Kirkossa tämän päivän evankeliumitekstissä oli lyhyt maininta Jerusalemin temppelin vihkimisen muistojuhlasta eli Hanukka-juhlasta (Joh. 10:22). Maininnan takana on kertomus vaikeuksista ja voitosta, joka on rohkaissut sekä juutalaisia että kristittyjä moneen otteeseen. Tänäänkin.
Tässä pitkähkö mielenkiintoinen historiallinen katsaus tilanteeseen, jossa juutalainen identitetti pyrittiin hävittämään ja Jumalan pelastussuunnitelman romuttaa.
Aleksanteri Suuren (353-326 eKr.) kuoleman jälkeen hänen laaja valtakuntansa jakaantui. Eräs hallitsijasuku oli seleukidit. Suvussa Antiokhos IV Epifanes hallitsi 175-164 eKr. Jerusalemin alueet ja Israel olivat hänen valtapiirissään.
UUDET LAIT JUMALAN KANSALLE
Israelissa oli miehiä, jotka eivät piitanneet Jumalan laista ja he saivat houkuteltavaksi monia puolelleen. He väittivät, että ympärillä olevien kansojen kanssa on tehtävä liitto. He menivät kuninkaan puheille ja saivat luvan tuoda Jumalan kansan keskelle toisten kansojen lait ja tavat.
Pian Antiokhos IV tuli sotajoukkonsa kanssa Jerusalemiin. Hän meni temppeliin, ja jopa kaikkein pyhimpään, anasti kultaisen alttarin, temppelin väliverhon, lampunjalan ja muut jumalanpalvelukseen liittyvät arvoesineet sekä kaiken hopean, kullan ja aarteet. Lisäksi hän pani toimeen verilöylyn.
Kahden vuoden kuluttua kuningas lähetti Juudean kaupunkeihin virkamiehen sotajoukon saattamana. Hän tuli myös Jerusalemiin:
”Hän puhui kaupunkilaisille rauhasta ja sovinnosta, ja nämä uskoivat häntä, mutta hänellä oli petos mielessään. Äkkiarvaamatta hän hyökkäsi kaupungin kimppuun, löi israelilaiset ja tappoi heitä suurin joukoin (1. makkabilaiskirja 1:30).
Jumalan temppelistä sanottiin:
”Kirkkaus oli täyttänyt sen – nyt se oli täynnä häpeää. Se suistui korkeuksistaan ja vajosi murheeseen” (1. makk 1:40).
… JA LISÄÄ MÄÄRÄYKSIÄ
Ja vielä tuli lisää rajuja määräyksiä Jumalan valitsemalle kansalle.
”Kuningas antoi määräyksen, että valtakunnan kaikkien kansojen tuli olla yhtä ainoaa kansaa ja jokaisen niistä tuli luopua omista laeistaan ja tavoistaan. Kaikki muut kansat noudattivat kuninkaan käskyä, ja monet israelilaisetkin mukautuivat kuninkaan määräämiin palvontamenoihin, uhrasivat epäjumalille ja häpäisivät sapatin. Kuningas lähetti sanansaattajia viemään Jerusalemiin ja muihin Juudean kaupunkeihin käskykirjeitä, joissa hän määräsi, että kansan oli seurattava vieraan vallan lakeja ja tapoja. Temppelissä ei enää saanut toimittaa polttouhreja, ruokauhreja eikä juomauhreja, sapatti ja muut juhlat kiellettiin ja temppeli ja sen pyhät esineet käskettiin saastuttaa. Kansan tuli rakentaa epäjumalille alttareita, temppeleitä ja muita pyhiä paikkoja, uhrata sikoja ja muita epäpuhtaita eläimiä, jättää poikalapset ympärileikkaamatta ja tahrata itsensä kaikenlaisella epäpuhtaudella ja saastaisuudella, niin että Jumalan laki unohtuisi ja kaikki sen käskyt menettäisivät merkityksensä. Jokainen, joka ei noudattaisi kuninkaan määräyksiä, surmattaisiin.” (1. Makk. 1:44-50).
Nämä olivat kammottavia määräyksiä. Juutalaisten oli luovuttava Vanhasta testamentistaan ja tavoistaan. Kiellettyjen tapojen tilalle tulivat uudet.
EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI
Eikä tässä kaikki: Kuningas asetti virkamiehet valvomaan, että kansa noudattaisi uusia käskyjä.
Kansan piti osallistua uhritoimituksiin kreikkalaisille pakanajumalille. Jotkut tekivät niin, moni kuitenkin piiloutui.
”TURMION ILJETYS”
Jerusalemin temppelissä oli polttouhrialttari, jossa uhrattiin Jumalan käskyn mukaisia uhreja. Nyt tämän sijalle pystytettiin ”turmion iljetys”. Muihinkin Juudean kaupunkeihin rakennettiin uusia alttareita.
”Kaikki Jumalan lain kirjat, jotka löydettiin, revittiin ja poltettiin. Jos tavattiin joku, jolla oli liiton kirja tai joka yhä noudatti sen lakia, hänet surmattiin kuninkaan määräyksen mukaan.” (1. Makk. 1:56-57).
”Naiset, jotka olivat ympärileikkauttaneet poikansa, surmattiin kuninkaan käskyn mukaan, ja pojat hirtettiin äitinsä kaulaan. Myös muut perheenjäsenet ja ympärileikkauksen toimittaneet surmattiin” (1. Makk. 1:60-61).
MONI PYSYI LUJANA
Kaikki eivät suostuneet pakanakansojen määräykseen Raamatun sanasta luopumiseen:
”Monet israelilaiset pysyivät kuitenkin lujina ja kieltäytyivät urheasti syömästä epäpuhdasta ruokaa. Heidän mielestään oli parempi kuolla kuin saastuttaa itsensä ruualla ja häväistä pyhä liitto, ja niin heidät surmattiin. Israelin yllä oli raskas viha.” (1. Makk 1: 62-64).
MATTATIA JA HÄNEN POIKANSA – VASTARINTA NOUSEE
Mattatia oli pappi, jolla oli viisi poikaa. Kun hän näki kansan keskellä olevan jumalattomuuden ja temppelin häpäisemisen, hän repi poikiensa kanssa katumuksesta vaatteensa, puki ylleen säkkivaatteen ja suri katkerasti.
Kuninkaan virkamiehet, joiden tehtävä oli pakottaa kansa luopumaan Jumalasta, saapuivat myös Mattatian kotikaupunkiin. He vetosivat, että arvostettu Mattatia uhraisi pakanajumalille esimerkiksi muille. Lisäksi he lupasivat kunniaa, kultaa, hopeaa ja lahjoja.
Mattatia sanoi kuuluvalla äänellä:
”Vaikka kaikki valtakunnan kansat ovat totelleet kuningasta, luopuneet isiensä uskosta ja ryhtyneet noudattamaan kuninkaan käskyjä, minä, minun poikani ja sukuni pysymme uskollisina isiemme liitolle. Ikipäivänä me emme hylkää Jumalan lakia ja sen käskyjä. Me emme alistu kuninkaan määräyksiin, emme poikkea uskostamme oikealle emmekä vasemmalle.” (1. Makk 2:19-22).
MAKKABEALAISKAPINA
Tästä alkoi vuonna 168 eKr. makkabilaiskapina. Mattatiaksen jälkeen kapinaa johti hänen poikansa Juudas Makkabeus. Juudaksen joukot menestyivät ja sai aikaan sen, että juutalaisiin kohdistuvat vainot päättyivät vuonna 165 eKr. Tämän jälkeen taistelut jatkuivat tavoitteena vallata Jerusalem, joka tapahtuikin 165. Temppeli puhdistettiin pakanallisista vaikutuksista ja pyhitettiin Jumalan käyttöön.
TEMPPELIN UUDELLEEN VIHKIMINEN
Jerusalemin temppeli vihittiin uudellen käyttöön 165 eKr.
Tämän muistoksi vietetään kahdeksan päivän hanukka-juhlaa. Juutalainen traditio kertoo temppelin uudelleen vihkimisen juhlaan liittyvästä ihmeestä. Kun makkabealaiset tulivat Jerusalemin temppeliin, he halusivat sytyttää menora-kynttilät. Heillä ei kuitenkaan ollut kynttilöitä varten rituaalisesti puhdasta oliviiviöljyä. He löysivät yhden asian, joka riittäisi yhdeksi päiväksi kynttilöiden sytyttämiseen. Kynttilät sytytettiin. Tapahtui öljy-ihme, ja vähäinen öljy riitti kahdeksaksi päiväksi. Hanukka-kynttelikköön kuuluu yhdeksän kynttilää.
Tämän juhlan aikana Jeesus oli tämän päivän evankeliumitekstissä (Joh. 10:22-30).
LOPUKSI
Antiokos IV yritti tuhota juutalaisuuden ja Vanhan testamentin pyhät kirjoitukset. Onnistuessaan se olisi tarkoittanut Jumalan ennen maailman luomista tehdyn suunnitelman epäonnistumista.
Juutalaisuuden – ja Jumalan suunnitelman toteuttamisen – pelastivat ne, jotka eivät suostuneet kriittisinä aikoina tekemään kuolemankin uhatessa kompromisseja hallitsijoiden vaatimusten kanssa.
Jumalan valtakunnalla on vihollisensa ja puolustajansa. Jumalan sanan (Raamattu) vastaisia opetuksia tuotiin avoimesti Jumalan kansan keskelle ja jopa jumalanpalvelukseen.
Aina on ollut Jumalan sanalle uskolliseksi jääviä.
Jerusalemin temppeli pyhitettiin uudelleen sen jälkeen, kun siellä oli otettu vastaan Jumalan sanan vastaiset tavat. Myös kristittyjen elämä tarvitsee jatkuvaa uudistumista. Siihen kehotti tänään kirkossakin luettu epistolateksti roomalaiskirjeen 12. luvun alusta:
”Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.”
Jerusalemin temppeli vihittiin uudelleen käyttöön. Samoin meidän ruumiimme ja elämämme temppeli vaatii uudistuvaa Jumalalle omistautumista. Hänelle se kaikki kuuluu.