Matkaseurana toivo

Olen 11 päivän matkalla Etelä-Savossa, Etelä-Karjalassa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Nyt on neljäs päivä menossa.

Miksi olen matkalla?

Olen luterilaisen kirkon pappi ja evankeliumin julistaja. En ole paikallisseurakunnassa töissä vaan kristillisessä Mission Europe -järjestössä. Tehtävämme on kertoa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta sekä johdattaa monia uskoon. Ei ole viisasta yrittää tehdä itse kaikkea emmekä siihen kuvittele edes pystyvämme. Tiedämme hyvin rajoitetut voimavaramme.

Erityinen kristillisen todistuksen voimavara on laaja kristittyjen joukko. Siksi minäkin haluan rohkaista ja varustaa kristittyjä toimimaan Jumalan lähettiläinä.

Tälläkin matkalla mielessäni on ollut Vanhan testamentin tilanne, jossa Israelin kansa Mooseksen johdolla oli saapumassa luvattuun maahan. He lähettivät sinne vakoojia. Maata kuvailtiin ihanaksi, mutta vakoilijat sanoivat, että se on mahdotonta vallioittaa, sillä siellä asui sellaisia jättiläisiä, että koimme itsemme heinäsirkoiksi. Kaikki muut luopuivat toivosta paitsi Joosua ja Kaleb. He sanoivat:

”Maa, jota kävimme tutkimassa, on hyvä ja ihana maa. Jos Herra on meille suosiollinen, hän vie meidät tuohon maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, ja antaa sen meille. Te ette saa kapinoida Herraa vastaan! Älkää myöskään pelätkö sen maan asukkaita, meille he ovat pelkkä suupala. Heidän jumalansa ovat hylänneet heidät, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää siis pelätkö heitä!” (4. Moos. 13-14).

Olen siis matkalla rohkaisemassa toisia kristittyjä. Jumala voi uudistaa seurakuntamme, kirkkomme ja kristilliset järjestömme. Ainakin se on suuri tarpeemme.

Haluan nähdä Jumalan mahdollisuuksia ajassamme. Rukoilen, että voin tuoda Kalebin ja Joosuan tavoin uutisia Jumalan mahdollisuuksista aikamme kristityille. Tehtävä on kesken ja kaikkia tarvitaan evankelioimis- ja lähetystehtävän toteuttamisessa. Olen siis myös rekrytointimatkalla!

Haluan myös tavata kristittyjä, kuulla ja nähdä, millä mielin he ovat. Tutustun uusiin ihmisiin. Julistan sanaa ja rukoilen sitä haluavien puolesta. Kartoitan, mitä kaikkea koen ja näen. Tämä on eräänlaisen opinto- ja palvelumatkan yhdistelmä.

Mitä olen kokenut?

Suomessa on monia Jeesuksen seuraajia. Vaikka tapahtumissa kävijämäärät eivät ole ole päätä huimaavia, kaikilla paikkakunnilla on ollut rukoilevaa väkeä. Moni on toivonut rukouspalvelua hengen, sielun ja ruumiin vammoihin. Rukoukselle on toivetta ja tarvetta.

On ollut mielenkiintoista tavata seurakuntalaisia, jotka sanovat: Katsomme sinua säännöllisesti TV7-kanavalla! Rohkaisevaa oli kuulla eräällä paikkakunnalla tällaiset sanat: Kuuntelin Mika sinua muutama vuosi sitten Radio Patmoksessa. Sanoit, ettei nyt tule jäädä yksin. Perusta vaikka kaveriesi kanssa raamattupiiri tai järjestä kotiseuroja. Heti sen jälkeen aloimmekin pitää paikkakunnallamme kotiseuroja.

Olen kokenut kristittyjen yhteyttä omaan ja toisiin kirkkoihin kuuluvien kanssa. Olen edelleen vakuuttunut, että tarvitsemme yhteistä todistusta, rukousta ja työtä evankelioimis- ja lähetystehtävässämme.

Olen rukoillut monien puolesta heitä öljyllä voidellen. Siinä on kyse vanhasta Raamattuun perustuvasta tavasta. Sairas pyytää rukousta puolestaan ja öljyllä voitelemista. Minulla on oliiviöljypullo mukana. Kastan pullosta öljyä sormenpäähän ja teen ristinmerkin Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen rukousta pyytävän otsaan ja rukoilen, että Jumala parantaa hänet. Minä en voi parantaa, se on Jumalan tehtävä. Minä voin rukoilla ja voidella öljyllä. Loppu jää Jumalalle.

Eräällä paikkakunnalla vanhempi väki muisteli vahvaa herätyksen aikaa 1960- ja 1970 -luvuilla. Kiitimme Jumalaa nuorisoherätyksestä ja rukoilimme uutta herätyslainetta. Kansamme, kirkkomme, kristilliset järjestöt ja kristityt tarvitsevat herätystä.

Hyviä uutisia!

Iltaisin puhun ja rukoilen. Päiväisin minulla on monia työneuvotteluja. Eräs niistä koski evankelioimistyötä. Kuulin mahtavan innostavia uutisia nuorten evankelioimisliikehdinnästä Suomessa, jossa keväällä tavoitettiin tuhansia nuoria ja satoja tuli uskoon. Olin kuullut, että Virossa on tämänkaltaista, mutta nyt uutiset kiirivät korviini Suomestakin. Nuoret tavoittavat nuoria. Nuoret esittävät kutsun lähteä Jeesuksen seuraajaksi. Olen täpinöissäni uutisista.

Tässä maassa tapahtuu hyviä asioita. Hyvät uutiset rohkaisevat ja innostavat ainakin minua jatkamaan evankeliumin julistamista. Uutiset ovat kuin Jumalan virtojen kevätsolinaa.

Rukoilen, että nämä solisevat vedet löytävät toisensa synnyttäen herätyksen virran.

Rukoilethan minunkin puolestani, että minäkin saisin olla Jumalan työtoveri tälläkin matkalla. Kommentissa on tulevien päivien matkaohjelma.

TÄTÄ TIETOA SAA JAKAA:

FACEBOOK – TWITTER – LINKEDIN