen seurakunnan tulee evankelioida alueensa!
  • Evankeliumi yhdistää eri viitekehyksistä, herätysliikkeistä, seurakunnista ja kirkkokunnista tulevia kristittyjä. Siksi oman alueen evankelioimista on hyvä suunnitella yhdessä toisten kristittyjen kanssa. Kirkossa toimivat evankelioimis- ja lähetysjärjestöt voivat palvella tässä seurakuntia. Yhteisessä suunnittelussa ja toteutuksessa voi toteutua Jeesuksen sanat: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:34-35). Evankelioiminen ja lähetys ovat kristittyjen yhteyden vahvistajia. 
  • Evankelioiminen on hyvän sanoman julistamista, jossa osallistumme myös näkymättömän maailman taisteluun. Kun joku kuulee evankeliumin ja uskoo sen, hän vaihtaa herraansa. Usko tuo suuren muutoksen, siirtymän kuolemasta elämään ja kadotuksesta taivaaseen.  Siksi Paavali kehotti seurakuntalaisia rukoilemaan evankeliumin etenemisen puolesta. Taisteluun liittyy myös Raamattu Hengen miekkana. Vain Jumalan sanassa on voima, joka voi herättää uskon. Siksi tehtävämme on pitää esillä Raamatun sanaa. Evankelioiminen on kutsu rukoukseen ja Jumalan sanan tutkimiseen ja julistamiseen.
  • Evankelioiminen on hyvä uutinen Jeesuksesta, hänen olemuksestaan, persoonastaan, merkityksestään ja elämästä hänen yhteydessään. Evankelioiminen kertoo Jeesukseen liittyvistä suurista lupauksista tässä ajassa ja ikuisuudessa. Evankelioiva kirkko ei saa unohtaa Jeesuksen jumaluuteen liittyviä liittyviä näkökulmia, vaikka keskeisenä onkin Jeesuksen teot hänen maanpäällisen elämänsä aikana. Evankeliumin ytimessä on Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. Paavali koki armona ”saada  julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta” (Ef. 3:8). Evankelioimisen tulee keskittyä Jeesukseen.
  • Evankelioimiseen kuuluu kutsu uskoon. Sanaa julistetaan, jotta usko syntyy. Kutsuminen on opastamista ikuisen elämän tielle.  Luterilaisessa perinteessämme mielestäni kutsu ehtoolliselle on yksi samaistumiskohde. Jumalanpalveluksessa luemme Raamatusta ehtoollisesta kertovia lupauksia ja sitten kutsumme uskovat Herran pöytään, jossa tulevat osallisiksi lupauksista. Evankelioimiseen tulee liittää kutsu, johon kuulijat voivat tarttua ajatellen: Minäkin haluan uskoa tuohon Jeesukseen.  Evankelioimiseen sisältyy kutsu: Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina!
  • Evankelioiminen on ilosanoma, johon sisältyy vakavuus. Riemullinen sanoma pelastuksen mahdollisuudesta voidaan myös hylätä. Evankeliumin kutsun kuuleva voi paaduttaa sydämensä hylätessään jatkuvasti Jumalan puhuttelun. Evankelioiva seurakunta ei voi vaieta epäuskon, synnin ja kadotuksen teemoista. Kun Jumala puhuu ja kutsuu seuraansa, se on ihmeellinen etsikkoaika, joka voi mennä ohi.
  • Evankelioimisen tulee johtaa kristittyjen yhteisöön, seurakuntaan. Siellä Jumalan antamat armonvälineet – Raamattu, kaste ja ehtoollinen – synnyttävät ja vahvistavat uskoa. Lisäksi seurakunta on tärkeä säännöllisen tapaamisen ja kokoontumisen yhteisö. Kristittyjen yhteisö varustaa jäseniään toimimaan ilosanoman lähettiläinä. 
  • Evankeliumia julistaessamme pitäydymme sanomaan, jonka on suunniteltu jo ennen maailman luomista. Kolmiyhteinen Jumala tuli toteuttamaan pelastusteot Jeesuksessa Kristuksessa. Nyt ilosanomaa kuulutetaan ja monia kutsutaan Jeesuksen seuraajaksi. Kerran Ikuisuudessa suunniteltu sanoma toteutuu ikuisuuden toisessa päässä: meidän lineaarisen aikakäsityksemme tulevaisuudessa. Mutta evankeliumi  on totta jo tässä ja nyt. Evankeliumi on maailmanhistorian punainen lanka: se on suunniteltu ennen luomista, toteutettu Jeesuksessa, tulee luoksemme juuri nyt ja evankeliumin vuoksi olemme kerran ikuisessa yhteydessä Jumalan kanssa.

Häkkisen esille nostama Otto Aarnisalon ajatus kirkosta lähetyskirkkona omassa maassamme on nytkin ajankohtainen. Suomi on lähetyskenttä, ja me kristityt olemme Jumalan lähettiläinä omassa maassamme.


Ps. Edellä olen tuonut teologiasta nousevia näköaloja. Teologia on perusta, johon hyvän sanoman jakamisen käytännön toteutuksen tulee rakentua. Seurakunnat ja yhteisöt voivat kutsua suunnitteluprosessiin vaikka evankelioimis- ja lähetysjärjestöjä tai vaikkapa Mission Europen työntekijöitä. Siirryn vuoden vaihteessa töihin kyseiseen järjestöön juuri siksi, että voisin keskittyä evankelioimisen vahvistamiseen ja siihen rohkaisemiseen. Evankelioimisessa ja lähetyksessä toteutuu ydinkutsumukseni Jumalan valtakunnassa.

Share:

Author: Mika Tuovinen

Kirjoittaja on luterilaisen kirkon pappi, joka johtaa Kansanlähetystä. Sydämenasiana lähetystyö ja se, että tavallinen suomalainen voisi löytää uskon Jeesukseen elämän voimavaraksi ja pelastukseksi. Vuoden 2020 loppuun asti työpaikkani on Kansanlähetys. Voit käydä tutustumassa uuteen työpaikkaani Mission Europeen.

Vastaa