Lopun aikojen väärää kristillisyyttä

Lopun ajan kristillisyys profetia William Booth

“The chief danger of the 20th century will be religion without the Holy Spirit, Christianity without Christ, forgiveness without repentance, salvation without regeneration, politics without God, and heaven without hell” (William Booth).

”Kahdennenkymmenen vuosisadan suuri vaara on uskonto ilman Pyhää Henkeä, kristinusko ilman Kristusta, anteeksianto ilman parannusta, pelastus ilman uudestisyntymää, politiikka ilman Jumalaa ja taivas ilman kadotusta” (William Booth).

Edellä olevat sanat liitetään William Boothiin (1829-1912). Hän oli brittiläinen metodistisaarnaaja, joka tunnetaan Pelastusarmeijan perustamisesta. Jossain vaiheessa hän puhui 1900-luvun hengellisistä vaaroista, ja jotkut pitävät sitä varoittavana profetiana tulevasta väärästä kristillisyydestä.

Tuossa lainauksessa Boothin kerrotaan pitäneen suurena vaarana kristinuskolle näitä:

  1. Uskonto ilman Pyhää Henkeä. 
  2. Kristillisyys ilman Kristusta.
  3. Anteeksiantamus ilman parannusta.
  4. Pelastus ilman uudestisyntymistä.
  5. Politiikka ilman Jumalaa.
  6. Taivas ilman kadotusta.

Mielestäni Booth näki tässä oikein. Tässä joitakin ajatuksiani teemoihin.

Uskonto ilman Pyhää Henkeä

Pyhä Henki on elämän antaja. Kolmiyhteisen Jumalan yhtenä persoonana hänen erityinen tehtävänsä on kirkastaa Jeesusta Kristusta. Pyhä Henki kutsuu ja herättää uskon Jeesukseen. Pyhä Henki avaa Raamattua. Ilman Pyhää Henkeä ei ole mitään kristillistä elämää. Ilman Pyhää Henkeä uskonnollisuuden keskukseksi ja auktoriteetiksi tulee ihminen, hänen ajatuksensa, mielipiteensä ja kykynsä. Ihmiskeskeisestä uskosta puuttuu yliluonnollinen voima.

Raamattu on Hengen miekka. Kun täytämme itseämme Jumalan sanalla, tulemme samalla täyttymään Hengellä. Raamattu varoittaa tekemästä syntiä Pyhää Henkeä vastaan, pilkkaamasta Henkeä ja murehduttamasta Henkeä. Ole nöyrällä mielellä Jumalan sanan edessä, suuntaa elämäsi ja ajatuksesi sen mukaiseksi. Raamattu kehottaa uskovia täyttymään Hengellä ja tavoittelemaan Hengen antamia lahjoja.

Kristillisyys ilman Kristusta

Uskonnon harjoittaminen onnistuu hyvin ilman Kristusta! Mutta se ei ole todellista kristinuskoa. Vaara kaikessa kristillisyydessä – kaikissa suuntauksissa, kirkoissa, herätysliikkeissä, teologisissa korostuksissa, karismaattisessa ja karismaatittomassa, passiivisissa ja aktiivisissa porukoissa – kaikissa on vaarana, että Vapahtaja Jeesus Kristus jää sivurooliin. Jokin hyvä voi sivuuttaa tärkeimmän. Jossain tuodaan Raamatun ilmoittaman Jeesuksen tilalle joku muu Jeesus, kuten nykyisin jotkut puhuvat ”Minun Jeesuksestani”, ja sitten kuullaan kuvaus Jeesuksesta, jolla ei ole vastaavuutta Raamatussa kuvatun Jeesuksen kanssa. Tämä on toinen Jeesus kuin Jeesus pelastajamme.

Tämänkin vaaran edessä meidän tulee kääntyä Raamatun puoleen ja lukea evankeliumeista suoria tekstejä Jeesuksesta ja hänen teoistaan. Jeesus löytyy myös Vanhan testamentin puolelta, Uuden testamentin kirjeistä ja Ilmestyskirjasta. Erityisesti uskomme ja julistuksemme keskuksena tulee olla Jeesus Kristus ristiinnaulittuna ja ylösnousseena pelastajana. Opimme tuntemaan Jeesusta myös viettämällä aikaa rukouksessa hänen kanssaan.

Anteeksiantamus ilman parannusta

Parannuksen eli mielenmuutoksen, kääntymyksen ja uskoontulon ääni on monin paikoin hiljentynyt. Pääasiallinen Jumalaan yhdistetty määritelmä on sana armollinen. Jumala ilmoittaa itsensä toki armollisena, mutta myös pyhänä Jumalana, joka vaatii yksittäisiä ihmisiä, ihmisryhmiä ja kansoja tekemään parannuksen. Silloin armollinen Jumala armahtaa ja antaa anteeksi. Opetus, että Jumala armahtaa kaikki ja antaa synnit anteeksi ilman parannusta ja uskoa Jeesukseen on väärä. Sitä lähellä on epäuskoisille vakuuttelut: ”Olet kastettu, pääset taivaaseen, ole huoleti”.  Tai jos väitetään: ”Koska Jumala rakastaa, hän antaa anteeksi. Se on hänen tehtävänsä!”

Jokaisen suurin tarve on syntien anteeksiantamus. Synti erottaa Jumalasta nyt ja ikuisesti. Siksi synti tulee saada anteeksi. Jumala on sitonut anteeksiantamuksen parannukseen eli kääntymykseen, jossa tunnustamme syntimme, syntisyytemme ja uskomme Jumalaan. Tehtävämme on saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta (Luuk. 24:47).

Pelastus ilman uudestisyntymistä

Tämä tulee hyvin lähelle edellistä. Pelastus liittyy syntien anteeksiantamiseen. Uudestisyntyminen katsoo asiaa eri näkökulmasta. Se. on syntymistä Jumalan lapseksi. Tämä uusi elämä Jeesuksen yhteydessä antaa pelastuksen. Mistä me muuten tarvitsemme pelastusta? Syntiemme palkasta ja Jumalan vihasta. Ja Jumala itse tarjoaa pelastusta.

Jeesus sanoi, että ellemme synny uudesti ylhäältä, vedestä ja hengestä, emme voi päästä Jumalan valtakuntaan (Joh. 3). Kun uskomme Jeesukseen, olemme ”uusi luomus” ja vanha on väistynyt (2. Kor. 5:17).

Politiikka ilman Jumalaa

Jumala on maailman luoja ja ylläpitäjä. Hän on puhunut ihmiskunnalle Raamatussa. Jumala on rakkaus, joka haluaa hyvää. Siksi hänen antamansa käskyt ja moraaliset periaatteet ovat hyväksi ihmiskunnalle. Viime vuosisadan ateistiset yhteiskuntakokeilut, joissa Jumala ja hänen ilmoittamansa hyvä tahto hylättiin, kantoivat kauhistuttavaa hedelmää. Mitä kauemmaksi yhteiskunnan lait irtaantuvat luojansa tahdosta, sitä enemmän pahoinvointi lisääntyy.

Kristittyjen tulee kiinnostua yhteiskunnan asioista ja rukoilla valtaapitävien puolesta. Jokaisella on vaaleissa tärkeä yksi ääni annettavana. Se tulee käyttää. Joillekin kristityille Jumala antaa kutsumuksen vaikuttaa politiikassa paikallisella, valtakunnallisella tai kansainvälisellä tasolla. Tämäkin kutsu on tärkeä, ja sitä tulee tukea. 

Taivas ilman kadotusta

Tämäkin on totta ajassamme. ”Kaikki pääsevät taivaaseen”, sanomaa on julistettu kristikunnassa. Jotkut sananpalvelijat eivät sano tätä ääneen, mutta toimivat huolettomasti ikään kuin kadotuksen vaaraa ei olisi. Helvetti on vaiettu aihe. Taivaasta puhutaan paljon ikään kuin se olisi kaikille ikuisuuteen siirtyneille automaattioletus: ”Hän lensi parempaan paikkaan!” 

Raamattu kertoo sekä taivaan että kadotuksen olemassaolosta. Jokainen tähän maailmaan syntynyt viettää ikuisuutensa jommassa kummassa paikassa. Kristikunnan eräs tehtävä on varoittaa viimeisestä tuomiosta ja kadotuksesta. Jeesuksen opetuksen mukaan kadotus on hirvittävä paikka. Jossain näin kysymyksen: ”Mitä minun on tehtävä, jotta päätyisin kadotukseen?” Vastaus oli: ”Ei mitään!” Kadotus on totta, ja olemme ilman Pelastajaa matkalla sinne! Tämän vuoksi puhumme Jeesuksesta, pelastajasta.

Lopuksi

Haluan lopuksi tuoda esille tärkeimmän asian elämässä. On olemassa Jumala, joka rakastaa. Rakkautensa tähden hän lähetti Jeesuksen, jotta emme joutuisi kadotukseen vaan pelastuisimme ikuiseen elämään. Pelastuksen väline on usko Jeesukseen.

Minulle tärkeä Raamatun jae on rippikoulussa opettelemani niin sanottu pienoisevankeliumi. Se on hyvä tienviitta Jumalan tuntemiseen:

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh.3:16).

Rukoile tätä pelastusta itsellesi vaikka näin:

Jumala, minä tarvitsen sinua! Minä uskon, että olet olemassa ja minä haluan tulla eteesi Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön turvautuen. Tunnustan sinulle syntini (voit kertoa, mikä mieltäsi painaa) ja pyydän anteeksiantoa. Olen pahoillani asioista, jotka olen tehnyt väärin, ja haluan luopua vääristä teoistani. Katso puoleeni laupeutesi silmin ja armahda minua. Anna syntini anteeksi ja anna minulle pelastus Jeesuksen Kristuksen pyhän nimen ja Golgatalla maahan vuotaneen veren tähden. Minulla ei ole itselläni mitään ansioita, mutta vetoan Jeesuksen ansoihin minun puolestani. Sinä annoit ainoan Poikasi, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Minä uskon! Anna minulle tämä elämä! Haluan elää sinun yhteydessäsi nyt ja ikuisuudessa! Kiitos, että kuulet rukoukseni ja annat sen, mitä lupaat. Aamen!

Jumala ei hylkää niitä, jotka etsivät häntä sydämestään! Mene kristittyjen yhteyteen. Siellä on toisia samankaltaisia Jumalan armosta osallisia.


Jaa eteenpäin klikkaamalla alla olevaa kuvaketta

Facebookissa – Twitterissä – LinkedInissä


Share:

Author: Mika Tuovinen

Kirjoittaja on luterilaisen kirkon pappi, joka johtaa Kansanlähetystä. Sydämenasiana lähetystyö ja se, että tavallinen suomalainen voisi löytää uskon Jeesukseen elämän voimavaraksi ja pelastukseksi. Vuoden 2020 loppuun asti työpaikkani on Kansanlähetys. Voit käydä tutustumassa uuteen työpaikkaani Mission Europeen.

1 thought on “Lopun aikojen väärää kristillisyyttä

Vastaa